1032. saamelaisnoidan henkien maasta (sajva-ajmuo) kutsumiin 

apuhenkiin kuuluu sajva-laddie (viestejä vievä lintu), sajva-guolie 

(noidan sielua saattava kala) ja sajva-sarva (hirvasporo jonka 

hahmossa noita kohtaa vastuksia).

1033. saamelaiset pitävät joikuja elävinä olentoina (muuttuvat 

jokaisella kerralla).

1034. saamelaisten joikuja jaetaan laulettuihin joikuihin (juoigos) 

ja lausuttuihin loitsuihin (luohti).

1035. saamelaiset joiut kertovat eläimistä, ihmisistä ja ympäröivästä 

luonnosta (joiutaan ihmistä, joiutaan maisemaa, joiutaan tunnetta).

1036. saamelaisten joiut voivat periytyä lapsille (isältä pojalle, 

äidiltä tytölle).

1037. saamelaiset voivat antaa joiun toiselle (lapsille annetut 

joiut).

1038. saamelaisiin joikuihin kuuluu ihmisten elämästä ja teoista 

kertovat omat joiut (voivat sisältää lempinimiä). 

1039. saamelaisnoidan tehtäviin kuuluu henkien kutsuminen 

ja ohjaaminen, ennustaminen, uhrimenojen vetäminen 

ja yhteyden pitäminen kuolleisiin.

1040. saamelaismiehet joikaavat matalalla ja naiset korkealla 

äänellä (joiuissa alueellisia eroja, vuorilla asuvat joikaavat 

kovalla äänellä, jokien varsilla asuvat vienommalla). 

1041. saamelaisten omia joikuja kutsutaan sanalla leudd 

(kertovat ihmisten ja perheiden vaiheista, säveliä jaetaan lyhyisiin 

ja pitkiin).

1042. saamelaisten omia joikuja kutsutaan sanalla livde 

(ihmisillä ja eläimillä omansa). 

1043. unkarilaiset noidat juovat maitoa kärpässieniä syötyään 

(uskotaan lievittävän myrkytystilaa).

1044. saamelaisten omia joikuja (leudd) jaetaan eläimistä, 

maailman ja paikkojen synnystä ja ihmisistä kertoviin.

1045. saamelaisten omat joiut kertovat arkisista tapahtumista 

ja elämän tärkeimmistä hetkistä (puolison löytyminen, 

lasten syntymä).

1046. saamelaiset laulavat omia joikuja yksin ollessaan, 

töitä tehdessään, soutaessaan, rekeä ajaessaan ja iltaa istuessaan 

(vrt. yksin ollessaan hyräilevät etelä-suomalaiset).

1047. saamelaiset pitävät saivo-henkiä noitien valitsijoina 

(voivat näyttäytyä valveilla ja unissa).

1048. saamelaisten mukaan saivo-henget kertovat noidalle 

olleensa aiemmin sukulaistensa palveluksessa (sukulaisilta 

periytyviä henkiä).

1049. saamelaiset pitävät saivo-henkiä noitien opettajina 

(opettavat noidan henkeä saivo-aimossa, noita toipuu kokemuksesta 

"pyhiltä vaaroilta virtaavaa saivo-vettä juotuaan").

1050. saamelaisnoidalla voi olla useita apuhenkiä (yksi kutakin, 

saivo-lodde, lodde=lintu, saivo-gärmäi, gärmäi=käärme).

1051. saamelaisnoitien apuhenget saapuvat saivo-aimosta 

(henkimaailman vastineita keskisen eläimille).

1052. saamelaiset kutsuvat kannusta sanoilla meavrresgarri. 

1053. saamelaiset laativat kannuksia koivun ja petäjän pahkoista 

(petäjän pahkaa pidetään parempana).

1054. saamelaiset laativat kannuksia kehiksi taivutetuista koivuista 

(kookkaampia kuin pahkaiset).

1055. saamelaiset kutsuvat kannuksen kapulaa sanalla veazir 

(peuran sarvesta).

1056. saamelaiset kutsuvat kannuksen kalvolle laitettua esinettä 

sanalla arpa (ennustamiseen käytetty vaskisormus tai sarven 

palanen).

1057. saamelaiset kutsuvat kannusta sanalla goavddis 

(vrt. kautti, kautta).

1058. saamelaiset kutsuvat loitsuja sanoilla luohti, vuolle (suomen 

vala), livde (livdet=hyräillä) ja luohtti (suomen luote).

1059. saamelaiset kutsuvat taruja sanoilla cuvccas ja mainnas

(vrt. mainita, manata).

1060. saamelaisten suullista perinnettä jaetaan heimojen perustajista 

kertoviin taruihin (kuun ja päivän tytär), stallu-taruihin, noitataruihin 

(kertovat kuuluisista noidista), eläimiksi muuttuvista ihmisistä kertoviin 

taruihin (aovdasas), kummitusjuttuihin, hyväntahtoisista maahisista 

kertoviin taruihin (vrt. nenetsien lempeät sikhirtyot), totemistisiin 

Meandash-taruihin (peuramies), taivaankappaleista kertoviin taruihin 

(kuu, päivä, revontulet), vihollisista kertoviin taruihin (kukistetaan 

taikuuden ja viekkauden avulla), paikoista kertoviin taruihin (selittävät 

nimiä) ja eläintaruihin (kertovat eläinten kommelluksista, selittävät 

eläinten piirteitä). 

1061. saamelaiset kutsuvat joikuja sanoilla vuolle, luohti, juoiggus 

(juoigat=joikata), levdd ja luvvtj.

1062. saamelaiset kutsuvat joiun sanoja sanalla dajahus. 

1063. saamelaiset laulavat joikuja tunteikkain lui-lu-äänin 

(voivat olla kokonaan sanattomia, sanallisissa joiuissa 

loilotus säkeen perään).

1064. saamelaiset tunnistavat joiun esittäjän eleistä, ilmeistä 

ja sävelestä (sanoina voi olla pelkkä nimi, sanaton laulu

sanallista vanhempaa).

1065. saamelaiset joiut sisältävät luonnosta saatuja vertauskuvia 

(ihmisiä verrataan karhuihin ja susiin, eläimet käyttäytyvät 

kuin ihmiset).

1066. saamelaiset joiut kertovat ihmisistä, eläimistä, linnuista, 

kaloista, maisemista, metsistä, vaaroista, staaloista, maahisista, 

päivästä ja noitien matkoista.

1067. saamelaisten joikujen eläimiin kuuluu poro, susi, karhu, 

hirvi, koira, alli, riekko ja varis (joikujen sanat eläimiä 

kunnioittavia).

1068. saamelaiset voivat sekoittaa joikuja kerrottuihin taruihin 

(joiutaan päähenkilön joiku, vrt. lauletaan päähenkilön 

oma laulu).

1069. saamelaisiin joikuihin kuuluu kosijaisissa ja häissä esitetyt 

joiut (neidolle esitetty joiku, parin toisilleen esittämät joiut).

1070. saamelaisia joikuja pidetään kuvailevina (kuvaavat yhtä 

kohdetta kerrallaan).

1071. saamelaisten joikujen uskotaan yhistävän ihmisiä 

ympäristöönsä ja vahvistavan yhteen kuulumisen tunnetta.

1072. saamelaisiin joikuihin kuuluu lapsille sepitetyt joiut 

(mannavuodaluohti, lapsuusajan luohti) ja tuuditettaessa 

lauletut joiut (vuohttumluohti).

1073. saamelaiset eivät esitä omaa joikuaan julkisesti 

(pidetään rehentelynä, toisen esittäessä kunnioituksen 

osoitus).

1074. saamelaiset joiut kertovat ihmisten hyvistä ja huonoista 

teoista (ahneesti käyttäytyvää kutsutaan ahneeksi, joiuilla 

vääriä tekoja vähentävä vaikutus).

1075. saamelaisten joikujen uskotaan matkaavan kaukaisiin 

aikoihin ja paikkoihin (vrt. joikujen aiheet, vrt. elävinä 

olentoina pitäminen).

1076. saamelaisten joikujen esikuvina pidetään eläinten ääniä 

(joutsenen laulua, suden ulvontaa).

1077. saamelaislapset oppivat joikaamaan vanhempiaan 

jäljittelemällä (vrt. omituinen skouluissa opettaminen, 

vaikka opetettaisiin omaa, tapa opettaa vieras).

1078. saamelaiset voivat antaa luvvjt-laulun lahjaksi 

(omat lahjat, itse tehtyjä).

1079. saamelaisten luvvjt-laulut esitetään omasta näkökulmasta 

(päähenkilön äänellä).

1080. saamelaisiin lauluihin kuuluu henkiä kutsuvat 

luohtas-laulut (noitalaulut) ja uhrimenoissa esitetyt rukouslaulut 

(tolas juoigam, seitalaulut).

1081. saamelaisiin soittimiin kuuluu fadnu-huilu (laaditaan 

väinönputkesta, 3-5 sormenreikää).

1082. saamelaiset kutsuvat leikkimistä sanalla sirre 

(sijjne=nauraa).

1083. saamelaiset kutsuvat ääntä sanalla inn 

(vrt. inahtaa, innanen).

  

1084. saamelaiset kutsuvat kuiskaamista sanalla safkse.

1085. saamelaiset kutsuvat viheltämistä sanalla jurrke

(vrt. juri, jurauttaa).

1086. saamelaiset kutsuvat kirkumista sanalla piccke 

(vrt. piiskua).

1087. saamelaiset kutsuvat ulvomista sanalla oallve.

1088. saamelaiset kutsuvat puhumista sanalla sarrne 

(vrt. saarnata, saarni).

1089. saamelaiset kutsuvat sanomista sanalla ciellhke 

(vrt. selkeä).

1090. saamelaiset kutsuvat kertomista sanalla moajnse 

(vrt. manse, manata).

1091. saamelaiset kutsuvat helistintä sanalla serrh.

1092. saamelaiset kutsuvat kannuksen kapulaa sanalla ballin.

1093. saamelaiset kutsuvat soitinta sanalla cuojanas (cuojahit

=soittaa, vrt. cuoika=sääski).

1094. saamelaiset kutsuvat joikua sanalla luohti (luohttit=luottaa).

1095. saamelaiset kutsuvat satua sanalla mainnas.

1096. saamelaiset kutsuvat tarua sanalla muitalus (muitaleaddji

=tarunkertoja, muitalit=kertoa, muitit=muistaa, muittasit=muistella, 

muittuhit=muistuttaa).

1097. saamelaisia taruja jaetaan eläimistä, enteistä, ihmeistä, aarteista, 

staaloista, haltijoista, pyhistä paikoista, noidista, tsuudeista (cudit), 

aaveista (jamis), opetuksista (miten käy kun tekee väärin) ja ihmisistä 

kertoviin (ihmisten taruissa kuvaillaan tarkasti aikaa ja paikkoja).

1098. saamelaiset pitävät kerrottuja taruja tosina (ei eri sanoja 

saduille ja tositarinoille). 

1099. saamelaisia kannuksia jaetaan vanhempina pidettyihin 

kehyskannuksiin (soikioksi taivutettu kehikko jota vahvistetaan 

poikkipuulla) ja nuorempina pidettyihin pahkakannuksiin 

(kaiverretaan yhestä puusta, pohjassa kädensijana toimivat 

kaksi reikää).

1100. saamelaiskannusten kuvioihin kuuluu kalvon keskelle 

maalattu päiväristi (säteitä kuvaavine viivoineen) ja kaksi kalvoa 

jakavaa vaakaviivaa (jakavat olevaisuutta kolmeen tasoon, 

toisaalla kahteen, toisaalla viiteen).

1101. saamelaisnoitien apuhenkiä kutsutaan sanoin noaidegadze, 

saivogadze ja noaiddesvuoigna.

1102. saamelaiset kuvailevat noitien apuhenkiä kirjaviin 

vaatteisiin pukeutuneiksi pieniksi ihmisiksi (seuraavat valitsemaansa 

noitaa lopun ikänsä, kuoleman jälkeen valitsevat uuden noidan).

1103. saamelaiset kutsuvat eläinhahmoisia apuhenkiä sanoin 

saivoloddi, saivoguolli ja saivosarvvis (loddi=lintu, guolli=kala, 

sarvvis=peura).

1104. saamelaiset kutsuvat noitia opettavia henkiä sanalla saajve 

(elävät pyhillä vaaroilla).

1105. saamelaisnoitien suojelushenkiä pidetään samoina olentoina 

kuin eläinsukuja suojelevia maddo-henkiä (eläinten ensimmäiset, 

voimakkaita luonnonhenkiä).

1106. saamelaisten maddo-henkien uskotaan elävän saivoissa 

(erillään muista saivo-hengistä).

1107. saamelaiset käyttävät kannusta ennustamiseen, kadonneiden 

etsimiseen, onnen palauttamiseen, parantamiseen ja uhrien ajankohdan 

selvittämiseen.

1108. saamelaiset ennustavat laskemalla kannuksen kalvolle arvan, 

lyömällä kannusta (ensin hiljaa, sitten kovempaa) ja tulkitsemalla 

vastauksen arvan liikkeistä ja kulkusuunnasta.

1109. saamelaiset käyttävät arpoina luita, sarvenpalasia ja sormuksia 

(toisen tiedon mukaan luuta johon kiinnitetty sormuksia).

1110. saamelaiset laativat kannuksen kalvon maalaamiseen käytetyn 

nesteen lepänkuoresta (pureskellaan pehmeäksi, maalataan ottamalla 

väriä suusta).

1111. saamelaiset taivuttavat kannuksen kehyksen (33x48cm) 

luonnonväärästä koivusta (etupuolelle ommellaan tulen avulla venytetty 

kalvo, takapuolelle kiinnitetään kahva, nuora, kynsiä, hampaita, luita 

ja hopeisia esineitä).

1112. saamelaiset kutsuvat naisnoitaa sanoilla noaidegalgu, noaideahkku, 

guobas ja guobbi (guoppesvuohta=naisnoidan harjoittama työ, 

vrt. guobbat=kurkistaa, katsoa siristetyin silmin).

1113. saamelaisnoitaa pidetään vastuussa koko siidan hyvinvoinnista 

(vrt. suomen hiidan eli suvun, ii=sukulaisen henki).

1114. saamelaiset kutsuvat noidan henkimatkaa sanoilla jamalgeapmi 

(noidan vapaa sielu matkaa kuolleiden maahan (jabmiidaibmu) 

apuhenkien suojeluksessa).

1115. saamelaisnoidan tehtäviin kuuluu kaukaisiin paikkoihin 

matkaaminen (henkimatkat), haltijoiden tahdon selvittäminen, 

pyyntieläinten olinpaikan selvittäminen (goddi, villipeurat), 

tulevan ennustaminen, tautien syiden selvittäminen ja selittäminen, 

sairaiden sielujen pelastaminen ja siidan tapojen puolustaminen.

1116. saamelaisnoita voi pyytää saivolintua (saivoloddi) noutamaan 

muut apuhenkensä (nopein liikkumaan).

1117. saamelaisnoidat kuvailevat apuhenkiään äänen mukaan 

("murisee matalalla äänellä").

1118. saamelaisnoita valmistautuu henkimatkalle aukaisemalla 

vyöt ja nauhat, laittamalla kädet kasvojensa eteen ja lausumalla 

"valmmastit hearggi, sahcalit vatnas" (valmistakaa porohärkä, 

työntäkää vene vesille).

1119. saamelaiset kutsuvat noitia sanoilla guvhllar (auttaja), 

buorideaddji (parantaja), diehtti (tietäjä), calbmegeaidi (näkijä) 

ja lavvi (ystävä). 

1120. saamelaiset kutsuvat kannusta sanoilla goavddis, gievrie 

ja kyömdes (vrt. katti, kieri).

1121. saamelaiset ottavat kannukseen tarvitun puun yksinään 

varjoisassa paikassa kasvavasta puusta (toisen tiedon mukaan 

valoisassa paikassa, vrt. kuun ja päivän heimot).

1122. saamelaiset pitävät kannusta elävänä olentona jonka voima 

kasvaa vuosi vuodelta (kannukselle uhrataan muiden haltijoiden 

tapaan, vrt. selkuppien kannuksen koon kasvattaminen).

1123. saamelaisnoita pitää kannusta nahkaisessa laukussa 

(sistelavka) tai suuressa vakassa (giisa).

1124. saamelaisnoita pitää kannuksen kapulaa ja muita pienempiä 

esineitä nahkaisessa pussissa (sukeltajalinnun nahasta).

1125. saamelaiset kuljettavat kannusta raidun viimeisessä reessä 

(vrt. haltijareessä).

1126. saamelaiset pitävät kannusta kodan takaosassa (boassu) 

tai takaovea (boassouksa) vasten pidetyssä reessä 

(vrt. haltijareessä).

1127. saamelaiset kutsuvat kannuksen kalvolle laitettua 

kolmionmuotoista sarvesta laadittua arpaa sanoilla baja 

ja vuorbi (vuorbi=onni, osa, veaiki=arpana käytetty 

vaskisormus).

1128. saamen sanalla juoigat (joikata) tarkoitetaan esiintymistä 

ja laulamista (luohti=joiun aihe).

1129. saamelaiset voivat esittää toisen joiun tervetuliaisiksi 

(vanhimmat tervehdykset aistinvaraisia huudahduksia).

1130. saamelaiset voivat laulaa läheisten ja kuolleiden joikuja 

näitä ikävöidessään ja muistellessaan (vrt. kuolleiden nimien 

käytön vältteleminen).

1131. saamelaisia joikuja pidetään henkilökohtaisina tunteiden 

osoituksina (kuvaavat asiaa yksilön kannalta, eivät välitä yleistä 

tietoa).

1132. saamelaiset joiut kertovat vaarojen huipuista, laaksoista, 

metsistä, merestä, järvistä, joista, maasta, tuulista, ukkosesta, 

pilvistä, sateesta, lumesta, päivästä, kuusta, tähdistä, revontulista 

ja yöstä (luonnollisen ympäristön tärkeydestä, oma uskonnollisuus

=ykseyttä ympäristön kanssa).

1133. saamelaisten taruissa noita "nostattaa tuulia ja muuttaa 

muotoaan kuudesti".

1134. saamelaisnoidat saavat ihmishahmoisia apuhenkiä 

(saiwo olmak) perimällä ja noidan työtä harjoittamalla 

(neuvovat enteissä ja unissa).

1135. saamelaiset kutsuvat noitien eläinhahmoisia apuhenkiä 

sanoilla saiwo-vuoign.

1136. saamelaisnoidan linnunhahmoinen apuhenki (saiwo-lodde) 

saattaa noitaa henkimatkoilla, näyttää tietä, avustaa pukeutumisessa, 

tuo tietoa kaukaisista paikoista, auttaa askareissa ja kantaa noitaa 

selässään.

1137. saamelaisnoidan kalanhahmoinen apuhenki (saiwo-guolle) 

suojaa noidan henkeä matkalla jabma-aimoon (kuolleiden maahan).

1138. saamelaisnoidat vahvistavat itseään pyhiltä vaaroilta virtaavalla 

veellä (saiwo-tjatse).

1139. saamelaiset keittävät kannuksen kalvon maalaamiseen käytetyt 

lepänkuoret (vrt. suusta maalaaminen).

1140. saamelaisnoita perii apuhenkiä noitina toimineilta sukulaisilta

(mies miehiltä, nainen naisilta).

1141. saamelaisten mukaan periytyvät henget löytävät metsässä 

yksin liikkuvan noidan (laulavat ääniä jotka täytyy toistaa tarkasti, 

vrt. paikallaan olevan läsnäoloon tottuvat eläimet).

1142. saamelaiskannusten kapulat ovat y:n ja t:n muotoisia 

(laaditaan sarvesta).

1143. saamelaiset laativat kannuksia koivusta, kuusesta ja männystä.

1144. saamelaiset ompelevat kannuksen kalvon poronjänteillä.

1145. "Pänjäävri riddoost mijja, oktii ko aasaimma, ta-na taa-naa 

ta-na ta-na taa-naa, tana taa-naa ta-na ta-na taa-naa, eeci lai 

pikkapualdee, enni lai kamuv-kuarroo, ta-na taa-naa ta-na ta-na 

taa-naa, tana taa-naa ta-na ta-na taa-naa" (hammasjärven rannassa, 

ennen kun asuimme, isä oli tuvan tervaaja, emo oli kengän 

neuloja).

1146. "te Junnaas Hannu, te laa-la, laa-aa-la, te laa-la, laa-aa-la, 

te Paadaar suollust te moonijd uusai, te Aailaz mieldi, te lai jo lai jo, 

te laa-la, laa-aa-la, te laa-la, laa-aa-la" (niin Junnas Hannu, Paadarin 

saaressa, linnunmunia haki, Aili matkassaan, niin oli jo, oli jo, 

saamelaisten omia joikuja).

1147. saamelaiskannuksen keskelle maalatun päivän (beaivi) 

lähettämää kaheksaa sädettä pidetään vuodenaikojen tunnuksina 

(toisen käsityksen mukaan kaheksan ilmansuuntaa, vrt. kaheksan 

heimoa, kaheksan jälleensyntyvää sielua, olennaista päivä 

olevaisuuden keskustana).

1148. saamelaiset kuvaavat kuun kannuksen kalvon ylisen puolelle 

(naispuolisten haltijoiden joukkoon, vrt. alisen haltijana pitäminen, 

vrt. menneisyyden haltijana pitäminen, mannu=mennyt).

1149. saamelaiset ennustavat kannuksen kalvon kuvioista vuodenajan 

mukaan (vrt. kaheksan päivän sädettä, kaheksan päivän aikaa, 

jutaavan elämäntavan kaheksan vaihetta).

1150. saamelaiset maalaavat kannusten kalvoille koloja ja luolia 

(pidetään paikkoina joista noita pääsee pujahtamaan olevaisuudesta 

toiseen, vrt. langeta loveen).

1151. saamelaisten kannusten kalvoilla kuvataan taivaallista 

peuranmetsästystä (metsästäjä jousineen, kookas peura ja peuraa 

pienempi maanpäällisten karhujen kokoinen karhu, kuvattu kalvon 

ylisen puolelle).

1152. sanalla cäkce tarkoitetaan edes takaisin juoksentelemista, 

potkimista, hyppimistä ja tanssimista (saamen ciekca, marin 

cucke, komin cecci).

1153. sanalla naljailla tarkoitetaan leikkimistä, pilailemista 

ja kujeilemista (suomen nalja, viron nali, mordvan nalko).

1154. sanalla vala tarkoitetaan joikua ja lupausta (suomen vala, 

saamen vuolle).

1155. sanalla ken tarkoitetaan hyrinää, murinaa, muminaa, 

ininää, vikinää, karhun mörinää, variksen tanssia, voitonkiljaisua, 

rukousta ja pyyntöä (hantin könoy, mansin keny, unkarin kunyoral, 

vrt. eläinten ääniä jäljittelevät rukoustanssit).

1156. sanalla manc tarkoitetaan arvoitusta, kertomusta ja tarinaa 

(hantin mas, unkarin mese, vrt. masi, mansi).

1157. sanalla saw tarkoitetaan sanaa, puhetta, ääntä, noidan 

laulamaa laulua, sointua ja säveltä (hantin saw, mansin sow, 

saun, unkarin szo).

1158. sanoilla ponkon-sayo tarkoitetaan sienilaulua 

(hantin sayo=laulu).

1159. "no nyt toini arvoutus sano" (mieleiset arvoutukset).

1160. "kielilöi näppie kandelehes" (näppii kanteletta, 

näppisoitin).

1161. "nuoriso kisattih, vanhat mäntih kotiloihes" (iän mukaan 

eläminen).

1162. "nukkabo langoksed laulamah" (yhessä laulaminen).

1163. "mejjän aigua ei kizattu noppah" (uhkapelien vieraasta 

alkuperästä).

1164. "kandelehez on puolikymmen noagloa, sruunien pandavoa" 

(kielten kiinnikkeitä, alkujaan puisia tai luisia).

1165. "noituu kun Turjal lappalaini" (noitien lappi).

1166. "elähän sie tyhjeä noiju" (tyhjeä=turhaan, noiju=lue loitsua).

1167. "nojineh menöö, ku työnäldetäh pajuo" (työnnetään pajua, 

lauletaan).

1168. "häi milma paheksii, ei ottanuh ni kizah" (syrjimisen 

outoudesta, vrt. vieraat paritanssit).

1169. "niillähäl laulo niitä virsie, Väinämöisev virsie" (noitien 

ja urhojen elämästä kertovia laulettuja taruja, vrt. omia lauluja).

1170. "torven nalttu da lulletin nalttu" (torven=tuohitorven, 

lulletin=luikun, nalttu=kaikusuppilo).

1171. "tämä Jouhkon naini, miuv vellen naisem moamo, se kyll oli itkijä" 

(itkijä eli itkuvirsien tuntija).

1172. "pitky butkikaza andau möräkembän eänen, lyhyt tsirakemban" 

(putkesta laadittu pilli).

1173. "mäim piäl ollah nuorizo" (kisamäet).

1174. "hyö muututtih puukse" (ihmiset tarussa, 

vrt. saamelaisten kiviksi).

1175. "siidä läks metsällä se nuorin velles, muuttu kabreheks" 

(muuttui kauriiksi, tarujen kieltä).

1176. "rubiemmo mustoapenkkie istumah" (mustaapenkkiä,

kisojen nimiä).

1177. "mustahpenkkih kizatah" (vrt. istutaan).

1178. "ambu nuori Jougamoine, sebä murraldih mudaha" 

(kansanrunojen eli noitalaulujen hahmoja).

1179. "häi on ylem muistaja" (laulajan vaatimuksia).

1180. "monieänini soitto" (soitto eli soitin).

1181. "monikielini soitto" (kielistä syntyvät äänet).

1182. "ta sill oli peässä kaikki kun se oli sokie" (päässä eli muistissa, 

sokealla laulajalla).

1183. "moanituskiza, yksi sellim myöstyö, toine vastah plässie, 

sid jälgimäi tavatah, siit pyörähetäh sylekkäh" (oma nimi, 

vieraalta kuulostava tanssi).

1184. "meätsyllä kizatah" (käävästä, nahasta tai tuohesta 

laaditulla pallolla).

1185. "lykkäi meätsyllä" (lykkää, vrt. polttopallo).

1186. "ruvekka meättsyh" (kisaamaan kutsuminen).

1187. "miätsyzil ollah" (palloa pelaamassa).

1188. "oi mie olem mettsuo soanun oij-oij-oi" (metsästäjien lauluja, 

vrt. joiut).

1189. "marjani mäjeltä huuti, puolukaini kankahalta" 

(omia satuja, kaikki elää).

1190. "huudo kuuluu, lölotus" (vrt. lolotus).

1191. "pajuo lörähytti" (pajuo eli laulua).

1192. "häi ennem minuo muah läimähtih" (pystypainissa).

1193. "lyrähtih laulamah" (tunteen mukaan laulaminen).

1194. "sielä olima lyömässä kyykkeä" (lyömäpelit).

1195. "kurie lyyväh" (lyömäpelien nimiä).

1196. "luuz lähti paha mieli" (lähti paha mieli, luusta,

kanteleen soittoa kuunneltaessa).

1197. "siitä loihe laulamah" (vrt. loihtia).

1198. "semmosie vain, lyhykkäisie virsie" (omat laulut, 

tunne sanoja tärkeämpää).

1199. "luntkah kisattih" (heittopelien nimiä).

1200. "kunem poaska siitä mäni lähimmäkse sitä luntkoa, 

se peäs ensimäkse luomah siitä, se sai itselläh ne poaskat 

mi mäni luntkah" (luntka-kisassa, poaska=eläimen 

nilkkaluusta tehty keila).

1201. "tuolda kuuluu luru" (luru eli hyräily, vrt. loru).

1202. "lulletil lulletetah" (tuohitorvella).

1203. "lulletiz on sormenliputuzloukkoloi nelly" 

(loukkoloi=reikää, nelly=neljä).

1204. "pillil soittau lullettav vienozesti" (vienosesti eli hiljaa, 

vrt. omituinen kovaa soittaminen).

1205. "savilullu" (lullu eli pilli).

1206. "lulluzeh kizuau" (kisaa eli soittaa, vrt. tanssii, 

leikkii, pelaa).

1207. "paista lovehtii" (lovehtii, itkee itkuvirttä).

1208. "silloin toas kun tipahutti selästäh" (kotka selästään pojan,

eläinsadut).

1209. "muuttu porokse ta hyppäi mettsäh" (mies sadussa, 

satujen taustalla haltijoiden syntytarinoita).

1210. "pyhätpäiväd loskotettih kizattih" (kisapyhät).

1211. "lodigaluul kizatah" (lehmän nilkkaluulla, vrt. luiden 

pyhinä pitäminen).

1212. "loihata, eänellä itkie" (itkeä äänellä).

1213. "tietäjällä on aina loihtiet" (loihtiet eli loitsut).

1214. "ainoz lauloa loihottoa" (vrt. loilottaa).

1215. "loigahtih itkemäh" (itkuvirttä).

1216. "ennen oldiihan niidä loikottajie" (loikottajia eli itkijöitä).

1217. "laulamah lojahtih" (vrt. loja=laulu).

1218. "lojahutti pajuo" (pajua eli laulua).

1219. "soiton luassuh jallat taluu" (luassuh=tahtiin, taluu=tallaa).

1230. "yhtel luasul tytöt pajatakkoa, siid on tsoma kuulta" 

(pajatakkoa=laulakaa, yhteen laasuun).

1231. "moizeh hyväh luassuh virren itki" (hyvään 

laasuun, vrt. lausua).

1232. "Simon akkahan se oli hyvä lauluja loatimah, 

vaikk oli kuin pieni asie ni heän siitä laulut loati" 

(pienistä asioista kertovat arkilaulut).

1233. "siid pajo laittih, a ku om moine tsoma kuulta" 

(pajo eli laulu, vrt. laittaa, laatia).

1234. "lohevui pagizamah" (vrt. loihtia, pagizamah

=puhumaan).

1235. "lohevutti rahvahan nagramah" (vrt. lohkaista).

1236. "pajon lirahtus kuului" (pajon eli laulun).

1237. "pajuo lirahutti" (lirahuttaa, laulu-sanat).

1238. "liru om polvekaz, puuhine truba, tuohi peäl" 

(tuohella päällystetty puinen torvi).

1239. "paimoi liruttau tyryl" (tyryl eli torvella, 

vrt. tyräyttää).

1240. "tämä soitto livuttau plässimäh" (livuttau

eli saa tanssimaan, soiton voimasta).

1241. "soittoa liglettäy" (liklettää, kielisoitin).

1242. "soittoa lilletteä" (lillettää).

1243. "se soittau hyvin lillettäy, vienombal iänel" 

(hyvin eli vienosti, vrt. korvat tuhoava kovaa 

soittaminen).

1244. "jop on nuori Joukahaini, jop on leuvoin liettiessä" 

(kansanlaulujen henkilöitä, kuuluisia noitia).

1245. "sano lieto Lemminkäini, kump on tiijolta parempi, 

sen on tiellä seisomini" (noitien välisiä koetuksia).

1246. "siidä iellähpäi keäriessä tuohi tuohella selgäh levenöy 

dai datkuu" (tuohitorvessa).

1247. "linnud lennetäh lämbymäh maah" (tarujen alkuperää, 

"miksi linnut lentävät lämpimään maahan").

1248. "eänell itkie lekletteli" (itki äänellä).

1249. "pajuo lellerdäy metsäz" (metsässä laulaminen).

1250. "ruadau lellettäy pajon kel" (laulaen 

työskenteleminen).

1251. "niitä leikiltäh sanotah, ken ottau toveksi kel leikiksi" 

(sanotaan leikillään, sananlaskuja).

1252. "laitto lahjat laulajalla, sanomat sanan sepällä" 

(laulajat eli sanan sepät).

1253. "oisko se ollut laulaja se Sappuvoarassa se Petri" 

(laulajat muistetaan).

1254. "hänez roih vie hyvä laulai" (tulee hyvä laulaja, 

laulajaksi syntyneet).

1255. "tullah laulannan keralla" (laulun keralla 

saapuminen).

1256. "laulau ne lapinki lapset, tinarinnat riekuttelou" 

(vrt. laulaa riekon lailla).

1257. "koissa laulettih, nuotalla laulettih, venehessä laulettih" 

(vrt. joiuttiin).

1258. "hyö kaglakkai laulettih" (kaulakkain laulaminen).

1259. "opiz velli laulua, minä kuundelen" (opi eli tapaile).

1260. "Lemminkäini laulamahe, laulopa lammil lattiella" 

(noitien kilpalaulannat).

1261. "iänelläh lindugi laulaa" (laulujen alkuperää, 

jokaisella äänensä).

1262. "käzil lauloi" (lauloi käsillä, vrt. elehtien esitetyt 

näytelmät).

1263. "laula lauloine meile" (laulujen toivominen).

1264. "laulokaz on, hänem peäz lähtöö lauluo" (laulukas, 

päästä lähtee laulua).

1265. "muita mie em muissa jotta ois niitä vanhempie lauluja 

laulat" (vanhempia lauluja, kansanrunot=pieni osa todellista

lauluperinnettä, vrt. sanattomat hyräilyt).

1266. "seppozen laulu, jorahellen, pitkähez veätyttäen lauletah" 

(lauluilla oma esitystapansa, vrt. henkilöiden omia lauluja).

1267. "tyttölöin laulu kuulu" (yhessä laulaminen).

1268. "laula vie yksi laulune" (laulun himo).

1269. "nuorennu myö lauluperzielöi oldih" (lauluperseitä 

eli kovia laulamaan).

1270. "lauluo lassetteloo" (laskettaa laulua).

1271. "pajuo lallattoa kaunehel eänel" (lallattaa pajua).

1272. "akkaine virzytty lailattau" (lailattaa itkuvirttä, 

luonnenimi laila).

1273. "sormel lekutetah loukkostu, kakssoaraizen eänem pilli 

andau semmoizen" (lekutetah=liikutetaan, loukkostu=reikää, 

soaraizen=haaraisen, vrt. soraääni).

1274. "pajjuine pilli" (pajupillit).

1275. "pillih puhuu" (puhuu eli puhaltaa).

1276. "piiskoim peäz om pillibobad, suuh pannah, pimpitetäh" 

(pimpitetään, pillikkeiden kukilla).

1277. "piiskoinkukal pinaitetah, huulil pannah a näpil pietäh" 

(omat pillit).

1278. "pillil pillitetäh kiistah" (kiistah eli kilpaa).

1279. "soitol soittau bilbettäy" (pilpettää, mikä soitin).

1280. "eräs pinoiheiny kaunehesti soittau puhujez, onz on syväin" 

(sydämestään ontot soivat heinät).

1281. "vaikk oli kuim pieni asie ni heän siitä laulut loati" 

(omat laulut, laulettua elämää).

1282. "tuskin sem peällä peässyttä oli laulamah" 

(laulajien arvostuksesta).

1283. "se oli öläjämini peä asie" (öläjämini=joikuminen, 

peä asie=tärkeintä).

1284. "seizotah haudazen kohal, roagazed on käes, 

roagazil raskutetah gurie, puuhista kabuista, anna mänis 

haudah" (haudazen=kuopan, roagazed=kepit, 

kabuista=kapulaa).

1285. "pezäguruh kizoammo" (keilapelien nimiä).

1286. "pirttilöissä kisattih ta riihilöissä kisattih" 

(kisattih eli tanssittiin).

1287. "pengou minuu, ei ota plässimäh" (pengou=syrjii, 

plässimäh=tanssimaan, vieraat paritanssit).

1288. "laulaa nuori Jougamoni, sorzazen on i soili, laulaa 

vanha Väinämö haukkazen havuili, sorzazen on sorraldaa 

i perraldaa" (noitien kilpalaulantaa).

1289. "läkkä peittosilla" (piilosille).

1290. "peittosih kisattih" (lasten kanssa).

1291. "peittämizeh pagizoo, ei jäynö" (peittämizeh 

eli salaperäisesti, vrt. jäynät).

1292. "kämmenii paukutetah yhteh kizatez" (kisatessa 

eli tanssiessa).

1293. "ken gu voiz minul saaran sanua" (saaran eli sadun, 

vrt. sara, sala, r=l).

1294. "istumma ilokivellä, kiven kirjavan selällä, 

poajen paksun parmahilla" (omat kisapaikat,

luonnon luomia).

1295. "niill on niin kirpie semmoini se eäni" 

(linnuilla, äänien antajat).

1296. "bapkah kizatah" (lehmän nilkkaluulla kisattu 

peli).

1297. "se oli paras itkijä ta se i mahto" (mahtoi itkeä,

tunsi itkuvirret, vrt. vanhempi sanaton itkeminen).

1298. "kivyöh kizates ku ottajes kivyt kirbuou siiritsi, 

sanotah, paloin nygöi" (kivillä kisattu leikki, 

siiritsi=ohitse).

1299. "em mie balalaikkua osta" (ostetut eli vieraat 

soittimet).

1300. "paginan livutti" (pakinan eli tarinan).

1301. "hyvä om paginale" (hyvä tarinoimaan).

1302. "paginal ollah" (jutellaan, tarinoidaan).

1303. "ta siitä ruvettih pakajamah, oikein kuulumisija 

kyselömäh" (pakajaa eli kysellä kuulumisia).

1304. "mie sanon hyvät sanomat, pagizen hyvät pakinat" 

(sanomien sanominen).

1305. "pajata sie, tsikkon, mie hodi kuundelen siun hyvie virzie" 

(hyvät eli omat virret, siskon laulamat).

1306. "helävästi pajattau" (laulaa heleällä äänellä, 

vrt. heli, hellä).

1307. "kuules tytöt kulleh pajatetah" (laulavat yhessä, 

vrt. paju=laulu).

1308. "pajol kizattih ennen vanhaz" (tanssittiin laulun 

säestyksellä, ilman soittimia).

1309. "pajuo haikurdetah tytöt sie, kai korbi kajoau" 

(korvessa laulaminen).

1310. "pajuo karahuttoa da täs kai igäväd" (paju vei pois 

ikävät, laulun voimasta).

1311. "paivupillii laitah" (laitetaan pajupilliä).

1312. "pajjupillil soittau" (omat pillit).

1313. "miun teätä laulo noin, kun nuottoa kuto tahi paikkai" 

(oma työ laulattaa, teätä=eno tai setä).

1314. "paimointorv om puoldu syldy, tuohine, hoabaizen 

onton hallon ymbäri, suutsuras kajjembi, perä vällin, 

puolen voaksan kiehkovuz" (paimentorven rakennetta, 

tsuras=puolesta, kiehkovuz=halkaisija).

1315. "en ole igänäh kädeh otelluh karttiloi" (karttiloi 

eli pelikortteja, vieraat keksinnöt).

1316. "kudai näbiembäh nellunnoo, se oton ottoa toizes" 

(ottaa oton, voittaa kilpajuoksun).

1317. "sitä oli joka kylässä omituini kyykkämoa" 

(vieraat kylät, vieraat kisat).

1318. "ol ennen ukko da akka" (satujen aloituksia).

1319. "ennen oldih muamo da poigu" (äiti ja poika).

1320. "oli ennen ukko, ukolla kolme poikoa" 

(vrt. heimojen syntykertomukset).

1321. "ukolla i akalla oli poiga da tytär" (perheistä 

kertovat sadut, vrt. haltijaperheet).

1322. "siit oikeil laulu loajittih" (tärkeistä tapahtumista 

laaditut laulut).

1323. "akku e ule kandeleh seinäl pidiä" (kannel 

miesten soittimena, vrt. laatijan sukupuoli, 

vrt. naisten ja miesten soittimena pidetty kannus).

1324. "tuom pitköä tämäl lyhyttä matkoau" 

(satujen kuvakieltä).

1325. "poalikanvedo om brihoil, jallad vastai lattiel kaks 

miesty, yhten käed om poalikan rannaz da keskel, toizem 

mugalen, ristakkah, keimistellähez, jälgimäi yks kukerdau 

toizen, seizau nostau toizen" (palikanvedon kuvaus).

1326. "kandelehez om puolikymmendy poalikkastu 

sruunien kriepittäveä" (palikkaa joihin kielet kiinnitetään, 

kanteleen osia).

1327. "boabossinad ollah zoakkunat" (isoäidiltä perityt 

sadut).

1328. "poaskah kisattih" (heitettiin luisia keiloja, 

muita nimiä häkkine, petraine, pitka ja ryttsy).

1329. "ta pohjaseh päin kul läksi, sielä joijuttih" 

(pohjanen, joikaajien suunta).

1330. "lappalazet ollah Rugarven puoles pohjazella" 

(rukajärven puolessa, vrt. koko maassa,

lappi-paikannimet).

1331.  "laulelen lapin latuja, kotapoijan polkomie" 

(le-loi-le-loi-laa, loilotus säkeen perään).

1332. "ol ukko d akka, i heil oli kolme poigua" 

(satujen aloituksia).

1333. "mukavie polveksie siul on" (sutkautuksia, 

vertauksia).

1334. "polveksilleh pagizoo" (vertauskuvallisesti, 

tarujen kielellä).

1335. "sem paginoiz om polvie" (pakinoitsijat,

taitavia kielen käyttäjiä).

1336. "sanam polvi" (polvi eli parsi).

1337. "polvekas tyytty" (käyrä paimentorvi).

1338. "paimenen truboa oli kahta sorttoa, oli aivan tuohesta 

loajittu a toista sanottih polvitrubaksi, siidä tuli katkielija 

eäni, siidä oli puuda, tuohi oli keärittu ymbäri puusta" 

(tuohiset ja tuohella päällystetyt torvet).

1339. "tuopa vanha Väinämöini, tietäjä ijän ikuini, 

virren porras polvuhini" (virren porras eli välittäjä, 

laulajat=perimätiedon välittäjiä).

1340. "joijutah porkkasukakse" (sukat sykkyrälle, 

joikujen voimasta).

1341. "rupiemma borttsah, kumbani voittau" (borttsah 

eli painimaan).

1342. "ruvekka bortsah, opimmo vägii toine toizen" 

(opimme väkiä, koettelemme voimia).

1343. "bortsaz ollah" (lainasana, vrt. vanhemmalta 

vaikuttava pystypaini).

1344. "torah keändih bortsu" (kääntyi tappeluksi).

1345. "ei pijä bortsujja, sovat revitäh" (vaatteet repeytyvät, 

vrt. valokuvissa näkyvä pystypaini).

1346. "bortsuitustu katsotah rahvas" (katsovat painimista, 

vrt. haltijoiden huviksi kisaileminen).

1347. "vain sitä ei soa potkimalla potkie muuta kun sillä 

poalikalla lyyvä vain sitä kurie" (palikkapelit).

1348. "talvella meättsyö potitah muzikat" (potkivat palloa,

määtsy=pallo).

1349. "Anni tytti, ainuo neidi päiväm poukkuo pezöyve" 

(kansanlaulujen kieltä).

1350. "brelo" (tuohella päällystetty torvi, muita nimiä 

liru ja premo).

1351. "paimenell on trubane ili bremone" (lainasanoja, 

vieraat paimenet=vieraat torvet).

1352. "soittoa brimbetteä kandelehel" (kanteleen ääniä).

1353. "soitol soittau brimbettäy" (vrt. kanteleella).

1354. "soittau prinkuttau hyväh loaduh" (hyvään laatuun 

soittaminen).

1355. "ilokse kummampaginoa pajistah" (kummanpakinaa,

sukkeluuksia, kompia).

1356. "seppä pihal lambizen lauloi, piened maimazet peäl 

priskamah, lohenkalat peäl loimahan" (omat sepät eli 

sanasepot).

1357. "brylly on luajittu raidazesta vitsasta, sertsa otettu 

i piäh tuohine sarga kiäritty truban tabah" (brylly=pajupilli, 

sertsa=sisus, truban=torven).

1358. "itkietäh Venan akad ainos" (venäjän akat, 

itkuvirsien vieraasta alkuperästä).

1359. "puhtas pagin" (pyhä, valheeton).

1360. "puikkoh kizatah, pärepuikkuo, vitsanvarbastu pannah 

tukulleh, sid lekahuttamata nopatah yksim puikkoizin" 

(puikko-kisassa, otetaan tukusta puikko toisia puikkoja 

liikuttamatta).

1361. "kizatah, siid vai helmat puiskau" (kisataan eli 

tanssitaan).

1362. "buoloa totsie ainoz uuz uvvel" (buoloa totsii,

kertoo sukkeluuksia).

1363. "kondii sanou, ga ottakkoa minuu abulazekse puolei 

roadamah" (ihmisiä auttava kontio, edustaa taruissa 

kaikkea hyvää).

1364. "sanozin sanan, puolen toista toivottazin" 

(laulujen aloitussanoja).

1365. "puoliöizessä on se eläjien soari" (eläjien saari, 

omat tarut=omat paikat).

1366. "jänis sanou pojillah, pupu pupu poikaseni, 

kolme yötä miun kojossa" (eläinsadut).

1367. "milläh keräni alaksi, silläh keräni puraksi" 

(sananlaskujen rakennetta, vrt. sini - kuni).

1368. "ongo vetyä venehtä mualla, purttani kuivilla kumata" 

(kansanlaulujen kieltä, vrt. keinotekoinen kalevala).

1369. "vienoiänine burune tsirajau" (burune eli

kulkunen).

1370. "butesta soittuzie liajitah" (putkesta soittimia, 

karhun tai koiranputkista).

1371. "gleitäh puuloi kandeleheh pannes" (gleitäh eli

liimataan).

1372. "puuttu pursi Väinämöisen, takertu Vänöv venoni" 

(väinön matkat, henkimatkoja).

1373. "pyhimpäivin nojallaheze durmel muskad, akad mättähäl 

istutah ombeluksien ker, nuorizod mäel nostah, kizatah" 

(muskad=miehet, vrt. nurmilla istuneet volgan kansat).

1374. "läksi vejet silmistähe itseltäkki soittajalta pyriemmät 

pyyn munie" (soiton voimasta).

1375. "assu Jongolan joven randah, pyhän virram pyördimil, 

tulizes kosses haugi seizoo, suun avoaa Seppuo syyvä" 

(sepposen laulusta).

1376. "ne toas alettih siinä pyörähellä vain, käsikeässä siinä" 

(pyörähellä eli tanssia).

1377. "tule arvoutusta sanomah" (oma viihde).

1378. "päivykizad om pyhimpäivin" (omat pyhäpäivät,

poutapäiviä, ilmojen mukaan järjestettyjä).

1379. "pidää lähtiä päivykizah" (päiväkisoihin).

1380. "päivän ennättämä linnumpoikani" (luonnon 

ihmeiden selittäminen).

1381. "a vai lähten omaani päivänvalgevuzii valgejii 

valdazii vaivuttelemah" (itkuvirsien kieltä).

1382. "ei pidäs pälähteäkseh, pidäs hyvin sanuo" 

(pälähtää, sanoa ajattelemattomasti).

1383. "pagizoo päpäldeä, ei ole ni sanan lomoa" 

(sanan lomaa, väliä, oikea puhe).

1384. "sanoi pärähytti, duumaits ei sanojez" (tuumaitse 

sanojaan).

1385. "meri präiskyy huulillani, sammalet silmillä päräjäy" 

(loitsujen kieltä).

1386. "onzi puu pömizöö" (ontto puu, omat soittimet).

1387. "pömpötti" (kumeaääninen kello).

1388. "bömy" (kulkunen).

1389. "midä puuttuu börböttelimmö yön kaiken" 

(oma viihde).

1390. "se om börbötti hyvä, ainoz börböttäy" 

(pörpötti eli puhelias, vrt. miehiä puheliaammat 

naiset).

1391. "pehmeil sanoil pagizoo" (pehmeillä sanoilla 

pakiseminen).

1392. "pehmiet sanad on hänel, ei soa suuttuo hänem peäl" 

(pehmeät sanat, omia hyveitä).

1393. "tupa täynnä tuppisuita, peri seinä tietäijä, 

ovisu osajavia, sivu seinä laulaija, laulavat lapinsanoja, 

hijen virtä vinguttavat" (lapin sanoja eli hiien virttä, 

vrt. hiisi=sukulaisen henki, perheen suojelushenki).

1394. "itse löihimme runoxi, laitotimme laulajaxi" 

(runoksi eli laulajaksi).

1395. "lauloin me mokomat miehet, rutjan koskeen kovan, 

johon puut päen putovat, hongat latvoin langeavat, 

jost ei kuulu kuuna päänä, selkiä sinä ikänä" 

(laulaen karkottaminen).

1396. "koti joukko arveleepi, mistä tuo on pillin saanut, 

Väinämö tasasen torven, jolla soittain tuleepi, puhki korvani 

puhuupi, läpi pääni läylentääpi" (tasasen torven, 

vrt. kanteleen).

1397. "ennenkuin Väinämö sanoopi, emännille soitteleepi, 

jott on harkku hauvin luista, kannel on evän kuvuista" 

(kalanluiset kanteleet).

1398. "Kullervo Kalervan poika, soitti suolla mennessähän, 

kajahutti kankahalla, kangas vastahan kajahti, suohut 

vastahan sorahti" (omat soittopaikat).

1399. "laula, laula, Väinämöinen, hyrräile, hyvä sukuinen" 

(laulajasuvut).

1400. "kysymän, kuleman, miste on kandelet kotosi, 

lohen purstosta punaisen, ahvenen kutu kalosta, 

mist on kansi kanteläsa, sären suren suomuxesta, 

mist on naulat kandeläsa, hauin suren hambahasta, 

mist on kielet kandeläsa, siian suonesta sinisen, 

hiuxiista hien nejon" (kanteleen syntysanoja).

1401. "vaka vanha Viänämöinen, sitte rupesj laulamaan, 

laulo, jotta järvet läikky, mua järisj, hongat huoju, 

vuoret vaskiset vapisi, kivet rannoilla rakoili, puajet 

paukku kalliolla, Viänämöisen laulaessa" 

(väänämöinen, vrt. vaana, vana, vanha).

1402. "vaka vanha Vämämöinen, istu rautasen rahin 

piähän, petäjäisen pienan piälle, siinä soitti kanneltansa, 

siittä ilo ilolle tuntu, soittu soitullen kajaht" (kuuluisat 

soittajat).

1403. "soiti kauan kandeletta, koti väien nukkuaxi, valkia 

samuavaxi, sai väiän nukuttanexi, valkia samuttanexi" 

(uneen soittaminen).

1404. "pajupilli, tuohitorvi, se on minun mieleeni" 

(pillit ja torvet).

1405. "laulelkaamme, soitelkaamme, tehkäämme ijän ilolla, 

joka työksemme pätöövi, työksemme kelpoavi, kunnek 

lyömme lyykyämme, sysäjämme syykyämme" (laulaen 

työskenteleminen).

1406. "täytyypä tätä tupoa, lainataanpa lattiata, miesten 

lauluja lasella, hyräillä hyväsukuisten" (miesten lauluja, 

vrt. sukulaiskansojen urholaulut, vrt. henkilökohtaisemmat 

naisten ja lasten laulut).

1407. "sillon laulan, jollon jouan, kun en konsa jouakkahan, 

niin en sillon laulakkahan" (tunteen mukaan laulaminen).

1408. "tämän illaista iloa, päivänlaskuhun laulantota" 

(iltaisin laulaminen).

1409. "tytöt tanssii, helmet helkkää, sinne poikiin silmät 

välkkää" (tyttöjen tanssit).

1410. "pojat sitte laulamaan, oisit maassa mansikkana, 

moaan povessa puolukkana, söisin mie syämmeheini, 

vanuttaisin vassahaini" (poikien laulut).

1411. "soi, soi, pillisei, empä pistä pinorrakuo, enkä heitä 

heinikkuo, enkä kanna kanarvikkuo" (pilliä laadittaessa, 

elävä olento).

1412. "nyt pä lähen laulamani, syöxeme sanelemani, 

enen suatoia sanoja, ennen eukon neuomia, vanheman 

opettamia, pohjan pitkästä pärästä, lapin maasta laukiast" 

(vanhemmilta saadut sanat).

1413. "joko laululle lähemme, virten töille työntelemme, 

panemma käen kätehen, lihan toisehen lihaan" 

(käsi kädessä laulaminen).

1414. "lähteännä laulamaan, saahanna sanelemaan, 

näitä saatuja sanoja, joita ennen eukko neuvo, 

oma vanhempi opetti, kehrä vartta kiertessähän, 

väätessähän värtänätä" (kehrätessä laulaminen).

1415. "oishan mulla saatuja sanoja, kuni kuusessa 

käpyjä, petäjässä hilposia, joita ennen eukko neuvoi, 

oma vanhempi opetti, moalimata luotaessa, ilmoja 

suvettaissa" (luomisesta kertovat laulut).

1416. "vaan ei ole eukon puoletkaan, eikä vanhemman 

vähhääkään, ihte mä soamani sanonut, ihte tieltä 

tempomani" (elämän tieltä saadut laulut).

1417. "siis nyt laula, leito kiele, soita, soita, suu sorea, 

niin kauvan kuin saat eloilla, laulaa ihmisten oloilla, 

kaiken kansan kuuluvilla" (ihmisille laulaminen).

1418. "ei tässä surulla syödä, eikä elellä huolen kanssa, 

täss on soitot seinillämme, porokellot portin päällä, 

rämppäkellot rästähillä, tanner täynnä tanssijoita, 

keskupiha keikkujoita" (pidoissa laulaminen).

1419. "laulan minä lammin lummin, meren helmet 

helkyttelen, saaren kukkaset sanelen" (ympäristöä

kuvailevat laulut).

1420. "laula, laula, Väinämöinen, hyräxi hyvä sukuinen, 

tuopa vanha Väinämöinen, varmon kyllä vastaeli, 

varainen on laulamaxi, aikainen on ilon teoxi" 

(illalla laulaminen).

1421. "ite vanha Väinämöinen, otti soiton sormillehen, 

kantelen kätensä alle, vasta ilo illolle kävi, soitto soitolle 

tajusi" (soittajan käsissä eloon heräävä soitin).

1422. "vaka vanha Väinämöinen, käsillensä käänsi 

käyrän, käänsi käyrän polvillehen, otti soiton sormillehen, 

kantelvon kätensä päälle, kantelen kätensä alle" 

(soittamaan valmistautuminen).

1423. "nyt me olemma ynnä, yhten seinusten sisällä, 

yhten malkajen malolla, langoxet me olemma, 

käsi kähmäs olemma, yhelmyxeen tulemma" 

(lankojen keralla laulaminen).

1424. "lähtekämme laulamahan, saakamme 

sanelemahan, siit on kumma kuulovan, ime ilman istuitak" 

(aloitussanoja).

1425. "joko saan sanelemaan, joko lähen laulamahan, 

sallippa sanan sanonen, sanan kaxi kalkkautan, 

sanan kolme kolkkautan" (jokaisella omat aloitus 

ja lopetussanansa).

1426. "eipä koski kielaskana, laske vettähän visusta, 

eipä laulaja hyvänäk, laula lopen laulujahan" 

(lopetussanoja).

1427. "jo nyt lakkaan laulamasta, herkiän heläjämästä, 

jo sen värsyn päähän päästijn, laulut lailla laskettihin" 

(lopetussanoja).

1428. "koskan puutun puhehia, enkä saavuta sanoja, 

sanoin puolilla sanoilla, puheella puuttuvalla" 

(säkeiden välissä laulettua, parhaimmat laulajat

keksivät kokoajan uutta).

1429. "kelvoskin kerran väsyy, sitä pikemmin pikkarainen, 

jääköhön sanat jämeät, lasten laulamattomaxi" 

(lopetussanoja).

1430. "kukum minun käkösen, ja laolal lintuseni, 

kaiahtelek kantelon, soem minu soittimeni" 

(kanteleen kutsuminen käeksi).

1431. "koettelin kalahttaalta kuulosttoov vaen en erottanna 

kun sorinnoo" (puheen sorinaa).

1432. "männöötik hyö sin kalenoihi" (kalenoihi eli

tansseihin, kalentka, vieraat seuratanssit).

1433. "nuoret männiit sellaista hökkiä yläkylliä päi, jossai on 

varmast kalenat" (vieraille vaikutuksille alttiit nuoret, 

moni jää sille tielle).

1434. "väkikalikka pantiij jalkaiv välliin, käsin koitettiin 

kumman takapuali nousi" (väkikalikkaa vedettäessä).

1435. "ku ol hyvä lyäjä lens kalikka kauakskii" (pilpuksi 

kutsutussa lyöntileikissä).

1436. "kalla" (pääsiäisen aikaan kisattu lyöntileikki).

1437. "kampaa" (vedettiin, vastakkain istuen ja käsistä 

vetäen).

1438. "kampapeli" (koivun ihotuohesta ja kammasta 

laadittu huulisoitin).

1439. "se o viel kampelaa mut kyl se notkistuu" (soitto 

kampelaa eli kankeaa, soittotauon jälkeen).

1440. "s oli kankuria nimeltäns sitä kans tanssattiin sittek 

ko purppuriin kyllästyttiin" (seuratanssien nimet lainaa).

1441. "ain höylätukin pääs laulumiehen ja tahti kannattamas" 

(sokea mies, laulajaksi syntyneet).

1442. "ennen olhaa se tok kannel joka tuvan seinällä ja 

sehhää mies ol ken osas sillä soettoo" (kannel joka tuvan 

seinällä, vrt. kannus joka kodassa).

1443. "miun issäin soitti kantelel" (vrt. obinugrilaisten 

"soivat puut", miesten soittimia=miesten laatimia).

1444. "kantelehen kansi piti ollat tihiäsyisestä kuusesta" 

(kanteleen osia).

1445. "kiskottin kantto" (kiskottiin kantoon, miteltiin 

voimia istualtaan).

1446. "minä laiton sen kanttui" (kanttui eli kumoon, 

pystypainissa, vrt. kanttu vei).

1447. "kappia ajethaan, yksinki ku ilmanaikhaansa lähethään" 

(ajetaan kappia eli kilpaa, yksin ja yhessä kisaaminen, 

vrt. valokuvissa näkyvät rekikisat).

1448. "minäpä tanssin melekutosta kultani kanssa kappia" 

(kappia eli kisaa).

1449. "mist saara vahv kapul et kestä vettä väkikapula" 

(omat kisat, omilla välineillä).

1450. "kapulapaini" (paini jossa ottelijat koittavat selättää 

toisiaan kahdesta kapulasta kiinni pitäen).

1451. "karast saap vaikka" (soittimen, karasta=tiivissyisestä 

kuusesta).

1452. "kara" (jousisoittimen jousi, roka).

1453. "kuusesta kuuluva tulloo, karankosta, kans kanteleesee" 

(kuuluva=soitinta, karanko=kuivahtanut kuusi).

1454. "sois sois sorapilli, kaak kaak karapilli" 

(pillien nimiä).

1455. "se ko lauluoa oikei tosissuoa" (laulaa tosissaan, 

vrt. omaksi iloksi).

1456. "ruppee karhuks" (karhun liikkeitä jäljittelevä 

leikki).

1457. "imeek karhua" (joululeikkejä).

1458. "karhuu kuletettii joulpelilöis" (kuljetettiin, 

karhuksi tekeytynyttä leikkijää).

1459. "ne hiippakoivut oli ympärip pihan, semmonen 

ympyskäinel lenkki ja yks oli keskellä ja s oli karhuhiippa" 

(juhannuskoivujen ympärillä kisattu karhuhippa).

1460. "karhunkapulaa verettii" (karhunkapulaa eli 

väkikapulaa, vrt. karhun iloksi, karhu=väen eli 

ruumiillisen voiman ilmentymä).

1461. "veletees karhunkouraa" (kiskotaan toisiaan 

suljetusta kourasta, neljästä sormesta).

1462. "tus mun kansani karhunkynttä" (kisa jossa 

käydään varpaat vastakkain, laitetaan sormet hakaan 

ja pyöritään taakse nojaten).

1463. "karhukynttä veettii" (karhulta saadut kisat, 

osa ikivanhoja).

1464. "karhunkämmentä velettiin" (vrt. kouraa).

1465. "karhunkäpälää vettää, kummalako oikenevas sormet" 

(mittaa neljän sormen vahvuutta).

1466. "karhunpaini" (pystypaini).

1467. "ennen ne aina puhu niist hölmöläisist, mitä ne tek, 

mun ne om mielest karissup pois" (hölmöläisistä kertovat 

sadut).

1468. "Selma sano häntä karmi enstäi nii kovast pintaa" 

(pintaa eli ihoa, karmivat kummitusjutut).

1469. "iha miu selkäpiitäi karsii, ko haastaat kummitoksist 

iltasil" (kertoo kummitusjuttuja).

1470. "ei se karrastant millonkoa" (ääni laulaessa ennen, 

vanhuus vai liika laulanta).

1471. "kyykkii lyöttiin kartikoilla" (kyykkää kepeillä).

1472. "mikä se nyt juohatti miu päähäi sen toise karti" 

(juohatti=juolahti, karti=laulun säkeen).

1473. "kakskarttine" (kaksisäkeinen laulu).

1474. "kapuamises oli karttuja, jolla kapua nakattiin" 

(keilapelien nimiä).

1475. "paalikat pantih ristih kasal ja kartul lyätih hajal" 

(kartulla lyödyt palikat).

1476. "myö saaottii linnaa, siin ol sellasii puupalasii ja 

karttuloil heitettii" (sanottiin linnaksi kyykkää, 

keilapelien tulosuunnasta).

1477. "lyötiin sitä pallua, kartulla lyötii" (kartulla eli kepillä).

1478. "mennäk karttua" (kartulla lyöty pallopeli).

1479. "koivu taikka karttu oli" (väkikapulaa vedettäessä).

1480. "karttuu vettäissä pantii jalat vastakkai ja sit veittii 

niinko jaksettii" (karttua eli väkikapulaa vedettäessä, 

vrt. karhunkapulaa).

1481. "vejethään karttua kumpi voittaa" (voimien 

koetteleminen).

1482. "nuarem mie olin kartuvvelos" (hyvä 

kartunvedossa).

1483. "kasakas pantii paalikka pystyy ja se pit heittää 

kartul nurin, jos osu, pit hakeek karttu pois ennen ku 

kasakka ehti panna paalikan takasim pystyyn" 

(keilapelien kuvauksia, vrt. kasakkamäki).

1484. "kasevia juttuja että sillä täytyy nauraa vattansa 

kipeeksi" (kasevia=osuvia, nasevia).

1485. "ei se paljoo puhunut, mutta kyllä ne puheet oli sitte 

sen kasevampia" (kaseva puhe).

1486. "iltamiissa tuntu niin kasinaiselta" (kasinaiselta 

eli epämukavalta, vieraiden seurassa istumisen 

myöhäisestä alkuperästä).

1487. "oot sie kuult sitä kuatskuu" (kuatskuu eli kaskua).

1488. "on niitä ukko Eroisella vanahoja katskuja" 

(katskujen tuntijat).

1489. "papallahan niitä on kaskuja, kaek moalima asijat tietää" 

(omat opettajat).

1490. "miehet poltettii piippuu, naiset haassettii kaaskoi" 

(kaaskoi eli kaskuja).

1491. "pannaampa muuvvan kasku" (ajan kuluksi).

1492. "Pekka kun kaskuil niistä Puanalan tytöestä, niin, 

jo sillä pit naoroo" (kaskuili eli kertoi hauskasti).

1493. "kyllä se oli veleho kaskunikkari" (kaskunikkari 

eli jutunkertoja).

1494. "se onkii kaik totta mitä mie täs kaskuun" 

(kaskut=tositarinoita).

1495. "koha koaskuvoap" (kertoo kaskuja).

1496. "se Joona siinä kävi kaskuamasa" (puhumassa 

mukavia).

1497. "ensimäi katanssi ol vastaksuten, siit likkojem pyärimii 

ja kolmas katanssi poikijem pyärimii" (vierailta tuntuvat

seuratanssit).

1498. "semmoinen suatska oh heilej juohtunna mielleen" 

(suatska=juttu, tarina).

1499. "katrillis ku pelmanni rupes pelaah, nii siit ne mem 

polskaa kaikki ja" (vieraat katrillit, vieraat pelimannit).

1500. "se oli pitkästynny ja se oli lähteny kattohan ette, 

ko s ei tulekhaa" (haltija, lähtenyt katsomaan tytärtään, 

ihmisten kaltaisia).

1501. "kauvvatik kaukaa viisas puhhuu" (puhuu kaukaa, 

vertauskuvin).

1502. "se on kaokaesta puhetta, se eij juohum mielee, 

se ov vae semmosta huhua" (huhupuheet, 

vrt. huhuilla).

1503. "se vastas niin kaukaa ja kierästi, että otappas 

siitä sittes selevää" (kiertelyä oudoksutaan).

1504. "mää noin kaukaa kaaritten" (kaaritten

eli kysyin asiaa, vrt. kaarrella).

1505. "minä kuulostelin nui kaukaseltaa sitä juttua" 

(juttujen kuulosteleminen).

1506. "mitähä se sitä asijataa nin kaokaettaen kiertel, 

ku puhuva meinas kuitenki" (kierteli kaukaa, 

harkitseva puhe).

1507. "lepästä kaola ja katajasta tärrä ja tuohi pantiin 

jatkoksi" (tärrä eli kieli, tuohitorveen).

1508. "parree juoksia tekkee kaulaa huluppeesti 

huonompiinsa" (juoksukisat).

1509. "mentih kaulajaisillet tah parisilleh" 

(joululeikkejä).

1510. "niit kaulaajaisii leikittih kaulaajaisis joulunaikah" 

(leikkien nimiä).

1511. "ne tanssasi siellä talolla koivistolaista, 

saksanpolokkaa, engelskaa ja kaustislaista" 

(vrt. me).

1512. "puhhuu levejjään kaottoon" (leveästi eli 

liioitellen).

1513. "ei mnuun kauttan vaa se jut leventyn, en ol kelläs 

mittäm puhun" (juttu leventynyt, vrt. levinnyt).

1514. "nuin kaotta rantaem puhhuu, ei kohti sano assieta" 

(puhuu kautta rantain).

1515. "kun olivat siellä tuohitorvella kavvautelleet soittook" 

(korkealla mäellä).

1516. "mitä ihmmeellisempeä kun lie, se sannoo että kee" 

(sanoo kee, ihmeellistä asiaa kertoessaan, 

vrt. karjalan ka).

1517. "ennen aikah käy lysti satu niist mansikoist" 

(omat sadut, kaikki elää).

1518. "joskus oli sit jotaki venkerska ja, tota krakoviakki 

ja jotta kehryvalssi ja jotta simmos" (jotain simmosta, 

nopeasti unohtuneet paritanssit).

1519. "sij ja mentiin kehtokeikkaa" (istuttiin jalat 

lomittain, käsivarsista kiinni pitäen ja keinuttiin 

edestakaisin).

1520. "koitellaanhan konoja lyyvväk, kennem persek 

keikahttaa" (lyödä konoja, painia).

1521. "keikkaa kum mentiin nin syliksyttäin istuttiij 

ja keikuteltiin toista varpaannokassa" (keikkaa 

mentäessä).

1522. "Lassi vaekka on isomp keikoo heitti kun Mikko tempas 

hartijavoemin" (tempasi maahan, paini=taitolaji).

1523. "on ne heittännä keiloa" (heittäneet keilaa, 

kaltevan laudan päälle laitettua palikkaa).

1524. "heitetieks kasakeiliä vai rivikeiliä" (keilapelejä, 

rivikeili=riviin asetetut palikat).

1525. "missäs sitä mentiin takapualikeinua, ja käsikapulaa vetivät" 

(kisojen nimiä).

1526. "nuaret ain keinuilivat ehtot" (ehtot eli illat).

1527. "siihhää niit aina keinuvel iltasittain, likkoi ja poikii" 

(keinumäellä).

1528. "mut siäl keinumäjel ja välil täyty soittaa" 

(soittaa keinumäellä, toisten tanssiessa).

1529. "joku keinunummi ni ni sin piretti seura enne" 

(keinumäet ja nummet).

1530. "leskee taas hypättiin siäl keinunummel" 

(seuraleikkejä).

1531. "vaari siäl taas laulaa kejaattaa" (laulaen 

työskenteleminen).

1532. "mistä hänen oli joku ensin kekannus semmosej jutun" 

(juttujen kekkaajat).

1533. "kekkäjäiset" (kemut, tanssit, vrt. kekkerit, kekrit, 

vrt. ke=pyöreä ja pyhä).

1534. "männää vaa varpasillaa, keksitää männää 

kerkijäistää" (kuljetaan varpasillaan hyppelehtien, 

omat tanssit).

1535. "se ei ossoom millonkkaa immeisiks huasttook 

aina kekkevvää" (kekkevää=nälvii, irvailee, 

ihmisiksi haastamisen vastakohtaa).

1536. "kun ov vuan semmoinen kajakka ilima" 

(tuohitorven ääni kuului kauemmaksi, 

soittimien alkuperää, ihmisille ja henkiolennoille 

viestimistä).

1537. "keljahutti vaan toisen kyljellensäv vaikk oli paljo 

piänempi" (pystypainissa, taitolaji).

1538. "minua ku oikei rupeis keljuttamoa siel iltamas, 

ni em meä kehant loppuu ast ollakkoa" (iltamien 

vieraasta alkuperästä, vrt. tyhjäksi jättävä baarissa 

käyminen).

1539. "soittaa kelkkipillillä" (männyn latvasta 

laaditulla pillillä, omat soittimet=omista aineksista).

1540. "männee niinku tetrim poika tiukuttas" 

(kelkkipillin äänestä, vrt. tetripilli).

1541. "meil ei kelloloi olt muuta ko laskijaisajos ja ku käytii 

morsianta ottamaas" (kelloloi eli kulkusia, metalliesineet

vierasta alkuperää).

1542. "ket tantsivat ket makasvat, ket tahto unta ottaa" 

(omien tapahtumien leppoisasta luonteesta, 

omien kesken vietettyä aikaa).

1543. "välist kum myö äilyttiin kenaa lyömään nin ei 

meinattus syömään keritäp" (kena=lyhyt vinoksi veistetty 

kapula jota lyötiin kepakolla).

1544. "pilppuu ja kenaa lyötih" (lyömäpelien nimiä).

1545. "kennäil lyötii palloo koko päivä" (kennäillä 

eli kentällä).

1546. "se ol se kentta ihan täönnä väkkee" (kisakentät).

1547. "kesällä kenttilöellähän ne piti tanssit" 

(tanssikentät).

1548. "miähet painiskeli, löi kentturalle" (kentturalle 

eli kenttään).

1549. "saapa nähäk kumpi meistä kentän korijaa" 

(kentän korjaa, häviää pystypainissa).

1550. "siälä tanssattiin sitten kenturoilla" (kenturoilla 

eli mäillä, helavalkeita poltettaessa).

1551. "siinä heitettiin semmonen kepakka nin kauas 

kun kukij jakso" (karttupelissä).

1552. "kepakon tyvel pit lyyä kalikka lentämää" 

(kepakoilla lyödyt kalikat).

1553. "vähä aejam piästä kerättii soutumiehijä, ja viis venettä 

ol soutamassa ennen ku suatiir rantaa" (jättiläismateesta 

kertovassa sadussa, vrt. jättiläissammet).

1554. "minä sittä kerroin yhen kaskun" (kaskujen 

kertojat).

1555. "kum minä olim poekasena niin ne semmosta kertoelivat" 

(ne eli vanhukset).

1556. "sormkoukku väretän kesmäisil sormil" (vedetään, 

vrt. karhunkynttä).

1557. "omas keskuuvessaa hyö laulaat kyl, a ku vierait tulloo 

siis hyö ei nois laulamaa" (omassa keskuudessa laulaminen,

vrt. pyhät laulut).

1558. "oikeen semmonen sutki se juttelemaan oli kaikkia" 

(sutki eli hauska, vrt. sutkautus).

1559. "paiskoan sarvet kettoo" (painittaessa, 

vrt. voimiaan koettelevat uroseläimet, urheilun eli 

urhoilun alkuperää).

1560. "tuleppas mies koittamaan, äkin minä sun ketän" 

(ketän eli väännän kenttään).

1561. "se toinen sittä keuskahttaa nurin" (pystypainissa, 

maahan kaatunut häviää).

1562. "nee veti köyttä" (vrt. me).

1563. "kehrurityttöö ja kymmentä kynttä ja heikkilää 

ja Tyrvännöl lystii" (tanssien nimiä).

1564. "elä tuolla laella huastooj juakerra" 

(oikea puhe).

1565. "minen vaenen niinkua vastannu sen juakerruksii 

sana sanua" (vastata sana sanalta).

1566. "aina oli piäntä jaaninkia, ja siitä tuli koitokset sitte" 

(koitokset, vrt. koitella voimiaan).

1567. "niit ehtosilt jaaritteli" (miehet taruja, oikea 

isänmaallisuus, isiltä saatua perimätietoa).

1568. "minä saarnaan ja jaarnaan puujuurist" 

(vrt. saaraan ja jaaraan).

1569. "ettes siin koko päivää jaarnaa" (jaarittele, 

puhu pitkään).

1570. "kyl henel sitä jaarutust piissa, vaik koko peevä" 

(jaarutusta eli juttua).

1571. "ei niitä nykyjään kuule arvuutuksia, nehän ennen 

niitä jako toesilleen kuka oes kummempia osannu" 

(suullisen perinteen tuhosta).

1572. "kyllä se puhu sen niin juurta jahkain jotta ei siitä 

meinannu tulla loppua ollenkaan" (puhua juurta 

jahkain).

1573. "mitä tuota sammaa yhtenääj jahkailee, ohan tuo 

jo kuultu" (jahkailee eli jankkaa).

1574. "pääni pantiks jos mun kuulet juaruja jahkaavan" 

(juoruilun vieraudesta).

1575. "se o kova jahkaamaan juttua" (juttujen 

jahkaajat).

1576. "taas se kävi siinnä juttuja jahkaamass" 

(omat jahkailijat).

1577. "siinä ne jahkaa yhtä asiaa eikä päästä tuosta tuohon" 

(jahkaa eli jankuttaa, vieras puhe).

1578. "siinä ne istu ja jahki ihmisten asioita koko pitkäm 

puhteen" (puhteen eli illan).

1579. "ukot jahnustivat koko päivän meillä, niin jotta aivan 

kyllästyyn kuuntelemhan" (jahnustivat eli jaarittelivat).

1580. "tanssittii jakkutanssii nii jot yks rytinä vua käi" 

(tanssien nimiä).

1581. "niit on niim pitkie jaksamaesie" (jaksamaisia,

kertomuksia, taruja).

1582. "jos minä sen oikkeej jaksattelen" (jaksattelen, 

puhun perusteellisesti).

1583. "niil ol niij jaksoa, kuh harvon näkievät" 

(jaksoa eli juteltavaa).

1584. "se aina sitä niij jaksutti" (jaksutti eli matki, 

toisen puhetta).

1585. "jalakakoukkuo nakattiin, ne vierekkäen makasivat 

selällään, ulukomaesen jalan ne nakkasivat toestesaj 

jalakamutkan toaksej ja siitä koettivat soahak keäntymään, 

se oli semmosta jalakapaenin lyöntie" (jalkapainin eli 

koukun lyöntiä).

1586. "olem minä lyönyj jalakapaenieki" 

(painia jossa makuulla ollen kammetaan toinen 

jalalla nurin).

1587. "se ol jalompata kuka pitemmät askelet sae" 

(pisto-tanssissa).

1588. "jos sattu johhiim mukava tappaus, niin se heti jamas" 

(kyseli ja toisti asian).

1589. "jammoot siä miu huastiai" (jammoot eli 

matkitko).

1590. "sitten ne rupes neäs jamomaan" (toistamaan

sananpartta, omaa oppimista).

1591. "tuo Otto sit ossoo hyväst jamian nuita puhheita" 

(toistaa puheita, kertojilla=hyvä muisti).

1592. "jamisee saarnata, jamina kuuluu" (saarna

=yksitoikkoinen ja keskeytymätön puhe,

vrt. haarautuva, saara).

1593. "on siinä yks kumminkis siinä samasa japakasa 

semmonenki että" (yksi kohta, japakassa eli lorussa).

1594. "mää puhun kaikki asiat yhteej jassakkaa" 

(oma puhe).

1595. "vanahat jatinoipi vanahoja" (jatinoi eli 

jaarittelee).

1596. "sanoim määki jottaim puhheen jatkoks" 

(puhetta jatkava sana).

1597. "se jauruaa kans semmosta vanhanaikasta puhetta" 

(jauruaa eli jaarittelee).

1598. "mitä lie vähän javeksinu" (toistanut 

kertomaani).

1599. "sannoaj javvaottaa" (toistaa ihmetellen, 

vrt. javanainen).

1600. "se tietäs sennikk assiin tok ihaj jelekulleen kertojak" 

(jelkulleen eli tarkalleen, oikein kertominen).

1601. "tanssiaj jelttoomaan" (tanssisanoja).

1602. "tanssijaj jepertää" (vrt. obinugrilaisten 

j-alkuiset tanssisanat).

1603. "tanssia jeputtaa" (vrt. samojedien tansa

=perhe, heimo).

1604. "johu" (huhu, kulkupuhe).

1605. "lappalaiset joihkaavat" (omasta kiinni

pitäminen, vrt. omat joiut).

1606. "ja ko ne ajethij ja joikathin sielä" (lappalaiset, 

reellä ajaessaan).

1607. "joeku" (tarina, juttu, huhupuhe).

1608. "joksikin jurppi ku ma panin niin huonot voiteet 

suksiini ettolin kilipailuis ihan häntäpääs" (kilpailuissa 

omaa ja vierasta, vrt. itseään vastaan kilpaileminen).

1609. "jolkutella" (laulaa korkealla äänellä).

1610. "Mikkohan se tuol saares kuulema jollottelie" 

(jollottelee eli lauleskelee, oma tekeminen laulattaa, 

vieras kiroiluttaa).

1611. "huasttooj jorrauttelloo niin somaisestik aina" 

(haastaa jorauttelee, soma puhe).

1612. "missä he mäjellä soittivat jorottivat" (soittivat 

leppätorvea).

1613. "niin se ukko sannooj jorotti" (sanoa jorotti, 

puhui yksitoikkoisella äänellä).

1614. "laulo jorrottel hiljaksien omaa semmost mitähäs 

siij jorras laulaav vähän" (omat laulut, vrt. joiut,

yhtä ja samaa).

1615. "ne oh hyvih harvapuhheista jorrikasta, huasttooj 

jorrittavat vuah harvaksseen" (harva eli viisas puhe). 

1616. "laulukii seun semmosta jorritusta, jossa ei nuotti 

vaihu" (omien laulujen luonteesta).

1617. "toinem mies heitti ittensär rekeen selälleej ja laulo 

jorrottel hiljaksien omaa semmost mitähäs siij jorras laulaav 

vähän" (omaa semmosta, omat laulut).

1618. "pittää semmoosta jorua, semmoesta jorupuhetta pittää" 

(jorupuhe).

1619. "ukot istuit vastakkain tuos kivel ja jorusiit juttuu" 

(omat juttupaikat).

1620. "jouhikannel" (jouhikielinen).

1621. "siis taas ruvettii tiukkamaa" (tiukkamaa 

eli leikkimään, vrt. tiuku).

1622. "se oli semmone hyviv verkkapuhheinen, 

semmonej joukkeapuhheinen" (joukea eli vähäpuheinen, 

vrt. iän mukaan puhuminen).

1623. "semmoista juhhuu se on" (juhhuu eli huhua,

vrt. joen varrella kuultua, juha=joki).

1624. "sillä on niitä kiveriä juttuja ku sen soa asettummaa 

yhteen kohti" (kiveriä eli juonikkaita).

1625. "ne oj julumia laulajjii nää meijäm pojat" 

(omaan opetetut).

1626. "sehäj jummee iänem pit" (soittimen kieli).

1627. "toeset tanssas, toeset vet väkkarttuo" 

(nuorten ilonpitoa, kesäiltaisin).

1628. "net jungaavat ensin semmosta tyhjää" 

(lappalaiset, joikaamaan ruvetessaan).

1629. "juoksupuheita min en usko" (vrt. uutisia, 

oma totuus=omin silmin nähtyä).

1630. "mitä sitä niistä juoksupuhheista" 

(omin korvin kuultua).

1631. "se ee okkaaj juoksupuhetta" (totena

pidetty sananparsi).

1632. "ei se ole juoksupuhe, se ov valmis tosi" 

(juoksupuheet ja todet).

1633. "ja hypätäp piti kansa, kuka enimmän hyppejää, 

juoksusiltaaj ja juoksuta" (vrt. paikaltaan, 

vauhdin kanssa).

1634. "no laulaa sai item mitä tahroi vaa mitä miälee 

jualahti juu" (työtä tehtäessä).

1635. "juolahtu yksi juttu mielhen" (omat jutut).

1636. "kyllä s on niij juoleva, niij juoleva että, saapii nauraa 

ittensäk kipeäksi" (juoleva eli nokkela).

1637. "juoleva puhumhan" (arvossa pidetyt 

puhujat).

1638. "juoleva saarnaahmaan, toiselt ottaa kohta ulos 

mitä se tahtoo" (saarnata-sanan alkuperää).

1639. "kyllä se sai sej jutuj juaksemaa" (jutun 

juoksettajat).

1640. "ei se vetäny juateellensa" (juatelleensa eli tasaisesti, 

väkikapulaa, huijaamista paheksutaan).

1641. "ompa se mukava jupissa" (jupissa eli tarinoida, 

ju-alkuiset sanat, vrt. volgan ju=henkinen voima).

1642. "nuoret tanssiaj juputti pikkusem, mutta vanahat voan 

kahtel peälle" (vrt. polvien mukaan tanssiminen).

1643. "no se vaim piti aina sellaist lauluj jurinaa" 

(laulun ystävät).

1644. "se laulo jurittel" (vrt. luritteli).

1645. "voiphaa sitä jottaij jurittoo" (jurittaa=laulaa 

yksitoikkoisella äänellä, myös ulvoa).

1646. "nyt sie justiink hupsit" (hupsit eli lasket 

leikkiä).

1647. "en sittä tiijjä, onko se totta, voan semmonej jutev 

voan kiertää teälläpäe" (jute kiertää, vrt. juoru, juttu).

1648. "siitä oes tullunna pitkät jutteet" (jutut).

1649. "se om parhaja, mitä tällä on juttelemhaa" 

(juttelemaan eli kertomaan asioita).

1650. "ei kuv vetteej jutistammaan" (keskisormet koukkuun, 

sormikoukkua veettäessä).

1651. "s oli sitte hyvä jutkahrossanoja sanomaha" 

(jutkautuksia, sanaleikkejä).

1652. "se oli mahlotoj juttuja puhuun" (juttujen 

puhujat).

1653. "sil on paljo niitä vanhoi juttuloi mitä ain jutteluo" 

(vanhat jutut).

1654. "ol semmonev veleho äejjä, nauroah hahitti ja puhu 

niitä juttujaa" (velhot äijät).

1655. "em minä tavallisesti ruukaa aijaa juttuja takkaa, 

mutta nololta kuuluu miestem puhumaksi tommoset" 

(omat ja vieraat jutut).

1656. "juttua koko puhe" (jutut ja puheet).

1657. "ne rupesivat puhumaan siitä semmosta joutavata 

semmosta juttuo liikuttelivat" (liikuttelivat juttua, 

vrt. juorua).

1658. "kyllä se voipi olla että se on aivaj juttujaki, 

kai iso osa mitä vanhan aikan muistelethin" 

(muisteltiin juttuja, vrt. taruja).

1659. "ei ottanu jutule" (ottanut jutulle, 

onnistunut).

1660. "mun piti siitä jaksattaa oikeen jutun järjen" 

(jaksattaa=kertoa, jutun järjen=kunnolla,

perusteellisesti).

1661. "on tuo Jalomäen Iiska sellaanen juttumaakari, 

notta sitä kuultelis vaikka päivän syömätä" 

(juttumaakarit).

1662. "sen leokavampoo juttumoakarija eijjou missää" 

(vrt. leukailla).

1663. "s ool hyvä juttumiäs" (juttumiehet, 

kuulostaa miesten perinteeltä).

1664. "em mnää ni nuuka muist, mitä se oikke ol, 

mut et mä semmost jutunkertta kuuli" (kuulin 

jutunkertaa).

1665. "ei se mittään tiär, on otettu vaan semmonej jutunkerta" 

(otettu jutunkerta, alettu toistaa jotain).

1666. "oishaa täs juttuu vaik uamuu ast, mut lopetettua 

nyt ja jatketua huomeillal uuvestua" (ilta=jutustelun 

aikaa, vrt. tunteiden).

1667. "kun tulee jutuks niin siit miä aina sutkahutan" 

(tulee jutuksi, sutkautan).

1668. "sitä kun ruppea jutteluttamaan niin sillä piisoa juttuo" 

(tunteen mukaan jutteleminen).

1669. "oli sellain iha tapa et illal mäntii rantaa tekemää juttuu" 

(juttua tekemään, kesällä).

1670. "juttuja kerroottihin enne mukuloollen" 

(vrt. satuja, kertoa=kerrata, toistaa).

1671. "niihä sill o puhek ku juure al" (puhe juuren alla, 

omat vertaukset).

1672. "sillä ei ouk tarina juuren alla" (puheliaasta 

ihmisestä).

1673. "em meä muista sitä tarua iha juurijjoari kertua" 

(kerrotut tarut, vrt. lauletut).

1674. "kuules ny kumma puhun se juurin jalaksin" 

(vrt. juurin jaarin).

1675. "siltä ei puhheet puutu eikä sanat suuhun juutu" 

(puheet ja sanat).

1676. "sitä laolettiiv vaej jykkeästi" (tanssittaessa, 

soitinten myöhäisestä alkuperästä).

1677. "ni se oli Eetu alakanul laoloaj jylisteä" (laulaa 

jylistää, vrt. kosken jylinä).

1678. "leppätorvia tääl päin tehtii, niiss oli jymee ääni" 

(vrt. tuohitorvia).

1679. "yhen yöj jynttäykset siinä oli hyvin usehi" 

(jynttäykset eli tanssit, tuvassa).

1680. "ei pant laulamal, se ol nii jyrkkäsanane" 

(vanhempi kieli, kuulostaa laululta).

1681. "jyrytys" (leikki jossa nojataan taaksepäin 

jalkaterät vastakkain ja pyöritään paikallaan käsistä 

kiinni pitäen).

1682. "oom minäki tehenyj ja soetellu" (tuohitorvia).

1683. "kyllä siellä pimiäsä oli hyvä jyskätä" 

(jyskätä eli tanssia).

1684. "s eij oon niinkun nykyset jytistykset yhessä 

paikkoo" (vanhempi tanssi).

1685. "siinä monet jytyt piettii sillo" (kalliolla, 

jytyt eli tanssit).

1686. "siellä jytyä piirittiij ja jäpäkkätä" (jytyä ja 

jäpäkkää, piiritanssien nimiä).

1687. "ennen pyörittiin jytyvä" (pyörityt tanssit).

1688. "se jyvyjjaohamine ol silloj uunna ollessa lystijä 

hommoo" (tanssiminen, uunna=nuorena).

1689. "se koottaa jäkättää" (värisyttää ääntään, 

laulaessaan).

1690. "siinähän jäkättää, se on jäkättämistä, 

se että matkii jäpäköettelöö vielä jälessä sanoja jatkaa" 

(jäkättää eli jatkaa sanoja).

1691. "ne ei tulej jälekkäen, nii oun unneettanna" 

(lapsena opitun laulun sanat, vrt. uni).

1692. "ja siit läksiit jälekkäise uimoa, kiisk ies ja hauk 

jälest" (eläinsadut).

1693. "vaikka se yöm puhhuu niin s ei tulej jälillee" 

(toista samaa, puhujiksi syntyneet).

1694. "sie tantsit liipottelet" (tanssia liipotella, 

vrt. liipukka=perhonen).

1695. "siin sitte jämäjettii kuka paremmi osas sannoo" 

(sanomiskilpailut, vrt. noitien kilpalaulanta).

1696. "se jämejjää joka tarinan toisej jälestä" (jämejää 

eli matkii, omaa oppimista).

1697. "kantelhen jänthet" (jännesoitin).

1698. "nuorasta tehty jäntehet ihte" (kanteleeseen, 

omat soittimet=omista aineksista).

1699. "mun piti siitä Peltolan Mikille jaksattaa oikeen

jutun järjen, muutoon ei se pääsny asjan jäliille" 

(jaksattaa=kertoa, jutun järjen=juurta jaksain).

1700. "kun minä nyt oikeen sen jutun järjen toimitan" 

(toimitan eli selitän).

1701. "hiä suuttu järkinää, ku käytii voittosil" (voittosil

eli painisille, vrt. voittaa).

1702. "toto ympäril jokaehtone järmämine" (toto=takan,

järmämine=jaarittelu).

1703. "istusis siin koko ehto ja jermäsik kaikki vanhoi asioi" 

(omat illanvietot).

1704. "ku ne on enne ne ukot huastoo järninä" (haastaa 

järnineet, vrt. välittäneet perimätietoa).

1705. "jässäys" (piiritanssi jossa hypähdellään ilmaan 

soiton tahdissa).

1706. "ooppas jätkyttelemätäm minä ossoon yhtä selevästih 

huastellak kun sinnäe" (jätkyttelemättä eli matkimatta).

1707. "osas jätkytellä sem puhetta, ni että luul iha ihtesä 

puhuva" (jätkytellä eli matkia, vrt. jatku).

1708. "tunsin minä tok eänestäs että se ol jätkyttelyä" 

(pilkallista matkimista, vrt. matkimalla oppiminen).

1709. "kyllä ne niitä jätkyttää" (lintuja).

1710. "jollonniin ne jätkähtellöö mielee" (vanhat laulut, 

jätkähtelöö eli muistuu).

1711. "vaem muistaj jotta elä jiä ukko Miätän kansal 

lopikoettelemmaan" (lopikoittelemaan eli suuta 

soittamaan).

1712. "köyrevveto oli sitte kaikki ensimmäisii sit ko 

rupettii urheilemaa" (vrt. urhoilemaan).

1713. "siellä ettithin kaihellakkia" (metsässä sijaitsevassa 

vuorenpeikkojen kolossa, omat sadut=kuvailevat

kodin ympäristöä).

1714. "ei sillain ollut tanssia ja kaikellaisia kun nyt" 

(vieraat seuratanssit, vrt. yksin ja polvittain tanssitut 

omat tanssit).

1715. "se kaekuu vieläek korvissa se laolu" (laulun 

voimasta).

1716. "lepästä kaola ja katajasta tärrä ja tuohi pantiin jatkoksi" 

(tuohitorveen, tärrä=kieli).

1717. "nii hyvä nuotin johto" (nuotin johto, 

vrt. sävelkorva).

1718. "toiset peittoo ja sit sai juoksutella etsii enne ko 

löysiit jokahise" (kuurupiiloa leikittäessä).

1719. "kuuz nedälie laitah kandelehtu, sid roiz zvonei" 

(kuusi viikkoa, laitetaan kanteletta, sitten tulee 

hyvä-ääninen).

1720. "mitä mie lajie laulan, mitä syytä syyvättelen" 

(lajia laulan, syytä syyvättelen).

1721. "siellä suutkie paistih" (laskettiin leikkiä).

1722. "suutkas sanoin, en toveks sannuh" (suutkat 

ja todet, vrt. sutkautus).

1723. "se läksi sulhasikse Ilmolah" (Lemminkäinen, 

urholaulujen henkilöitä).

1724. "piitsku on luaittu sullasta" (piitsku eli pilli, 

sulasta).

1725. "soitti kandeleheh, reähky sidä myö ei ole soittoa 

ennem murginoa pyhämpeän" (kanteleen soitto, 

reähky eli synti, omia asioita kieltäneet vieraat 

uskonnot).

1726. "sit ku plässimäh rubiebi, sit katkua sruunat 

kandelehes" (katkeaa kielet, jos alkaa tanssia, 

vrt. pyhien laulujen säestäminen).

1727. "huomeneksella arvauteltih, illalla starinoa sanottih" 

(aamulla arvuuteltiin, illalla sanottiin tarinaa,

vrt. järjen ja tunteen aika).

1728. "oliz meilä hyvä starina tästä miän elämästä" 

(meiän elämästä).

1729. "sanoi meile starinan, kui hyö ennen elettih" 

(tositarinoita).

1730. "starinoitsimmo hänen kera, ammui emmo nähnyh 

toine tostu" (nähneet toisiamme ammoin).

1731. "ildu kai starinoijah tuttavaksed, ku yhteh puututtih" 

(kerrotaan kuulumisia).

1732. "hänen ker starinoituin, sidä myö kodvituin tulendal" 

(tarinoituin=jäin puhumaan, kodvituin=myöhästyin).

1733. "virtty sotseniu, azettau pajuo" (sotseniu

=sepittää, virret eli pajut).

1734. "nukka sormvedoh" (nukka eli tulkaa).

1735. "lähtemmö sormivedoh, kudamal on enämbi vägie, 

sil kokotilleh pyzyy sormi" (vrt. karhunkynnen vetoon).

1736. "sem pivus starina, kun oj juossun tähä soati" 

(vrt. sen pituinen se, lopetussanoja).

1737. "kandeles soittau sojjuttau" (soijuttaa).

1738. "hörötä soitandu" (hörötä eli kuuntele, 

soitto=pyhää ääntä).

1739. "azeta soitandu" (aseta polvelle).

1740. "soitandalleh on kandeleh, kieled azetetud" 

(soitannalleen, valmis soitettavaksi).

1741. "soitoksie kuundelemah on rakas" 

(soiton ystävät).

1742. "läksi vejet silmistähe, itseltäkki soittajalta, 

pyriemmät pyyn munie" (kanteleen kaihoisasta 

äänestä).

1743. "yks sanoi lauloa, soittaja eändä kannattoa" 

(kannattaa ääntä, säestää).

1744. "täz miehes tuloo soittai, gu nuorennu do hyvim 

maltaa soittaa" (soittajaksi syntyneet, jokainen 

hyvä jossain).

1745. "soittajazie pietäh" (soittajaiset).

1746. "soittajazie kuundelin" (kuunteluun 

keskittyminen).

1747. "siidä vägi tuli kaikki, kuuldih soittua" 

(väki tuli, soittoa kuuntelemaan).

1748. "rakaz on soittoh" (soittoon rakkaat, 

soittajan tie, voi kantaa läpi elämän). 

1749. "käpy käski laulamah, verkon silmä soittamah" 

(verkkoa kudottaessa lauletut laulut).

1750. "soitol soittoa" (soitol eli soittimella, 

vrt. kanteleella).

1751. "kandelehel soittoa" (kannel, vrt. kannus,

kantaa ääntä, kanto, kansi).

1752. "helävytteä soittoa" (heläjävä soitin).

1753. "rämävytteä soittoa" (rämisevä soitin).

1754. "sulavah soittoa" (sulavah eli hyvin).

1755. "helävästi soittoa" (helävä-ääninen kannel, 

mieluisa korvalle).

1756. "pillil soittau" (pillin soittajat).

1757. "keveäl joga linduzel kieli soittoa" (lintujen

kieli, soiton alkuperää).

1758. "katso linduzet soitetah kulleh keveäl" 

(kevät, soiton aikaa).

1759. "kieldy soittau kui lindu" (lintuihin 

vertaaminen).

1760. "eräs pinoiheiny kaunehesti soittau puhujez, 

onz on syväin" (puhujez=puhaltaessa, onz=ontto).

1761. "hyväsoittoine kandeleh" (soittoine eli ääninen).

1762. "soittonero on hänel, häi kohendoa maltau" 

(osaa kohentaa eli korjata soittimia).

1763. "vanha soittovirga rubei häviemäh" (vanha 

soittovirka eli tapa).

1764. "butesta soittuzie liajitah" (putkesta).

1765. "hiän maltto suahkunoija" (saahkunoida

eli kertoa juttuja).

1766. "illat kai suahkunoittsi" (kertoi satuja).

1767. "omie eloksie zoakkunoidih" (kerrottiin omasta 

elämästä).

1768. "jumalahizie zoakkunoittsoo" (kertoo satua 

jumalaisista).

1769. "soaroa sanou" (saaraa eli satua, vrt. saara=haara, 

haaroittua).

1770. "häi malttaa äijän saaraa" (osaa kertoa satuja).

1771. "dai suaru loppih" (saara loppui).

1772. "suaroa sanomah on nerokaz miez" (saarojen 

sanojat).

1773. "puuss on suara" (saara eli haara, vrt. saara

=satu, kertomus, haarautuvia olentoja).

1774. "elähez on äjjy soaroa" (äjjy=paljon,

soaroa=haaroja, vrt. elämänkerrat).

1775. "sano yksi saaraine lapsil" (saaraine eli 

lyhyt satu, nen-pääte=pieni).

1776. "sano suarain ajjan viettäjez" (ajan viettäessä 

eli kuluksi).

1777. "ei soa soarnoil sanuo, virzil vedeä semmon on soma" 

(kerrottu ja laulettu perinne).

1778. "eräs sanou yhty soarnoa yön, on mostu sanojoa" 

(koko yön kestävää saarnaa, vrt. saaraa).

1779. "dai se soarnu sih lopeh" (loppui siihen, 

lopetussanat).

1780. "vihman soarn om pitkembi tänä kezän, 

povvan tereämbi luvet" (vihman saarna pitempi 

tänä kesänä, sanan alkuperää).

1781. "sanom yhen suarnazen" (saarnasen,

lyhyen sadun tai jutun).

1782. "sie mahadgo suarnazie sanella" (sanellut

saarnat, vrt. lauletut).

1783. "kuoldih soarnaniekat muzikat" (saarnojen 

esittäjät kuolivat, miesten perinnettä).

1784. "soaroikas sana, hyväh i pahah loaduh" 

(saaroikas eli haarakas, vrt. vertauskuvallinen).

1785. "heän sano jotta heän on toatoltah ta moamoltah 

soanut ne laulut" (vanhemmilta saadut laulut, 

oma perintö=henkistä perintöä).

1786. "toini arvoutus sano" (arvoitusten ystävät).

1787. "se maltau sanuo, laulau hyvin" (sanoa 

eli laulaa, sanoa-sanan alkuperää).

1788. "sanotah skuaskua" (skuaskua eli kaskua,

vrt. vitsiä, vitsi vitsi=lintujen kieltä).

1789. "tämä ukko mahtaa hyvin skuaskua sanoa" 

(kaskujen sanojat, vrt. malttaa).

1790. "starinnoi skuasku" (tarinat ja kaskut).

1791. "voitko velli, hyvän koaskazen sanuo illan istujes" 

(sanoa kaskasen).

1792. "sano skiaskane ili siarinane" (kaskanen 

tai saarinainen, vrt. saara, saarna).

1793. "aigu lyhembähez menöö koaskatez" 

(kaskuja kertoessa).

1794. "skripkah soittoa" (viulua, lainasana).

1795. "kuin keviällä lumen ottau ni moneh konuh 

kizatah slahua" (slahua eli kyykkää).

1796. "sippih sappih, sih zuakkun loppih" (sadun 

lopetussanoja).

1797. "no anna sanon teilä ka niin sem muinosen 

Kyyrö-Matin starinan mitä meilä aina sikienä sano" 

(Kyyrö-Matin tarinan, vrt. oman laulun).

1798. "männä mäikeröittelemmä hepozella hirvisellä, 

siikasen silevyvellä" (omien tarujen hevoset hirviä, 

vrt. noitamatkat).

1799. "sih loppih" (satu).

1800. "plässie siipettäv vagavaste" (tanssii hiljaa, 

vrt. itsekseen tanssitut omat tanssit).

1801. "tyttö ymbäri siiputti, poiga blässi" (vieras 

plässiminen, paritanssit).

1802. "zeze linduzet, toizet viiret" (viiret eli laulut, 

vrt. virret).

1803. "katrill oli, yksi kisa, siit oli humahus, siit oli, 

käsikisa, sestolkka, kaklakisa, kruuka" (kisojen 

eli tanssien nimiä).

1804. "sidätädä da tuodutoadu pagizemmo" 

(sitätätä ja tuotutaatu).

1805. "siidä iellähpäi keäriessä tuohi tuohella selgäh" 

(tuohitorvea laadittaessa).

1806. "savisotkozil ollah" (kätkemisleikki jossa 

arvuutellaan kenen kädessä puinen puikko).

1807. "savisotkuo kizattih" (omat kisat, 

omilla välineillä).

1808. "se vanahah aikah siitä joijuttih, vanaha kansa" 

(oma joikuminen).

1809. "ta siitä laulettih mitä kulloinki sattu" 

(tunne sanoja tärkeämpää).

1810. "ta siitä se Lemminkäini sanou jotta" 

(kansanlaulujen hahmot, kuuluisia urhoja ja noitia, 

vrt. sukulaiskansojen vastaavat laulut).

1811. "jeägäh sil sanal" (sille sanalle).

1812. "moniehat oli siitä niin oveloja lyömäh sitä tsirkkoa, 

se piti olla semmoni kepie se sauva millä lyyvä" 

(lyömäpelit).

1813. "Johor-diädö hyvin soitti sarvuoh" (soitti sarvea, 

sarvesta laaditut torvet).

1814. "raijasta veännetty, sertsa poisen dernitty, 

i kielyt luajittu sih, tuohesta sarvut kiäritty" 

(raidasta paimenhuilu, sertsa=sisus, sydän).

1815. "miun sanat sammui, en tiedänyh ni midä vassata" 

(sanojen sammuminen).

1816. "yksin se laulo, niinkum mieki nyt laulan" 

(yksin laulaminen, vrt. joikaaminen).

1817. "omal on omat sanat, vierahal vierahan sanat" 

(omalla omat sanat).

1818. "sana ei luuda katkua da äijäldi satattau" 

(satuttavat sanat).

1819. "hyviä sanua ijäm muissat" (hyvien sanojen 

muistaminen).

1820. "sanan sanas sanoin, em minä heittynyh" 

(heittynyh eli antanut periksi).

1821. "kahel sanal om miun lähendä" (kahella sanalla, 

kahen vaiheilla).

1822. "liijas ounas on sanoissah" (ounas eli varovainen, 

vrt. ounastella).

1823. "ka siinä vet se vanha sana toteh tulou" 

(tulee toteen).

1824. "omas sanam pidi" (sanan pitäminen).

1825. "häi soattoa omas sanan toaks" (saattaa oman 

sanan taakse, tekee minkä lupaa).

1826. "sanalleh pyzyi" (pysyä sanallaan).

1827. "vuota vie paginoa jatkoks sanon sanaizen" 

(pakinat ja sanat).

1828. "sanankeändäi kuulou sanan, toizel sanou toizin, 

livuttau pahal päi" (sanankääntäjä eli juoruilija).

1829. "moanittelou, kuundelou paginoi, sit toizes siah 

kielittelöy" (kielittelyn eli juoruilun vieraudesta).

1830. "sanammustaj on häi, min uskaldau, sen roadau" 

(sananmuistaja, uskaldau=lupaa).

1831. "Varvoi on sanapezä, toizen kattoa sanal, 

ainoz om parembi sana peälpäi hänel" (kattaa toisen 

sanalla, vrt. sanoo viimeisen sanan).

1832. "sanampezeä pietäh, azetetas sanoa sie akad" 

(sananpesää, asetetaan sanaa).

1833. "häi tiedäy sanoa, polvelleh pagizou, ei kohti" 

(polvelleh eli kierrellen, vrt. vertauskuvin).

1834. "sanampolvel sanoi, ei kohti sannuh" 

(sanampolvel=kierrellen, kohti=suoraan).

1835. "hyvä olet sanansolmi, keskel paginan tarteled" 

(tartut toisen sanoihin, vrt. puhut päälle).

1836. "ongo sanantila minul, voingo minä sanuo" 

(sanantilan antaminen).

1837. "ei minul sanantiloa luadinuh, häi itse pagiz" 

(sanantilan laatiminen, liikaa äänessä oloa 

oudoksutaan).

1838. "olet kui sanantyrä, joka tilan dadatat" 

(dadatat, sanot "da" joka väliin).

1839. "kuule kum mie sanelen, kielin toisin kertuolen" 

(sanelen eli kertuolen).

1840. "iellä toko saneldih soarnoa, a nytten ei ou 

zemmuosta rahvasta" (ennen saneltiin saarnaa, 

vrt. saaraa, saanaa).

1841. "sinä ilozikse kysele, minä kummikse sanelen" 

(kyseleminen ja saneleminen, vrt. sukulaiskansojen 

vastaavat tavat).

1842. "keskenäs sanellahez omii dieloloi" (dieloloi 

eli asioita, omien kesken saneleminen).

1843. "sanelmuksen sanoi" (sanelmuksen 

eli kertomuksen).

1844. "tulen sanomilla" (sanaa tuomaan).

1845. "tulou sanomilla" (kuulemaan sanomia 

eli uutisia).

1846. "oi jo pikkulinduine sanomaizet toi" 

(omat sanomien tuojat).

1847. "verekset sanomizet toi" (verekset 

eli tuoreet).

1848. "kembä meistä sulan sanan sanou" (sulan 

eli hyvän sanan, sula puhe).

1849. "sano suarna" (sanotut saarnat).

1850. "hyvä on sanottu sana, sanomatoin vie parembi" 

(liiasta sanomisesta).

1851. "sillä samalla nuotillahan se on kun 

heälaulutki laulettih" (joikuminen, kuin häälaulut, 

vrt. periytyvät sävelet).

1852. "konzu midägi sit tarattelimmo ildas sah" 

(tarattelimme, vrt. tarja, taru).

1853. "meän tytöt rättsinäisilläh kisoih lähettih" 

(paitasillaan, kisoih eli tansseihin).

1854. "ilojjahez nuorizod" (ilon aikaa, 

vrt. omituinen vakavuuteen pakottaminen,

skoulut).

1855. "ken ennen nagranou, seittsei röykkyy selgäh" 

(röykkyy eli läimäytystä).

1856. "röykkyizilleh ollah" (kisojen nimiä).

1857. "tsirkkah kur ruvettih" (tsirkkaa eli kyykkää).

1858. "soitetah rodzaitetah, pajuo huikatah" 

(huikataan pajua, vrt. samojedien baly).

1859. "soitti ruotaista romuo, kalanluista kantelehta" 

(romua eli kanteletta).

1860. "ta siitä mähtih kaikki kisoamah kisakankahalla" 

(kisakankaat).

1861. "ristapärieh kizatah, tsokitah jalgoi vuorokkah 

puikkoloin välih" (kisataan ristipärettä, hypitään 

puisten puikkojen väliin).

1862. "pajuo riehahutti neidine" (laulaa riehahutti, 

vrt. riehua, riekkua).

1863. "vai illal pajostu radzaitetah, sid yks vai hymy 

menöö sie" (pajostu=laulua, hymy=hyminä, 

iltaisin laulaminen).

1864. "se koskeh rallatuz itkendäh da pajoh" 

(rallatukset, itkennät ja pajut).

1865. "igävä eländä, ni virret randah lähtietäh" 

(lähtevät rantaan, pois).

1866. nganasanit sepittävät itselleen oman laulun
aikuiseksi tullessaan (usein jonkin tärkeän 

tapahtuman jälkeen).

1867. nganasanit pitävät omaa laulua elävänä 

olentona (pitää seuraa läpi elämän, kasvaa 

pituutta uusien säkeiden myötä).

1868. nganasanien omat laulut kertovat kantajansa
ajatuksista, tunteista, tärkeimmistä tapahtumista
ja perheenjäsenistä (vuoropuheluita joissa 

otetaan kantaa menneisiin ja nykyisiin asioihin, 

"elän täällä lapseni kanssa, hyvää tai huonoa, 

täälläpä elän").

1869. nganasanit kutsuvat omaa laulua sanoilla 

mana balyma (minun lauluni, toisaalla laulajan 

nimi + baly, vrt. vali, vala).

1870. nganasanit tunnistavat oman laulun sävelestä
(voidaan hyräillä ihmistä ajateltaessa).

1871. nganasanit hyräilevät omaa laulua yhessä ja
yksin ollessaan (vrt. joikuminen).

1872. nganasanit voivat esittää elävien ja kuolleiden
sukulaistensa lauluja (lapset osaavat vanhempien
laulut).

1873. nganasanit aloittavat oman laulun 

mainitsemalla laulun omistajan sukulaisnimen 

("isäni kertoo, isäni kertoo, Tubyaku, lapsi, jälkeeni, 

päivät tulevat, joku päivä, huomenna, tiedä henkiesi

emot, jäiset suojelushenkesi").

1874. nganasaninaisten omissa lauluissa kerrotaan
lapsuudesta ja nuoruudesta, miehen löytymisestä,
lasten syntymästä ja lasten vaiheista (miesten lauluissa 

elinkeinoista kuten poronhoidosta).

1875. nganasanien omissa lauluissa kuvaillaan elämän
tärkeintä tapahtumaa tai jotain sillä hetkellä tärkeää 

asiaa (tunne tietoa tärkeämpää).

1876. nganasanien mukaan oma laulu ilmentää 

ihmisen syvintä sisintä (vrt. haltijoiden luonnetta
kuvailevat henkilaulut).

1877. selkuppien taruissa hahmot muuttavat 

muotoaan koskettamalla, syömällä taianomaisia 

asioita tai laittamalla ylleen linnun tai eläimen nahan

(muotoa muutetaan paettaessa tai piiloutuessa,
kiveksi muuttuminen yleistä).

1878. nganasanien kannuksen kalvon kuvioihin 

kuuluu kaksi yhensuuntaista ja ristiin menevää 

juovaa (musta ja punainen, pidetään kesä ja 

talvivuoden tunnuksina).

1879. nganasanit kutsuvat noitaa sanoilla natadhati
tai netedhety.

1880. nganasanit päättävät kertomuksen sanoihin 

velta te (kaiken tiedät).

1881. nganasanit aloittavat kertomuksen kertojen 

nimellä ("isä kertoo tällaisen tapahtuman").

1882. "aiemmin, nuorempana, nuorempi veli, 

kävelee kepin kanssa, puita etsii, tuolloin asuu 

Kotuj-joen lähellä, kiipeää puuhun, keppi putoaa, 

tulee takaisin kotaan, melua kuuluu, hirvi menee 

kaukana, vanhempi veli sanoo, näkee hirven, 

komean hirven, sarvet suuret, nuorempi veli pelästyy, 

sanoo kamalaksi, teemme tulinuolen, hirvi menee 

pois, piiloutuukin puun keskiosaan, hahmonsa 

joka vuosi puussa näemme" (nganasanien

kertomuksia).

1883. nganasanien pyhiä kertomuksia jaetaan 

luomisesta ja tarunomaisista urhoista kertoviin 

(seetebi), noitien hyvistä töistä kertoviin ja asioita
päinvastoin tekevän ilkiön kommelluksista
kertoviin (djyremee).

1884. nganasanien seetebeillä on oma esitystapansa
(osa säkeistä lausutaan, osa vuoropuheluja,
see-te-bi, vrt. sepittää).

1885. nganasanien luomistaruihin osallistuneiden
olentojen uskotaan siirtyneen luomisen jälkeen
yliseen (elivät maan päällä ennen ihmisten
saapumista).

1886. nganasanien taruissa kuvaillaan tavallisten
ihmisten kohtaamia ihmeellisiä asioita (haltijoita,
hirviöitä, kuolleiden henkiä), heimojen välisiä
kahakoita, menneiden polvien elämää (vähintään
1-2 polvea sitten tapahtunutta), oman heimon
vaiheita, yksittäisten ihmisten vaiheita, erikoisia 

tapahtumia ja eläinten syntyä ja elämää.

1887. nganasanien luomistaruissa ihmiset 

oppivat peurojen seuraamisen ja metsästystaidot 

heimonsa perustajalta (toisen tiedon mukaan 

peurojen perässä liikkuminen tunnettiin jo 

ennen heimon syntyä, vrt. vanhemmat heimot

ja etelästä tulleet heimot).

1888. nganasaninoidan puvusta (korut, värit) 

voi päätellä mihin maailmoihin noita kykenee
matkustamaan ja minkä eläin tai henkiolentojen
luona käy matkoillaan.

1889. nganasaninoidan puku ilmentää 

olevaisuuden tasoja (noita seisoo olevaisuuden 

keskustassa, taistellen ja muokaten maailmaa 

perinteen ja omien kokemustensa pohjalta).

1890. nganasaninoidan pukua pidetään 

henkikehona tai eläinkehona (puvussa silmät, 

nenä, suu ja korvat, kaikki mitä tarvitaan 

henkien maassa liikkumiseen).

1891. nganasaninoidat pitävät suojelushenkiä
vanhempinaan (syntyvät hengistä, naivat
henkiä).

1892. nganasanit pitävät kannusta henkipeurana
jota noita ajaa takaa kannusta laadittaessa
(saatuaan peuran kiinni valmis naimaan
henki-naisen).

1893. nganasanit pitävät voimakkaimpina 

apuhenkinä noitina toimineita sukulaisiaan.

1894. nganasanit pitävät laulamista pitkien
pyyntimatkojen seuralaisena (saa matkan tylsät 

osuudet menemään nopeammin).

1895. nganasanien pyyntimatkoilla laulamat laulut
kertovat kohdatuista asioista, maisemista ja laulajan 

ajatuksista ja tunteista.

1896. nganasanit laulavat enimmäkseen omaksi
ilokseen (pyhinä pidetyt uskonnolliset laulut 

vain pieni osa lauluperinnettä).

1897. nganasanien laulut ovat hiljaista yksinlaulua 

(vain pyhissä lauluissa lauletaan yhessä).

1897. nganasanien lauluja säestävä soitto on 

luonteeltaan hiljaista (soittimet pyöritettäviä, 

yhteen lyötyjä tai puhallettuja, vrt. omista 

aineksista).

1898. nganasanilaulujen piirteisiin kuuluu
yksitoikkoisuus (sävelet lyhyitä ja muuttumattomia), 

puheenkaltaisuus, vuorotteleva puhe ja laulu, 

pitkät nuotit, liukuvat ja venyvät äänteet (nousevat,

laskevat) ja eläinten äänien jäljitteleminen

(käheät ja läähättävät äänet).

1899. nganasanit laulavat läähättäen tansseja

säestäessään (etenkin karhua jäljiteltäessä).

1900. nganasanit kutsuvat pyhiä lauluja  

sanoilla kajngersja ja kajngarjuo 

(vertauskuvallisia vuoropuheluita, 

"laulaa toisilleen", "kilpalaulut",

vrt. karjua).

1901. nganasanien pyhien laulujen piirteisiin 

kuuluu sanoihin piilotetut viestit ja laulettaessa
keksityt vuoropuhelut (kysymys ja vastaus
lauletaan eri sävelin, sävelen vaihtuminen
kuvaa eri henkilöä tai kertojaa).

1902. nganasanien arkilauluja (baly, "laulu itse")
jaetaan omiin lauluihin (ngonana balyma,
jokaisella oma sävelensä, peritty tai itse keksitty), 

juomalauluihin (hoangkutuo baly) ja lasten 

lauluhin (njuo baly).

1903. nganasanilaulujen säkeissä tavataan 

paikallista vaihtelua (osa seuraa 6-tavuista 

rakennetta, osassa lisättyjä tavuja, osa 

vapaamuotoisia).

1904. nganasanien pyhiä lauluja jaetaan

kerrottuihin ja laulettuihin osuuksiin
(tilanteen kuvaaminen kerrotaan, hahmojen 

välinen vuoropuhelu lauletaan).

1905. nganasanien pyhät laulut ovat 

luonteeltaan pitkiä kertomuksia (voivat 

kestää useita iltoja).

1906. nganasanilaulaja aloittaa pyhän 

laulun sanoilla "niin sana meni ulos, matkasi 

pitkään ja saapui kotaan".

1907. nganasanien pyhät laulut kertovat 

heimojen synnystä, peuranhahmoisista 

alkuhengistä, tarunomaisista urhoista, 

hyvistä ja pahoista hengistä, naisten 

kaappaajista ja pelastajista, ihmissyöjistä 

(sigiye) ja nokkelan miehen ja ilkiön (dyayku) 

seikkailuista (vrt. taikku, tiku ja taku,

vrt. dya=maa, dya-yku).

1908. nganasanien pyhiä lauluja (sitaby) 

esitetään vuoden pimeimpään aikaan 

(päivän poissa ollessa, vrt. syntypäivät).

1909. nganasanien pyhiä lauluja esitetään 

kodassa tulen lähellä (vrt. tuli päivän 

korvikkeena / sanojen välittäjänä).

1910. nganasanien pyhiä lauluja esitetään 

yhessä kuulijoiden kanssa (voivat osoittaa 

tunteitaan, esittää kysymyksiä ja huutaa 

mielipiteitään hahmojen käyttäytymisestä).

1911. nganasanilaulaja voi pyytää kuulijoilta

palautetta kerronnan lomassa (a sam-to kak
dumaesh, mitä tuumaat tästä).

1912. nganasanien satuihin kuuluu "tyttö ja kuu",
"karhut ja vanha mies", "järvi ja kuolema",
"miksi ketulla on valkoinen rinnus", "päivän
tytär", "karhun poika", "lokit", "ihmissyöjän
poika" ja "arka peura".

1913. nganasanien sadut on tarkoitettu 

kaiken ikäisille (ei erikseen lasten satuja, 

omaa oppimista).

1914. nganasanien taruja jaetaan pyhiin 

kertomuksiin (sitaby, vrt. saamen siita) 

ja heimon vaiheista kertoviin taruihin 

(diurymy).

1915. nganasanien taruihin kuuluu 

naimamatkojen kuvaukset (toisesta leiristä 

tullut nuorukainen), noitien elämäntarinat 

(lapsuudessaan kovia kokeneita yksilöitä 

jotka selviytyvät tilanteesta käyttäen älyään 

ja oveluuttaan), luonnon ja ihmisten 

vuorovaikutuksesta kertovat tarut (luonto 

vaikeuttaa ihmisten elämää, ihmiset
hyvittelevät luontoa), jättiläisten, puoli-ihmisten 

ja hirviöiden seikkailuista kertovat tarut 

("juurihiuksinen mies", "ihmispeura"), 

kostotarinat (kostajina yleensä henget tai 

kohtalo, ihmisten janotessa kostoa)
ja opettavaiset eläinsadut ("miksi sudet 

syövät peuroja").

1916. nenetsit voivat lähteä noidan polulle
henkiolennon kohdattuaan, väkevän enteen 

nähtyään, lapsuudessa koettujen vastoinkäymisten 

jälkeen tai peritessään kyvyt sukulaisnoidalta.

1917. nenetsinoita puhuttelee apuhenkiä yksi

kerrallaan (jokaisella oma asuinpaikkansa 

ja laulunsa).

1918. nenetsinoidan henkilaulut tunnistaa 

erilaisesta sävelestä ja rytmistä (sävelestä voi 

tunnistaa kutsutun hengen).

1919. nenetsit kutsuvat kärpässieni-lauluja
vipi-lauluiksi (lauluja esitettäessä seisotaan yhellä 

jalalla, sientä jäljitellen, vrt. vipata).

1920. nenetsinoita kohtaa vipi-lauluja laulaessaan 

sienten henkiä (yhtä monta kuin syötyjä sieniä, 

henget juoksevat päivän liikettä seuraten, noidan 

hengen seuratessa).

1921. nenetsit syövät kärpässieniä pestyinä ja 

kuivattuina (mies ja naisnoidilla eri sienet, 

huumaavaa vaikutusta pidetään sienen hengen 

aiheuttamana, sieniä voi syödä vain sienten 

synnyn tunteva).

1922. nenetsit syövät kärpässieniä omaa tulevaa 

selvittäessään (eivät kerro toisten asioista).

1923. nenetsien sienilaulut kertovat "seitsemästä
lentävästä sienitytöstä" ja "sienten emosta"
("kiipeävät tuleen", lumoavat noitaa).

1924. mansit pitävät noidan kutsumusta periytyvänä
(miesnoidilta pojille, naisnoidilta tytöille).

1925. mansit pitävät noidaksi tulon enteinä
arkuutta, hermostuneisuutta ja kaikkea poikkeavaa 

lapsuudessa koettua (pidetään henkien yhteyden 

ottoina).

1926. hantit eivät pidä noituutta periytyvänä
(haltijoiden antama lahja jota ei voi opettaa, 

alkaa ilmentyä itsestään lapsuudesta lähtien).

1927. udmurttien mukaan noituus on periytyvää
ja haltijoiden antamaa (suojelushenki ohjaa tulevaa 

noitaa unien ja näkyjen avulla).

1928. saamelaisten mukaan noituus periytyy 

perheissä (toisen tiedon mukaan haltijat antavat 

kyvyn kenelle haluavat).

1929. samojedit pitävät noituutta periytyvänä 

(noidan poika laatii puisen isänsä kättä muistuttavan 

kuvan jonka kautta perii tämän voimat).

1930. samojedit pitävät syntymäkalvossa syntymistä
noidan enteenä (pään peittämä kalvo heikompien
kykyjen enne).

1931. samojedien mukaan noidaksi syntyneet 

näkevät näkyjä, laulavat unissaan ja liikkuvat
yksin metsässä.

1932. hantinoidat voivat olla perheellisiä
tai perheettömiä (perheelliset jättävät kykynsä 

jollekin lapsistaan, perheettömät ystäville 

tai oppilaille).

1933. mansinoitien hyveinä pidetään älykkyyttä,
terveyttä ja innostuneisuutta (joihin kannustavat 

oppilaitaan).

1934. samojedit pitävät erikoisia tapahtumia
noidaksi tulon enteinä (tajuttomuus, sairaus, 

henkiolennon kohtaaminen).

1935. samojedien mukaan noidan henki matkaa
sairauden / tajuttomuuden aikana suojelushenkensä 

luona (noidaksi valinneen hengen, "seitsemän 

päivää, seitsemän yötä, ukkosen jumalan matkassa").

1936. samojedinoita saa voimansa ja noitanimensä

suojelushengeltään (enteenä tai unessa, antajana 

aina henki, silloinkin kun uskotaan periytyvän).

1937. nganasanien mukaan korvien lävistäminen
auttaa noitaa ymmärtämään kasvien kieltä 

(haltija lävistää noidan korvat henkimatkalla).

1938. nganasaninoita näkee noituessaan 

"sisäisillä silmillään" (vrt. silmien peittäminen 

siteillä).

1939. hantien mukaan apuhenget (lintu, hiiri, 

kärppä) kuiskivat neuvoja matkaavan noidan 

korvaan (voivat toimia myös omillaan, noidan 

hengen pysyessä maan päällä).

1940. hantinoidan ylisen matkaan kuuluu

apuhenkien kutsuminen laulaen ja tanssien
(jokaisella oma laulunsa), apuhenkien
ohjaaminen kannukseen, matkalle lähteminen
(hyppiminen tarkoittaa pilviä kohti kohoamista, 

apuhenkien kantamana), vastaan tulevien 

henkiolentojen kuvaileminen, apuhengen 

puhutteleminen ("oi pieni kärpäseni, nouse 

korkeammalle, haluan nähdä kauemmas") 

ja kotaan palaaminen apuhenkien 

ympäröimänä.

1941. samojedien henkimatkoilla apuhenget 

toimivat noidan puolesta (noita toimii henkien 

suuna / kertojana, laulaa hengille sattuvista

asioista).

1942. hantinoita valitsee henkimatkalle

kärpässieniä joissa on seitsemän pilkkua 

(sieniä pidetään heikompien noitien keinona, 

vahvemmat matkaavat laulun, soiton ja 

tanssin voimalla).

1943. samojedinoitien apuhenkiin kuuluu karhu,
käärme ja orava (ääniään kuullaan noidan 

kutsuessa henkiään).

1944. hantinoita näkee kärpässieniä (panx)
syötyään sienien henkien tanssivan ja laulavan 

(toistaen laulunsa sanasta sanaan).

1945. samojedien mukaan kärpässienten synnyn
tunteva "syö sieniä onnekseen" (voi kysyä 

hengiltä kysymyksiä, synnyn tuntematon 

"vaeltaa pimeydessä").

1946. hantinoita ei voi kieltäytyä oman sukunsa 

avunpyynnöistä (tai apuhenget kääntyvät noitaa 

vastaan).

1947. hantinoita ei voi toimia johtajana (ei voi 

käskeä muita, ei nauti etuoikeuksista, ei puutu 

asioihin vaan myötäilee niitä).

1948. hantien suullista perinnettä jaetaan taruihin 

(mons), lauluihin (ar), kertomuksiin (puthyr) 

ja arvoituksiin (mansueti).

1949. hantit eivät esitä laulujen pyhiä osia toiseen 

heimoon kuuluvien läsnäollessa (etenkin syntytarinat 

ja naisen suvussa periytyvät nimet pidetään salassa,

vrt. nimi=jälleensyntyvä sielu).

1950. hantit eivät esitä pyhiä lauluja / taruja
päiväsaikaan (osa lauluista esitetään vain kerran 

vuodessa, vrt. karhupäivillä).

1951. hantit laativat kielisoitinten kielet hirven jänteistä 

(2, 5, 9 ja 13-kielisiä).

1952. mansit voivat esittää saman tarun kerrottuna
(arki) ja laulettuna / tanssin ja soiton keralla (pyhä).

1953. mansit pitävät loppusyksyä ja talvea pyhien
laulujen esittämisen aikana (vrt. laulaminen 

päivän korvikkeena).

1954. mansit kutsuvat noitalauluja sanoilla 

cayn ereg (ereg=laulu).

1955. nganasanit kutsuvat noitaa sanalla öt

(ö=o, vrt. otso, otsa).

1956. nganasanit kutsuvat noitaa sanoilla cacäpä 

ja cacä (tarkoittaa noitumista, vrt. cäc-äpä).

1957. samojedit pitävät uutta noitaa 

avustamaan saapuvia henkiä sukulaisnoitien 

henkinä ja luonnonhenkinä (vesi, maa).

1958. samojedien mukaan kannuksen ääni kuvaa
noidan matkaa määränpäähänsä (toisen tiedon
mukaan vuoropuhelua henkiolentojen kanssa).

1959. nganasaninoidalla on kolme pukua 

(uskotaan "syntyvän kolmasti").

1960. nenetsien lauluja voidaan jakaa yksin
laulettuihin, yhessä laulettuihin ja
vuoropuheluina esitettyihin.

1961. nenetsit pitävät ylisen noitia alkuhenki
Numin maanpäällisinä ääninä (pidetään
noidista vahvimpina ja etäisimpinä,
kuten Numia itseäänkin).

1962. nenetsit pitävät keskisen noitia
(ya nyangy-tadebya) säiden tuntijoina ja
tapojen ja arvojen yllä pitäjinä (ya=maa).

1963. nenetsit pitävät alisen noitia (sambdorta)
kuolleiden henkien saattajina (osaavat puhua
henkien kanssa, vrt. sampo).

1964. nenetsien noitalauluja jaetaan noidan

(tadyebya) henkimatkalla esittämiin lauluihin
(noidan omien henkien laulut) ja edesmenneistä
noidista ja haltijoista kertoviin lauluihin 

(molemmat kannuksella säestettyjä).

1965. nenetsien noitalauluja (tadyebya syo) 

pidetään noidan apuhenkien kutsulauluina 

(jokaisella oma laulunsa).

1966. nenetsien noitalauluja (sambadabts) 

pidetään noidan matkaa kuvailevina lauluina 

(kuvailevat noidan kohtaamia henkilentoja, 

koettelemuksia ja maisemia, henkien maailma 

erilainen meno ja tulomatkalla, vrt. eri reitti,

eri aika).

1967. nenetsinoitien kannuksia pidetään

henkilökohtaisina (ukilla oma, isällä oma).

1968. nenetsit voivat käyttää kannusta noidan 

kykyjä osoittaneiden lasten opetuksessa 

(12-vuotias poika seisoo ukkinsa kannuksen 

päällä ensimmäiselle henkimatkalle 

lähtiessään).

1969. nenetsinoita voi matkata yliseen poron 

hahmossa (henkiporo ilmestyy noidan rinnasta 

ja "juoksee kohti päivää").

1970. nenetsinoidat valmistavat nauttimansa

kärpässienet auringossa kuivaamalla (pilkotaan 

pieniksi paloiksi, sekoitetaan veteen, nielaistaan).

1971. nenetsien satuja (vadakho) jaetaan
henkiolennoista, ihmisten elämästä ja luonnosta 

kertoviin (puoliksi tosia).

1972. nenetsisatujen kertojina toimivat etenkin
isovanhemmat (satujen kautta lapset saavat
kuulla menneistä tapahtumista).

1973. nenetsien kynaws-lauluja pidetään
yksinlauluina (myös hynabc, hync, 

k=h, vrt. kinata).

1974. nenetsien kynaws-lauluja jaetaan
noitalauluihin, omiin lauluihin ja 

kertomalauluihin.

1975. nenetsit esittävät noitalauluja
(tachepyang-kynaws) henkimatkojen
yhteydessä.

1976. nenetsien sienilauluja (vipi) pidetään 

noitalaulujen alaryhmänä (voi olla kenen 

tahansa sieniä syöneen esittämä).

1977. nenetsit välttevät oman laulunsa

esittämistä (pidetään parempana jos joku 

toinen esittää laulun, kertoo laulujen 

henkilökohtaisesta luonteesta).

1978. nenetsien kerrontalauluihin
(shotpyaws kynaws) kuuluu lyhyet lauletut 

tarinat (eläinlaulut, lastenlaulut) ja pitemmät 

menneistä ajoista kertovat laulut (osittain 

laulettuja ja lausuttuja).

1979. nenetsien kutsuvat arvoituksia
sanalla kowsu (aiheet luonnosta, poroista 

ja arkielämästä).

1980. nenetsien esityksiin kuuluu vilkas
kuulijoiden osallistuminen (hyväksyntää (ta-ta) 

tai ihmettelyä (kay-to) ilmaisevat huudot, 

keskeytykset ja kysymykset).

1981. nenetsien urholauluja kutsutaan sanoilla 

syudbabc, sotpjaws ja sjudbabc (sjudbars

=laulaa urhon laulua, sjudbja=jättiläinen, urho, 

shotpya=vahva, voimakas).

1982. nenetsien urholaulujen aiheisiin kuuluu
vaimon etsiminen, orvon suorittama verikosto 

ja poroista taisteleminen (laulut kestävät 45 

minuutista useaan tuntiin).

1983. nenetsit kutsuvat tositarinoita sanoilla
wanlh ja wa´al (uskotaan tapahtuneen, 

urholaulut voineet tapahtua).

1984. nenetsilaulaja voi kysyä yleisöltä 

haluavatko kuulla urholaulun (sotpjaws) 

vai tositarinan (wanlh).

1985. nenetsien wanlhien aiheisiin kuuluu
paikannimien selityksiä ja heimojen vaiheista 

ja synnystä kertovia taruja.

1986. nenetsit eivät pidä laulujen luokittelemista 

tärkeänä (laulu voi olla shotpjaws tai wanlh, 

kuka tietää, tositarinoista tulee ajan kanssa
taruja).

1987. nenetsien mukaan unet kuuluvat 

wanlheihin (perustuvat todellisiin paikkoihin 

ja ihmisiin).

1988. nenetsien taruja kuvaa äärimmäisten
käsitysten (hyvä / paha, totuus / valhe) 

puuttuminen ja sekoittuminen (henkilöt

voivat matkata yhestä ääripäästä toiseen, 

repo voi käyttää pahuudeksi luokiteltua 

viekkautta hyviksi luokiteltujen tarkoitusperien
saavuttamiseen).

1989. nenetsitarujen henkilöt eivät yritä taistella 

vahingollisia voimia vastaan (vaan estää näiden 

vaikutus, esimerkiksi uhraamalla).

1990. nenetsitarujen tosina ja taruina pidetyt

osuudet täydentävät toisiaan (tyhjäksi tekemisen 

sijasta, vrt. "tieteellinen totuus").

1991. nenetsien urholauluja (syudbabts)
yhistetään jättiläisiin (syudbye), metsänhenkiin 

ja viheltämiseen (syud=viheltää, vrt. viheltävät

linnut, karhun äänet).

1992. nenetsien urholaulujen jättiläisiä
kuvataan voimakkaina ihmissyöjinä
(urho voittaa jättiläiset rohkeutensa ja 

viekkautensa avulla, syudbyadyo=selviytyä 

omillaan).

1993. enetsien lauluja jaetaan urholauluihin
(syudobichu, sudob´ichu) ja viesteihin
(dyorechu).

1994. enetsien urholaulut kertovat heimosodista

ja naisten kaappauksista.

1995. enetsien viestilauluihin kuuluu
tositarinoita, taruja ja elämänkerrallisia
kuvauksia.

1996. nenetsien kerrottuja tarinoita jaetaan
kertomuksiin (wadako, vrt. vatkata asiaa) 

ja satuihin (lahanako, vrt. lahko=rahko=kuu, 

vrt. lahna).

1997. nenetsien urholaulut (syudbabts) lauletaan
alusta loppuun yhellä sävelellä (yarabtseissa 

sävel voi vaihtua henkilön mukaan).

1998. nenetsien urholaulujen henkilöillä on
yliluonnollisia voimia (muuttavat muotoaan 

eläimiksi, lentävät pilvissä).

1999. nenetsien urholaulujen henkilöistä 

puhutaan kertojan äänellä (painotus
tapahtumissa, vrt. henkilöitä korostavat
yarabtsit).

2000. nenetsien urholauluihin kuuluu 

erillinen kertoja-hahmo (wada-syudbabts, 

minyeko).

2001. nenetsien urholaulujen kertoja selittää
tapahtumien aloituskohdan laulajan suulla
(leijuen jänkän yllä, mistä laskeutuu 

tapahtumien keskipisteeseen).

2002. nenetsien urholauluja pidetään kertojan

(minyeko) esittäminä (tavallisten laulujen
(hinabts, syo) ollessa laulajan esittämiä).

2003. nenetsien urholaulujen kertoja auttaa 

ja ohjaa tarinan urhoa (tapahtumien päätyttyä
kertojaa ei enää tarvita ja tarina voi päättyä).

2004. komit kutsuvat tarulaulujen kertojaa
sanoilla körenney s'ilis (alkuperäinen
laulaja) ja köryenney moydis (alkuperäinen
kertoja).

2005. komilaulaja sanoo "köryenney s'ilis 

laulaa, en minä".

2006. nenetsinoitien apuhenkien laulut 

eroavat säveleltään ja tahdiltaan henkimatkaa 

selostavasta päälaulusta (päälaulussa nimetään 

apuhenget).

2007. nenetsinoitien apuhenkien lauluissa 

noita jäljittelee apulaistensa ääniä (karhu, kuikka, 

poro, hiiri, joutsen, hanhi, susi).

2008. nenetsien noitalauluissa vanhempi noita
laulaa ensin nuorempien noitien toistaessa säkeet 

(säkeet tahditettu 8-tavuisiksi, vrt. 6-tavuiset 

tavalliset laulut).

2009. hantien arvoitukset opettavat lapsille tärkeinä 

pidettyjä asioita (syvällä metsässä on punapartainen 

mies, kuka hän on.. pakurikääpäinen koivu).

2010. hantien soittimiin kuuluu kannus, tor-sapal

-yukh (joutsenta muistuttava kielisoitin), narkas-yukha 

(kielisoitin) ja sankvaltapa (tasapohjaista venettä
muistuttava kielisoitin, koppa männystä, 3-5 

poronjänteistä kieltä).

2011. hantit pitävät soittimia haltijoilta / eläimiltä 

saatuina (narkas-yukh saatu "haltijan suolta missä 

karhu leikki oudon muotoisella uppotukilla kuin olisi 

soittanut sitä").

2012. nenetsien tarut opettavat kunnioitusta luontoa 

kohtaan (järveä kaltoin kohdellut pikkupoika tulee 

suuren hauen syömäksi).

2013. nenetsit sepittävät laulun käymään tulleelle 

vieraalle  (laulujen voimasta, yhistävät, tekevät 

vieraasta omaa).

2014. nenetsien kertomalauluihin (kosiolaulut) 

kuuluu päähahmojen kuvaus (perhesuhteet, 

asuinpaikka), vuoropuhelu jossa perheen poika 

tai tytär naitetaan, kilpailijan / vihollisen 

ilmaantuminen, kosiomatkaan / sotaan 

valmistautuminen, ystävien / liittolaisten

kuvaukset, naimamenojen kuvaukset, liiton
ongelmista kertominen, ongelmien aiheuttamat
kostotoimet, kotiin / arkeen palaaminen ja
rauhallisen elämän jatkaminen.

2015. nenetsilaulujen luokittelemista pidetään
keinotekoisena (sama laulu voi olla häälaulu, 

noitalaulu ja urholaulu).

2016. nenetsien suullista perinnettä jaetaan
kerrottuun (laxanako, wadako, wa´al) ja laulettuun 

(syudbabc, yarabc, xinabc, syo, sambdabc).

2017. nenetsien suullista perinnettä jaetaan
taruihin (laxanako, syudbabc, yarabc, yudero´ma), 

tosina pidettyihin taruihin (xinabc, wa´al, syo) 

ja arkilauluihin (tavallisten ihmisten 

kokemuksista kertovia).

2018. nenetsilauluja jaetaan kertomalauluihin
(syudbabc, yarabc, xinabc, tarina pääosassa)
ja sanallisiin lauluihin (syo, laulun rakenne 

tarinaa tärkempää).

2019. nenetsien suulliseen perinteeseen kuuluu
xebyidya laxanako (pyhät kertomukset, syntytarinat), 

wadako (haltijoista kertovat sadut), syudbabc 

(urholaulut), yarabc (yarabc-laulut), xinabc 

(xinc-laulut, sisältävät tositarinoita ja omia lauluja),
syo (sanalliset laulut), yabye syo (omat laulut), 

yorota syo (hauskat laulut), nyukubc (lasten laulut), 

wekolabc (lasten kiusoittelu / huvituslaulut),
ngacyeki laxanako (lasten sadut), sambdabc
(noitalaulut), xobco (arvoitukset), talyerye´ mya 

(itse koetusta kertovat tarinat), sew talyerye´ mya 

(itse nähdystä kertovat tarinat), yudero´ ma (unien
kuvaukset), wa´al (tositarinat) ja yilye´ mya
(elämänkerrat).

2020. nenetsien syudbabc-laulut ovat vakavia 

ja tarinan henkilöitä ylistäviä (yarabc-laulujen 

sisältäessä arkielämän piirteitä ja henkilöiden 

arvostelua).

2021. nenetsien syudbabc-laulut keskittyvät
tapahtumien selostamiseen (yarabc-laulujen
kuvaillessa henkilöiden ajatuksia ja
keskusteluita).

2022. nenetsien syudbabc-laulut esitetään
kertojan äänellä (yarabc-laulut omasta

näkökulmasta, laulajan esittäessä tarinan 

päähenkilöä).

2023. nenetsien yarabc-laulujen maailma
on lähellä esittäjiensä maailmaa (sisältävät 

paikkojen ja heimojen nimiä).

2024. nenetsien syudbabc-laulujen maailma
muistuttaa mennyttä / haltijoiden maailmaa 

(henkilöiden nimet kuvailevia, paikat

nimettömiä).

2025. nenetsien kertomalauluja jaetaan
haltijoista kertoviin lauluihin (syudbabc), 

haltijoiden puoleen kääntyvistä ihmisistä 

kertoviin lauluihin (yarabc) ja yliluonnollisen
kertojan (minyeko) äänellä kerrottuihin
lauluihin (xinabc).

2026. nenetsien kerrottuja tarinoita (wa´al,

laxanako) erotetaan toisistaan pituuden ja 

yksityiskohtien mukaan (aiheet yhteisiä).

2027. nenetsilaulajat tekevät lauluista omia 

muuttamalla henkilöiden ja haltijoiden paikkoja 

(pidetään laulajan velvollisuutena,

"laulu elää").

2028. nenetsit eivät esitä toisen omaa laulua 

tämän läsnäollessa (jos paikalla voi esittää 

laulun itse).

2029. nenetsilaulut perustuvat yksin laulettuun 

ihmisääneen (soitinten käyttö harvinaista,

käytettäessä eivät säestä laulua vaan luovat 

taustalle erilaisia ääniä).

2030. nenetsilaulajat pysyttelevät tietyllä 

sävelkorkeudella (säveltä kuvaillaan tasaiseksi, 

ääni luodaan kurkun takaosassa).

2031. nenetsilaulajat tahdittavat lauluja 

tiettyjä tavuja painottamalla ja lisätavuilla 

(ngei, ngow).

2032. nenetsilaulujen säkeet ovat kuusi tai 

kahdeksantavuisia.

2033. nenetsilaulaja laulaa yleisönsä keskellä 

(kaikkien istuessa).

2034. nenetsilaulaja eläytyy esitykseen
kehoaan väännellen, ääntään väristäen
ja käsillään viestien (yleisö kuuntelee hiljaa 

paitsi jos tapahtuu jotain tärkeää jolloin 

yhtyvät laulajaan hee-huudoin).

2035. nenetsien sanalliset laulut (syo) 

eivät ole periytyviä (ei pidetä yhtä tärkeinä
kuin kertomalauluja, "kuka tahansa
voi laulaa tunteistaan").

2036. nenetsilaulajan suosio perustuu laulajan
kykyyn kertoa tarinaa ja viestiä yleisönsä kanssa 

(laulutaito vähemmän tärkeää).

2037. nenetsilaulajan apulainen (teltanggoda)

toistaa säkeitä yksinkertaisessa muodossa
(ilman lisätavuja), yhistelee säkeitä, jättää osan 

säkeistä toistamatta tai selittää säkeiden 

merkityksiä (toimii myös kerrotuissa taruissa 

eli laxanakoissa).

2038. nenetsilauluja pidetään elävinä olentoina
(laulun päähenkilö "eli kymmenen vuotta
sen jälkeen kun laulu (xinabc) löysi hänet").

2039. nenetsien mukaan laulujen sanat tulevat
laulun hengeltä (miksi esityksillä yliluonnollista 

voimaa, laulaja=sanojen välittäjä).

2040. nenetsien noitalauluja pidetään noidan
kutsumien henkien esittäminä ("laulaa noidan 

suulla").

2041. nenetsien noitalaulut eroavat toisistaan 

säveleltään, tahdiltaan ja soitoltaan (henkien

omia lauluja).

2042. nenetsinoidat puhuvat erityistä noitien 

kieltä (tadybye wada) apuhenkiä kutsuessaan 

(vrt. salakielet).

2043. nenetsinoitien apuhenkiä kutsuviin lauluihin 

kuuluu eläinten ääniä jäljitteleviä huutoja ja 

kirkaisuja (apuhenget eläinhahmoisia).

2044. nenetsien mukaan henkien kutsuminen
vaatii laulun ja kannuksen äänen (vaikuttaa 

myönteisesti pyydettyyn asiaan).

2045. nganasaninoidan apulainen (touptusi)
toistaa ja kääntää noidan laulamia sanoja 

(kääntäen vain osan sanoista, vrt. salaiset 

osuudet).

2046. nenetsinoita saavuttaa hurmostilan
paastoamalla, yksin olemalla, noidan vaatteisiin 

pukeutumalla, laulamalla tai kannusta lyömällä 

(sienien syömistä pidetään aloittelevien noitien 

keinona).

2047. nenetsit kuvailevat kärpässienten 

henkiä sienien hahmoisiksi ja ilkikurisiksi 

(kiusoittelevat sieniä syönyttä, pyytävät 

seuraamaan ja kuuntelemaan, voivat johdattaa 

eri maailmoihin ja näyttää ihmeellisiä 

näkyjä).

2048. hantit pitävät kärpässienten henkiä 

puoliksi ihmisten kokoisina (kysyvät sieniä
syöneeltä miksi söit sientä, kysymykseen
tulee vastata, tämän jälkeen voi kertoa
hengille toiveistaan, henget vastaavat
kertoen tai laulaen).

2049. nenetsien mukaan kärpässieniä 

voivat syödä ne jotka tuntevat sienien 

"oikean olemuksen" (vrt. synnyn, nimen).

2050. nenetsien mukaan sieniä voidaan syödä
henkien / kuolleiden kanssa viestimiseen,
tautien hoitamiseen, lapsen nimeämiseen,
vaarallisen asian syyn selvittämiseen,
oudosta tilanteesta selviämiseen, menneen 

ja tulevan näkemiseen, unien tulkitsemiseen, 

muissa maailmoissa matkaamiseen, apuhenkien 

löytämiseen (sienen henki toimii välittäjänä), 

laulujen laulamiseen, voimien tai vastustuskyvyn
lisäämiseen ja voimakkaiden henkien
kutsumiseen.

2051. nenetsien mukaan sieniä valittaessa tulee 

ottaa huomioon syöjän luonne ja tarkoitusperät.

2052. enetsit taivuttavat kannuksen kehyksen
lehtikuusesta (muodoltaan soikea, 16 tuumaa 

pitkä, 5 tuumaa syvä).

2053. enetsit päällystävät kannuksen vaatimen 

(nainen) tai hirvaan (mies) nahalla (nahan 

kiristämiseen käytetyt tapit lehtikuusesta tai 

karhun hampaista).

2054. enetsit kutsuvat kannusta kiertonimin
("lehtikuusen kaari", "taivaan kaari",
"taivutettu puu").

2055. hantien pyhät laulut esitetään 

henkilöiden näkökulmasta (päähenkilö 

kertoo asioista laulajan suulla, näin myös 

haltijoiden ja eläinten omissa lauluissa).

2056. komit kutsuvat laulujen esittämiseen
tarkoitettua illanviettoa sanoilla vojpuk
(illan istujaiset).

2057. nenetsien pyhät kertomukset 

(lahanako) kertovat haltijoiden (haehae) 

elämästä (uskotaan eläneen ihmisten tavoin
kauan sitten).

2058. nenetsien lauluissa urhot kulkevat meren
rantaa (yawn tyahanya), jokea ylävirtaan
(yaxa tyu´unya), pitkin maanselkää (ya
xoinya), seitsemän suuren virransuun yli
(myusyekyed syiw) ja meren tuolle puolen
(yaw tyaxanya).

2059. nenetsilaulujen henkilöt matkaavat

tuntemattomaan maahan (taeryi ya,
vrt. tarujen maa).

2060. nenetsilaulujen matkat kuvaavat
henkilöiden kokemaa henkistä muutosta
(pojasta mieheksi / perheelliseksi,
oppilaasta noidaksi, ihmisestä hengeksi,
muutos käy toteen henkilön palatessa
omille mailleen).

2061. nenetsinoidan oppilas perii 

vanhemman noidan henkimatkoilla 

kohtaamat suojelushenget (hengen laulun 

periminen=hengen ja tämän antamien 

tietojen perimistä, oppilas oppii tiedot 

sanoja toistaessaan).

2062. nenetsinoidat solmivat suhteita 

henkiin eläinhahmoisten apuhenkiensä avulla 

(toimivat välittäjinä).

2063. nenetsinoitien jousia / pienoisjousia
pidetään kannusta vanhempina apuvälineinä
(kannusta pidetään siperialaisilta kansoilta 

omaksuttuna).

2064. nenetsien lauluissa noita lentää 

jousellaan, ponnistaa ilmaa jouseltaan ja 

karkottaa vahingollisia henkiä jousensa 

avulla.

2065. nenetsien noitalauluissa kuvaillaan 

noitien ottamia hahmoja (namna xora 

(yksivuotisen hirvaan), myirkananyi 

(hahmossani), tyeta naeemyi (neljä jalkaani), 

layikuc (nelistää), yesya xora (rautahirvaan), 

myirkananyi (hahmossani), tyeryi tonyi 

(siipeni kokonaan), wyinatambiw (annan ulvoa), 

yesya pyiryi (rautahauen), myirkananyi 

(hahmossani), toreryini (virtaani), nasabarnga 

(soudan eteenpäin)).

2066. nenetsien noitalaulut (sampadabts) 

alkavat usein kehotuksella käydä matkaan 

(nanyimboi / xaexercyenyi, taas / 

lähtekäämme).

2067. nenetsit laulavat noitalaulujen 

säkeiden välissä huudahduksia (ye-e-e-ei, 

ha-ha-ha, ra-ra-ra-row, pidetään apuhenkien
kutsuhuutoina).

2068. nenetsien noitalauluissa kuvataan 

noitien kutsumien henkien asuinpaikkoja 

(yer salya xäewxi (yer-niemen syrjällä oleva),
syudbamyi (jättiläiseni), xuna xaya (mihin
olet mennyt), urholaulut=jättiläisten

lauluja, syud=jättiläinen).

2069. nenetsit pitävät haltijoiden kuvauksia
noitalaulujen tärkeimpinä osina (noidan
täytyy tietää hengen asuinpaikka, toisin
sanoin tuntea henki, tavannut hengen
ennestään).

2070. nenetsinoidan kutsumat apuhenget 

saapuvat kodan savuaukosta (jääden 

aukkoon, laskeutuen keskipylvästä pitkin 

posioon tai jääden pylvään juurelle, 

vrt. pylväiden pyhänä pitäminen,

pylväiden koristelut, vrt. ylhäältä

ja alhaalta saapuvat henget).

2071. nenetsien noitalauluja (sampadapts)
pidetään henkimatkojen kuvauksina 

(jokainen laulukerta erilainen, eri 

tarkoitukseen laulettu, tässä hetkessä 

laulettu).

2072. nenetsien noitalauluihin kuuluu 

apuhenkien kutsuminen, henkien saapumisen 

kuvaileminen ja henkien poistumisen 

kuvaileminen (noidan mahti perustuu 

henkiinsä).

2073. nenetsinoita kutsuu apuhenkiään
hellittelynimin (nyasarmyinyi=rakastaja)
tai sukulaisnimin (yiryikomyi, hadakomyi,
yiryi=ukko, isoisä, hada=akka, isoäiti).

2074. nenetsien noitalauluja jaetaan matkojen
kuvauksiin (yliseen, aliseen), matkalla tavattujen 

henkiolentojen kuvauksiin ja henkien kanssa 

käytyihin keskusteluihin (noita ratkaisee asian 

henkien avustuksella).

2075. nenetsit laulavat omia lauluja 

itsekseen ollessaan / pitkien matkojen aikana 

(vrt. joiut).

2076. nenetsit laulavat omia lauluja pitkillä

pyynti ja rekimatkoilla (vrt. jutaaminen).

2077. nenetsit eivät esitä omaa lauluaan julkisesti 

(sisältävät arkoja asioita).

2078. nenetsien kertomalaulut ovat pituudeltaan
kolmesta sadasta tuhansiin säkeisiin.

2079. nenetsien syudbats-lauluissa laulun 

kertoja (laulu itse) edustaa maailmaa (toimii 

viestin tuojana jonka pyynnöstä laulun henkilöt
toimivat).

2080. hantit kutsuvat urhoista ja hengistä kertovia
taruja sanoilla mos ja mons (laulettu taru=ar-mos, 

vrt. mos-heimo, mossit=lapset).

2081. mansit kutsuvat laulua sanoilla eri, eriy, jeri 

ja eru.

2082. nenetsit kutsuvat tanssimista sanalla jiedagham
(minä tanssin).

2083. nenetsit kutsuvat laulamista sanoilla chinaum
ja hynocx (minä laulan).

2084. nenetsit voivat päättää kertomuksen sanaan
mal / maldar (kaikki, siinä kaikki, mal=loppu, pää).

2085. nenetsit kutsuvat taakkaa / kantamusta sanoilla
minjui ja minaej (vrt. tarujen lintu, kantaako selässään 

jotain, vrt. minna).

2086. nenetsit kutsuvat painimista sanoilla taarorsj
ja tarocx (vrt. tarrata).

2087. nenetsit kutsuvat satua sanalla vadako

(vrt. vatkata asiaa).

2088. nganasanit kutsuvat satua sanoilla jurumu, 

djurumö ja djurmä (vrt. jurmuttaa).

2089. nenetsit kutsuvat leikin laskemista sanoilla
jonokosh ja jonjokosj (vrt. jankata).

2090. nganasanit kutsuvat leikin laskemista sanalla
namtatasa (vrt. päin naamaa).

2091. nenetsit kutsuvat kertomista sanalla verkuts

(vrt. verkalleen).

2092. nganasanit kutsuvat kertomista sanalla debtalaza

(vrt. teutamoinen).

2093. nenetsit kutsuvat arvoitusta sanoilla hobtsoko.

2094. nganasanit kutsuvat arvoitusta sanoilla tumtoo.

2095. nenetsit kutsuvat laulajaa sanalla hunota.

2096. nganasanit kutsuvat laulajaa sanalla kajnou
(vrt. kaino).

2097. nenetsit kutsuvat laulua sanalla soa.

2098. nganasanit kutsuvat laulua sanoilla bolu ja boly.

2099. nenetsit kutsuvat puhumista / kertomista / 

lupaamista sanalla lahanasj (vrt. lahanako=taru,

luvata kertoa).

2100. nganasanit kutsuvat puhumista / kertomista / 

lupaamista sanoilla buoda ja buodja (vrt. vuodattaa).

2101. nenetsit kutsuvat tarua / satua sanalla lahanako

(vrt. lahko=kuun heimo, vrt. lahna).

2102. nganasanit kutsuvat tarua / satua sanoilla 

djurmu ja djurumu (vrt. turma).

2103. nenetsit kutsuvat sanomista / toistamista / 

tiedottamista sanoilla hetasj ja hötasj 

(vrt. heta, hota).

2104. nenetsit kutsuvat sanomista / toistamista / 

tiedottamista sanalla wadets (vrt. vaatia).

2105. nganasanit kutsuvat sanomista / toistamista / 

tiedottamista sanalla njebtudja.

2106. nenetsit kutsuvat sanomista / kertomista
sanalla manz (vrt. manse, mansit).

2107. nganasanit kutsuvat sanomista / kertomista
sanalla munsa.

2108. nenetsit kutsuvat sanaa / kieltä / puhetta /
vastausta sanoilla wata, wada ja puy wada

(vrt. vatanen, hyvää pataa).

2109. enetsit kutsuvat sanaa / kieltä / puhetta /
vastausta sanoilla bada, purdi bada ja nau
(vrt. nauru).

2110. nganasanit kutsuvat sanaa / kieltä / puhetta /
vastausta sanalla buozu (vrt. pusu).

2111. nenetsit kutsuvat kertomista / sanomista /
ilmaisemista sanoilla watyaqsy ja wadyecy.

2112. enetsit kutsuvat kertomista / sanomista /
ilmaisemista sanoilla badec ja badete (vrt. pate).

2113. nganasanit kutsuvat kertomista / sanomista /

ilmaisemista sanalla djebtudja.

2114. nenetsit kutsuvat ilmoittamista / tiedottamista /
varoittamista sanoilla konlasy ja xonra 

(vrt. konahtaa).

2115. nganasanit kutsuvat ilmoittamista / tiedottamista /
varoittamista sanoilla basadja, badju ja bade

(vrt. paasata, pasanen).

2116. nenetsit kutsuvat iloitsemista sanoilla majasy,
majpyosy, maya ja maympa (vrt. maja, maija, 

majava).

2117. enetsit kutsuvat iloitsemista sanoilla ädes, edede,
ädebis, ädibis ja edebee (vrt. ade).

2118. nganasanit kutsuvat iloitsemista sanoilla njalymsy
ja njaltadi.

2119. nenetsit kutsuvat sanomista sanoilla mansy 

ja mancy (vrt. mani, masi).

2120. enetsit kutsuvat sanomista sanoilla mad ja made

(vrt. mad=taru, vrt. made=haltijakala).

2121. nganasanit kutsuvat sanomista sanoilla munsa 

ja musu (vrt. musa, muna, mun sana).

2122. nenetsit kutsuvat ääntelemistä / puhumista 

sanoilla munuqsy ja munocy.

2123. nenetsit kutsuvat ääntelemistä / puhumista 

sanalla laxna.

2124. enetsit kutsuvat ääntelemistä / puhumista 

sanoilla monuc ja muunute (vrt. mona).

2125. enetsit kutsuvat ääntelemistä / puhumista 

sanoilla dorid ja doroide (vrt. dooris).

2126. nganasanit kutsuvat ääntelemistä / puhumista
sanalla delitisi.

2127. nganasanit kutsuvat ääntelemistä / puhumista
sanalla sojbusa (vrt. sopuisa).

2128. nganasanit kutsuvat ääntelemistä / puhumista 

sanoilla buodja, buotu ja buo (vrt. vuodattaa).

2129. nenetsit kutsuvat ääntä sanoilla mu ja muh

(vrt. muhista, muhos).

2130. enetsit kutsuvat ääntä sanoilla mo, mu ja muun

(vrt. moniääninen).

2131. nganasanit kutsuvat ääntä sanoilla djeli ja deli

(vrt. telle).

2132. nenetsit kutsuvat kurkkua ja laulua sanalla syo
(vrt. kurkusta syntyvä laulu).

2133. enetsit kutsuvat kurkkua ja laulua sanoilla bare
ja bari (vrt. varis).

2134. enetsit kutsuvat kurkkua ja laulua sanoilla 

so ja soo (vrt. nenetsin syo).

2135. nganasanit kutsuvat kurkkua ja laulua sanoilla 

djamuo ja djamyy (vrt. tammi, jami).

2136. nenetsit kutsuvat puhetta sanalla wabc.

2137. nenetsit kutsuvat sanaa ja puhuttua kieltä 

sanalla wada (vrt. vatta, vatanen).

2138. nenetsit kutsuvat kertomista / sanomista 

sanalla wadyecy (vrt. vaatia, vaiti).

2139. nenetsit kutsuvat puhumista / kertomista 

sanalla waxalcy (vrt. vaka).

2140. nenetsit kutsuvat visertämistä sanalla werye.

2141. nenetsit kutsuvat puhumista / juttelemista 

sanoilla laxna, laxnako ja laxnakurcy (vrt. lakko, 

lakata, x=h tai k).

2142. nenetsit kutsuvat keskustelua sanalla laxryo
(vrt. laxnako=satu, tarina).

2143. nenetsit kutsuvat jättiläistä sanoilla syudbya

(syud-bya).

2144. nenetsit kutsuvat noitaa sanoilla tadyebya

(tadye-bya, vrt. tati, tatti).

2145. nenetsit kutsuvat painimista sanalla tarocy

(vrt. tarrata, tarsia).

2146. nenetsit kutsuvat muistamista / tietämistä
sanoilla tyenye ja tyenyewa (vrt. tyenye-ewa,

haltijanimet, tyensyibtye=palauttaa mieleen,

vrt. teni, tenä, tehdä tenät).

2147. nenetsit kutsuvat lukemista / laskemista 

sanoilla tola, tolaba ja tolanko (vrt. tolkku,

tolvana, olla tolaltaan).

2148. nenetsit kutsuvat laulamista sanalla xinocy

(x=h tai k).

2149. nenetsit kutsuvat kertomista sanalla xeta 

(vrt. heta).

2150. nenetsit kutsuvat tietoa, sanomaa ja uutista 

sanalla yun (vrt. junna, yunra=kysyä).

2151. nenetsit kutsuvat kertomista / sanomista
sanoilla watyaqsy ja wadyecy.

2152. enetsit kutsuvat kertomista / sanomista
sanoilla badec ja badete (vrt. vate, pate).

2153. nganasanit kutsuvat kertomista / sanomista
sanoilla debtudja, debta ja debtu (vrt. teuta).

2154. nenetsit kutsuvat haltijoista kertovaa satua
sanalla wadako.

2155. nenetsit kutsuvat viestiä sanoilla singro.

2156. nenetsit kutsuvat uutista sanoilla jedaejun

(vrt. jun=tieto, sanoma).

2157. nenetsit kutsuvat arvoitusta sanoilla xobtsoko

(xob-tsoko, xobts-oko).

2158. nenetsit kutsuvat puhetta / kieltä / sanaa 

sanalla wada.

2159. nenetsit kutsuvat ääntä sanoilla so ja sjo.

2160. nenetsit kutsuvat viittaa / ennettä sanoilla 

nenadumd (vrt. nenna).

2161. nenetsit kutsuvat kutsua / kutsuhuutoa sanoilla 

tor ja tjor (vrt. torua).

2162. nenetsit kutsuvat ääntä / meteliä sanalla xaerna
(vrt. kärnä).

2163. nenetsit kutsuvat ääntä / säveltä / sävyä sanalla mu

(vrt. muistaa).

2164. nenetsit kutsuvat laulua sanalla xinabts

(vrt. kinata, hinata).

2165. nenetsit kutsuvat kisaa / leikkiä sanalla sanako.

2166. nenetsit kutsuvat kuuluisaa sanalla juneta.

2167. nenetsit kutsuvat kilinää / helinää sanoilla
tajnaltambas ja tajnas ( vrt. taina).

2168. nenetsit kutsuvat kuulostamista / soimista
sanalla munots.

2169. nenetsit kutsuvat puhaltamista sanalla pupas

(vrt. pupit=henget, haltijat).

2170. nenetsit kutsuvat viheltämistä sanalla sudarts

(vrt. suu).

2171. nenetsit kutsuvat soittamista sanalla sanakos

(vrt. saana, sanna, sanko).

2172. nenetsit kutsuvat laulamista sanalla xinots

(vrt. kinuta).

2173. nenetsit kutsuvat tanssimista sanalla taras

(vrt. viron taaraspita).

2174. nenetsit kutsuvat voittamista sanalla wadumz

(vrt. vattu, patu).

2175. nenetsit kutsuvat puhumista sanalla laxanas
(laxanakos=jutella).

2176. nenetsit kutsuvat välittämistä / ilmaisemista /
kääntämistä sanalla taewras.

2177. nenetsit kutsuvat huutamista / kutsumista
sanalla xanz (vrt. kansa, kanssa).

2178. nenetsit kutsuvat jättiläistä sanoilla syudbya,
sudobeä, sutpeä ja syutpya.

2179. nenetsit kutsuvat kannusta sanoilla peänsel,
pyensyal ja pyencyr (yhdyssanoja).

2180. enetsit kutsuvat sanaa / kieltä sanalla bada.

2181. enetsit kutsuvat satua / haltijoista kertovaa
tarua sanoilla sudibicu (vrt. visu).

2182. enetsit kutsuvat pimeää sanalla pei
(vrt. pei-kot).

2183. enetsit kutsuvat kannusta sanalla pedi
(dobtu=lyödä kannusta, vrt. peto, petäjä).

2184. enetsit kutsuvat laulua sanalla bari

(vrt. vari, vaari).

2185. enetsit kutsuvat ääntä sanalla so.

2186. enetsit kutsuvat huhua / juorua sanalla dori.

2187. enetsit kutsuvat laulamista sanalla kinu
(vrt. kinuta, kinnunen).

2188. enetsit aloittavat sadun sanoilla 

"nobkutun encu diric nä i kasa" (kerran ihmiset 

elivät, nainen ja mies).

2189. enetsit kutsuvat kertomista sanalla badä.

2190. enetsit sanovat "bu täda moga-xun sanku-tau" 

(hän soittaa sankua metsässä, vrt. kielisoitinten 

nimet).

2191. enetsit kutsuvat satua sanoilla suibicu

(vrt. sudibicu).

2192. enetsit kutsuvat jollekin laulamista sanalla 

ponid.

2193. enetsit kutsuvat jollekin kertomista sanalla 

badic (vrt. patistaa).

2194. enetsit päättävät sadun sanoihin "tominda tor 

soida-ko-on diririd" (tämän jälkeen niin hyvin elivät,
sadusta karhu ja veljekset).

2195. enetsit kutsuvat laulamista sanoilla kinu 

ja kinuo.

2196. enetsit kutsuvat kuulumista sanalla soo
(so=ääni, vrt. soitin).

2197. selkupit kutsuvat helistintä sanalla kunira.

2198. selkupit kutsuvat helistintä sanoilla mumlal 

kasilya.

2199. selkupit kutsuvat torvea sanalla turpa.

2200. selkupit kutsuvat kannusta sanalla nuna.

2201. selkupit kutsuvat sanaa / kieltä sanoilla
ati ja oty (vrt. ottaa vaarin).

2202. selkupit kutsuvat kertomista sanalla konaltiko

(vrt. konna, konahtaa).

2203. selkupit kutsuvat ääntä sanalla sumi.

2204. selkupit kutsuvat ääntä sanalla cari

(vrt. sari, saari).

2205. selkupit kutsuvat puhumista sanalla ketiko.

2206. selkupit kutsuvat sanomista sanalla 

konimpiko.

2207. selkupit kutsuvat puhumista sanalla 

mulaltiko.

2208. selkupit kutsuvat viheltämistä sanoilla 

kukirko ja kukimpiko (vrt. kukka, kukko,

ku-kir-ko).

2209. selkupit kutsuvat huutamista sanoilla 

lankalko ja lankisko (vrt. lanko).

2210. selkupit kutsuvat laulamista sanalla 

kolmittiko (vrt. kolme).

2211. selkupit kutsuvat laulamista sanalla sumpiko
(vrt. sumi=ääni, vrt. sumppi).

2212. selkupit kutsuvat ääntä sanalla cari
(carisimil=äänekäs).

2213. selkupit kutsuvat tanssimista sanalla laksiriko.

2214. "myö keskenämmä tsuhkamma" (tsuhkamma

eli kuiskimme).

2215. "tsoukoizil ollah" (sokkosilla).

2216. "paikku silmil pannah da sit tabaillah toine tostu"
(sokkosilla oltaessa).

2217. "tsoutserzi ku lindu, sil oli libie kieli" (linnuilta 

saatu kieli).

2218. "tsirakka eäni ei loitos kuulu" (tsirakka eli kimeä).

2219. "vieno iänine tsirajau" (luonnenimi vieno).

2220. "tsillahtih pajuo" (pajuo eli laulua).

2221. "tsillahutti pajuo" (lauloi heleällä äänellä).

2222. "tsilakko iäni" (heleä, kimeä).

2223. "kirgai tsiikahtih" (kirkaisi kimeällä äänellä).

2224. "tsiikahtih pagizemah tsirakal eänel" (tsirakal 

eli kimeällä).

2225. "nagroimmo tsiihuondas sah" (siihuontaan
saakka, vrt. katketaksemme).

2226. "sil on hyväd jäzenet, hänen ker elä tsiepusteliete"
(voimat, paini).

2227. "huikuttau, iändy laskou tsiihoau" (huikuttau
eli huutaa, vrt. huikata).

2228. "truba on suora toizella, toizella kellä polvini" 

(truba=tuohitorvi, polvini=käyrä).

2229. "truboa oli kahta sorttoa, oli aivan tuohesta 

loajittu a toista sanottih polvitrubaksi, siidä tuli katkielija 

eäni, siidä oli puuda, tuohi oli keäritty ymbäri puusta" 

(tuohiset ja tuohella päällystetyt torvet).

2230. "hoavaz loajittu, tuohel peälittsi keäritty" 

(haavasta laadittu, tuohella päällystetty).

2231. "paimenell on truba, pitkävarzi, piä levie"
(paimentorvet).

2232. "tozissah pagizou, ei suutkah" (laske leikkiä,

vrt. sutkautus).

2233. "tozita totto, älä kielasta" (kielasta eli 

valehtele).

2234. "aiven olet minus, doga kerdaa totsit leugoi" 
(totsit leugoi, leukailet).

2235. "buoloa totsiu ainoz" (totsii buoloa,

kertoo sukkeluuksia).

2236. "sanan kui sanon, toista i lähen torviemah" 
(torviemah eli toitottamaan).

2237. "älä kaikkie torvie kylän kuulten" (toitota,

vrt. senkin torvi).

2238. "tuohini torvi" (tuohitorvet).

2239. "rubei torviemah paimoi, ild on nygöi" 
(iltasoitto).

2240. "torvel soittoa" (torven soittajat).

2241. "torvel liruttoa" (liruttaa, vrt. liru=torvi).

2242. "torvie puhuo" (puhaltaa).

2243. "toroajat hyppävytt eäreh, toratanner jäi 
puhtaz" (vrt. kisatanner). 

2244. "puhalla puhtahasta hengestäs toratanner"
(puhas henkinen tanner).

2245. "toratoi moa" (riidaton, sodaton).

2246. "toko vanhana laulettih" (toki,
oma eli suullinen perinne).

2247. "toko laulettih ennen igäh tädä virtä"
(ennen igäh, vanhaan aikaan).

2248. "konza vellekset erotah, niin toine sanou, 
anna miula oma paju" (oma paju eli laulu). 

2249. "kuule kum mie sanelen, kielin toisin kertuolen"
(sanelen eli kertoelen).

2250. "doakahutti sanuo" (taakahutti, tapaili).

2251. "taakoalim, em mahtan sanuo" (vrt. takeltelin).

2252. "heän on toatoltah ta moamoltah soanut ne laulut"
(vanhemmilta saadut laulut).

2253. "mänöy tuom pitkeä, tämän lyhyttä ta tulou tiesoara 

vastah" (satujen kieltä, soara=haara).

2254. "diedöi, sano yksi saaraine lapsil" (diedöi=isoisä, 

saaraine=satu).

2255. "miul on laulud diedossinat" (isoisältä saadut).

2256. "muutomaki Nauvuvvoaralaini oli tietä myöte matannun 
ta joikun" (joikuen matkaaminen).

2257. "lumez aivin tempujjah toa" (otellaan, painitaan, 

vrt. tempoa).

2258. "aikani on ilon tevokse, varahaini laulannakse"
(päivällä laulamisesta).

2259. "tazavägized ollah, yhten vägevyöd" (yhtä 

väkevät, voimakkaat).

2260. "puhtaz on kieli hänelleh, eigo segoa eigo tartelle" 

(sekoa puheissaan, vrt. takeltele).

2261. "ei soa taruo, se pitäy tolkusta poajie" (taruo 

eli hölöttää, puhua huolimattomasti).

2262. "hiän tarou midä piä kandau" (vrt. taru).

2263. "taratetah, ga ni kuunell ei himoita" 

(vrt. puhutaan pitkään).

2264. "muatko minnua tarattau" (maat tarattaa, 

vrt. toruu).

2265. "käygeä pitkälleh, heitteät taratuz" 

(heitteät eli lopettakaa).

2266. "häi ei hairuo, tark on i paginal" (tarkka 

pakinalle, vrt. hairahda).

2267. "tarkkazeh pagizoo" (tarkka puhe).

2268. "tarkkasanani, ei häglätä" (häglätä 

eli hölötä).

2269. "sylitysti tabavuttih sevätez" (sevätes eli 

painittaessa, vrt. sylipaini).

2270. "assu hanhen askelija, taputa tavij jaloilla"
(laulun sanoja).

2271. "nuorizot tanhutah kizatah" (tanhutaan, 
vrt. tanut=jalkineet).

2272. "late tanizou kizatez" (lattia tanisee,

tanssiessa).

2273. "häi pagizoo muga harvazeh tankkahuu"
(puhuu harvaan, vrt. tankkaa).

2274. "tankuttau pagizou harvazeh" (tankuttaa,

puhuu harvaan).

2275. "tanssie punelehtaa" (punelehtaa eli 

pyörii).

2276. "tansuloih menen ehtäl" (ehtäl eli 

ehtoolla).

2277. "tytöt tontsuijah" (tanssivat, vrt. tonttu).

2278. "taljankal soitetah besodois" (vieraat 

haitarit, vieraat iltamat).

2279. "tajahtih latettu vast, tsut selg ei katkennuh"
(bortsassa eli painissa, vrt. ulkona lyöty 
pystypaini).

2280. "oli ennen ukko ta akka, soatih poika ta tytär"
(satujen aloituksia)

2281. "ennen elettih emä da poiga" 

(emä ja poika).

2282. "ukko d akku koiz oltih" (ihmisistä 

kertovat sadut, vrt. eläimistä).

2283. "pajuo karahuttoa da täs kai igäväd" 

(karkottaa ikävät laulamalla, karahuttaa, 

vrt. karun laulut).

2284. "kuin olis kolttsa moassa, toine taivahassa, 
niim miä vedäzin moan da taivahan yhteh" 
(vetäisin maan ja taivaan yhteen, vrt. tarujen 

ihmeteot, kolttsa=silmukka).

2285. "tsubistah paistah hillaizeh" (supistaan

eli kuiskitaan).

2286. "tsärei on vienombi käräkkeä" (säreä

käräkkää, vienompi=hiljaisempi).

2287. "tsirakk on vienombi tsäräkkeä" (sirakka

säräkkää, ääniä kuvailevia sanoja).

2288. "izän sana i tuli" (tuli toteen).

2289. "ei voija ni kui tull yhtes sanah" (tulla 

yhteen sanaan, sopimukseen).

2290. "minun sanah i tuli, poudu rodih" 

(sanaan eli ennustukseen).

2291. "kun en soata lapiksi lauloa, enkä tunne 

kieltä turjalaisen" (omat laulut ja lapin laulut,

lapin kieli).

2292. "hyvä duuhhuin oli saduzez" (hyvä tuoksu

sadussa, elävät sadut).

2293. "tuukkah kizatah, hallole piäle pannah laudu, 

lavvan ylähäzel agjale gruuhu pystyi" (lyöntipelien 

nimiä).

2294. "liruz on loukod, a tyryz ei ole" (torvien 

nimiä, loukod=reiät).

2295. "oigei tytty" (suora torvi).

2296. "polvikaz tytty on, veärätsyttäväz lepäz, 

kolmes palaz, hallatuz, sargutuohel kriepitäh" 

(leppätorven kuvaus).

2297. "lähetäh kuuntelomah tytön lauluo" 
(omat laulajat).

2298. "mih netse teähtäy sana, minä en ellendännyh"
(tarkoittaa, ymmärtänyt).

2299. "midä sil sanondal teähtid" (teähtid eli tarkoitit,

vrt. tähti).

2300. "olgah tälleh" (tarujen lopetukset).

2301. "pajuo karahuttoa da täs kai igäväd" (karkotti 

ikävät, vrt. pajulta saadut laulut).

2302. "törävytteä torvel" (torven soittajat).

2303. "oli oikein uhma laulamah" (laulaa uhmalla).

2304, "ei meäm paikalla ninkänä joijuttu, voan Uhtujas joiku"
(joikumisesta kiinni pitäneet).

2305. "enne sie on ukko da akku" (satujen aloituksia).

2306. "ol ukko d akkase" (ukko ja akka).

2307. "se sana sih upokkah" (siihen upotkoon,
jääköön meidän väliseksi).

2308. "sehäl laulo sen koko laulun, se oli vaikka kuim pitkä"
(vrt. lauletut tarut).

2309. "voan Uhtujas joiku, ne kum miehie kaimattih"
(kaimattih eli saatettiin, vrt. saattolaulut).

2310. "kemp on sen tovev valehti jott ov veijon tyhjin tullun"
(laulun sanoja).

2311. "huondez vai gu valgeni, dai neidine nouzi kannos"
(neiti nousi kannosta, omat sadut).

2312. "alko rahvasta valiutuo kisapirttih, kun pelin iäni kuultih"
(soittopelit).

2313. "kun kaitasesta tuohesta loati, nin se valtautu suu suureksi"
(tuohitorven suu).

2314. "ni se aina laulo ta se oli kuullut vanhemmiltah"
(vanhemmilta kuullut laulut).

2315. "yöt huutau, päivät huutau, vastuuta ei soa"
(mikä se on).

2316. "mie sielä vessil loajin niitä kyykkäpoalikkoja"
(kyykkä-peliin).

2317. "lauloa vedelöö" (laulaa vetelee).

2318. "se mies soittav vedelöy toinah" (soittaa vetelee).

2319. "koissa laulettih, nuotalla laulettih, venehessä laulettih"
(vrt. joiuttiin).

2320. "minä veresty sanomoa toin" (verestä eli uutta).

2321. "se miez vereksen virkkaa" (kertoo uusista 

asioista, vrt. vanhoista).

2322. "keäritäh sen verda min verda pidäy pidehyttä"
(tuohitorvea).

2323. "sormie veitäh, kudai oigenov enne" 

(sormikoukkua).

2324. "vetkei miez, kudai ilovoitseh" (vetkei eli hilpeä, 

vrt. vetkuli).

2325. "no sehän on vetlakka tuo Hilja" (iloinen, 

puhelias).

2326. "viekaz on, kudai vedristeleh da ilovoitseh"
(viekas eli iloinen).

2327. "se ku soittoa veätskeäy, ga palazel kuuluu"
(palazel eli jonkin matkaa).

2328. "vieno soitto" (hiljainen).

2329. "vienosti soittau" (oma soitto, hiljaista,
tyynnyttävää).

2330. "vieno iäniine soitto" (soitin).

2331. "pajon viettäi" (viettää eli johdattaa lauluun, 

esilaulaja).

2332. "viheldi kivellä ylen hyvin" (omat 

esiintymispaikat).

2333. "viheltäjäini" (pajupilli).

2334. "sitä lyytä ov vielä nytki se kivi siinä, 

ei se ole liikkut" (lyytä eli syytä, sen takia, kivien 

alkuperää selittävät tarut).

2335. "viilöy pagizou, ei ole uskottavoa hänem paginoa"
(puhuu perättömiä).

2336. "viizahuttu pagizou, sanoi toiziz ottelou" 
(ottaa toisten sanoja, vrt. omia).

2337. "virvetteä soittoa" (vrt virve).

2338. "soittav virvettäy" (millä soittimella).

2339. "vinaittau soittau vienoh" (vinaittaa).

2340. "soittoa vinavuttoa" (vinavuttaa,

vrt. viinanen).

2341. "heitä vingutandu g et soittaa malta"
(malta eli osaa, opettelu ja julkinen soitto).

2342. "soittamah viriöö" (viriöö eli alkaa, 
vrt. viritä=syttyä, vrt. virittää).

2343. "niille häl laulo niitä virsie, Väinämöisev virsie"
(väinämöisestä kertovia).

2344. "mie kuundelen siun hyvie virzie" (siskon 

laulamia, omia=hyviä).

2345. "virttä helävytteä" (helävyttää, iloiset 

virret).

2346. "nerokaz on virt itkemäh" (itketyt virret, 

vastakohtia).

2347. "elä virsi, jouvu pois" (vitkastele, 

sanan alkuperää).

2348. "se akkaine virzytty lailattau" (lailattaa virttä, 

vrt. laila).

2349. "soittav vidvettäv vienoizeh" (soittaa

vitvettää).

2350. "sanom mie suarnua vuarnua, lindziä leppiä, 

palavua seppiä" (saarnan aloitussanoja).

2351. "hiän voit suarnuo sanuo" (voit eli osaa, 
saarnat=omaa kertomaperinnettä).

2352. "kem peäsöy ensimäksi Ryönänsalmeh nin 

sen ov voitto" (vesillä kisaaminen).

2353. "ruvetah koittelomah kumpi voittau"
(maalla kisaaminen, koittaa voimia).

2354. "pidää ruveta voittozilleh" (painimaan).

2355. "pajata sie, tsikkon, mie hodi kuundelen siun 

hyvie virzie" (hyviä eli omia).

2356. "vanhu vähän väistäy, enembän musau"
(muistaa, vanhusten tehtävä=muistaa vanhaa).

2357. "väki vuotti uutta kuuta, miepä vuotiv veijuvoni"
(laulun sanoja).

2359. "ned on ykstazaized lapsed, onhai ku soarnas 

kazvetah" (tazaized eli pituiset, saarna-sanan 

alkuperää, vrt. saara=haara, vrt. sarat).

2360. "matattih, matattih, tuli ylen suuri kallivo"
(satujen kieli).

2361. "nouse ilmain nostamatta, ylene ylentämättä"
(laulun sanoja).

2362. "minul mielen ylendi, hyvil paginoil urosti"
(urosti=tasoitti, rohkaisi, hyvät pakinat). 

2363. "kizattih ylittsi kezät" (tanssittiin vai 

pelattiin).

2364. "yltsi yön lauloma ennen, a nyt emmä 

muissa jo i midä" (yli yön laulaminen, laulujen

pituudesta).

2365. "ni siitä kun heän kompastu siinä lahem perässä, 

rämiellä, yritti lankiemah" (matkakertomukset).

2366. "muistelov puoleh yöhö soate" (muistelut,

kerronnan muotoja).

2367. "kotvan katsou älvöttäy ennen kum peäsöy 

asiem perillä" (elekieli, puhuttua vanhempaa).

2368. "void hiän paginan hyvin älytä" 
(älytä pakinan, vrt. äly=häly).

2369. "aziem perä pidäs tiedeä, ei pidäz mielel äzmie"
(höpistä mitä sattuu, asian perä).

2370. "puhtasta paginad, älä äzmöindelle"
(puhista pakinat, oikea puhe).

2371. "minuu ällistytti, en voinnuh ni midä virkkoa"
(virkkaa eli sanoa, vrt. virke, virret).

2372. "se oli ölöjämini peä asie" (pää asia, tärkein, 

joikuminen, ölö=olo).

2373. "se oli aika eäni kum miehetki oikeim partasuut 

örättih" (miehet lauloivat, vrt. miehillä periytyneet 

sukujen laulut).

2374. hantien lauluihin kuuluu Mos miehen laulut 

(mos=toinen alkuheimoista, vrt. mossit=lapset).

2375. hantien lauluissa Mos mies elää 

siperianmäntyjä kasvavassa metsässä majassa 

joka peitetty "isohampaisen pedon nahalla"

(maataan kutsutaan "nimettömäksi syväksi 

maaksi", nimettyjä paikkoja vanhempaa).

2376. hantit kutsuvat laulumajaa istuma-majaksi 

ja suo-pedon iloiseksi majaksi (vrt. karhun).

2377. hantit kertovat taruja talvi-iltaisin (kesällä 

kertominen tapojen vastaista).

2378. mordvalaiset kutsuvat satua sanalla jovks 

(jovtams=sanoa, jovtnems=kertoa, v=u,

vrt. joutaa, jouka, joko).

2379. mordvalaiset kutsuvat kanteletta sanalla 

kajga (vrt. kaj=lintu).

2380. mordvalaiset kutsuvat soittamista sanalla 

sedams (vrt. setä, vrt. sed=silta, laatia silta henkien 

maailmaan).

2381. mordvalaiset kutsuvat iloa sanalla kenarks 

(kenardoms=iloita).

2382. mordvalaiset kutsuvat viheltämistä sanoilla 

veskems ja pek piznems.

2383. mordvalaiset kutsuvat sanaa sanalla val 

(valmerevks=sananlasku, vrt. vala, valitse sanasi,

vrt. valana=sileä).

2384. mordvalaiset kutsuvat arvoitusta sanoilla 

sodamojovks (sodams=tietää, jovks=satu).

2385. mordvalaiset kutsuvat puhumista sanalla 

basams (b=p tai v, vrt. paasata).

2386. mordvalaiset kutsuvat tanssimista sanalla 

kistems (kistema=tanssi, vrt. kisma, 

vrt. kis-tema, kisata).

2387. mordvalaiset kutsuvat puhumista sanalla 

kortams (kortavks=murre).

2388. mordvalaiset kutsuvat kuulemista ja 

kuuntelemista sanoilla kula ja kunsoloms.

2389. mordvalaiset kutsuvat sanomista sanalla 

merems (vrt. meri, merja, myös kieltää).

2390. mordvalaiset kutsuvat laulamista sanalla 

moramo (morams=laulaa, morica=laulaja, 

moro=laulu, vrt. saamen morottaa).

2391. mordvalaiset kutsuvat nauramista sanalla 

rakams (vrt. rakas, r=l).

2392. mordvalaiset kutsuvat huutamista / kirkumista 

sanalla rangoms.

2393. mordvalaiset kutsuvat ääntä sanoilla vaygel 

ja vajgel (kel=kieli, vrt. vaiti, vaikea).

2394. mordvalaisten suulliseen sanastoon kuuluu 

toskams (kuiskata, vrt. toskala), motkodems 

(mumista, vrt. motkottaa), laysema (kirkua), 

yovtnems (kertoa, y=j), vesems, kevkstems (kysyä, 

vrt. keksiä), otvecams (vastata), sodams (myöntää), 

vitkstams (kieltää, vrt. vitkutella), otkazams 

(kieltäytyä), altams (luvata, vrt. altai-vuoret) 

ja terdems (kutsua, vrt. tere).

2395. mordvalaisten soittimiin kuuluu baraban

(rumpu), toroma (torvi) ja sumorks (helistin).

2396. udmurttien soittimiin kuuluu chipchirgan 

(1m pitkä ontto putki, torvi), krezh (salaman 

lyömästä kuusesta tai pihdasta laadittu kannel) 

ja vargan (luusta ja ruo´osta tehty suuharppu).

2397. udmurttien taruihin kuuluu "metsästäjä 

ja käärme", "kuinka metsästäjä vietti yön nuotiolla" 

ja "ukko, akka ja koivu".

2398. udmurttien soittimiin kuuluu putkipilli 

(chipchirgan), sarvitorvi (skal syur) ja savipilli 

(syuy shulan, käytetty lintujen äänien

jäljittelemiseen).

2399. udmurttien tansseihin kuuluu piiritanssit 

(krugen ecton), paritanssit (vache ecton), 

naisten tanssit (shiryan) ja miesten tanssit 

(typyrton). 

2400. udmurtit kutsuvat kannusta sanoilla 

dymbyr (marin tumyr, tum-yr, vrt. tammen 

nimet).

2401. udmurtit viestivät tarujen ikää  

aloitussanojen avulla (vashkala=muinoin, 

kemalas=kauan sitten, azlo=ennen).

2402. udmurttitarujen alut ja loput poikkeavat 

muista osista (alku valmistaa kuulijoita

siirtymään tapahtumien aikaan, lopetus kertaa 

tapahtumia, päättyy henkilöiden kuolemaan 

tai kertoo siitä miten elämä muuttui tapahtumien 

jälkeen, miksi tapahtumat muistetaan).

2403. udmurttien taruissa kannel (gusli) 

laaditaan pyhästä salaman lyömästä kuusesta

(soitettaessa päivä pyytää maata kuuntelemaan 

soittoa, ts. jumalaisetkin pysähtyvät 

kuuntelemaan).

2404. marit kutsuvat tuohitorvea sanoilla

tötyretputs.

2405. marit kutsuvat jumalista kertovia 

taruja sanoilla jomakle ja jomakyse (jomakyse 

patyr=tarujen urho, jomakyse gaj=ihmeellinen, 

taianomainen, jomakze=tarujen kertoja, 

jomaksym kolyshtash=kuunnella taruja, 

ongajym jomaklash=kertoa taruja).

2406. marit sanovat jotsa ulmem godym kastene 

kovam mylam ere jomakla yle (lapsena ollessa 

mummo kertoi taruja iltaisin).

2407. marit kutsuvat satua / tarua sanalla nyz 

(vrt. nysä, nyysiä, nyyssönen).

2408. marit kutsuvat kertomusta / tarinaa sanoilla 

kalasyk ja kalaskalymash (kalasash=sanoa, kertoa).

2409. marit kutsuvat kertomusta / tarinaa sanoilla 

toshtyeng oj (vanhojen mielestä).

2410. marit kutsuvat satua / tarinaa sanoilla ultysh.

(ul-tysh).

2411. marit kutsuvat sanaa sanalla shomak 

(vrt. soma, shomakym kolyshtash=kuunnella toisen 

sanoja, shomakym kutsash=pitää sanansa).

2412. marit kutsuvat kaskua / vitsiä sanoilla myskara

(vrt. miska, mis-kara).

2413. marit kutsuvat laulun säkeistöä sanoilla murgorno 

(laulun polku, laulun jäljet). 

2414. udmurtit kutsuvat satua sanoilla vyzykyl

(vrt. visu, vesi, vissi).

2415. udmurtit kutsuvat maailman synnystä kertovaa 

tarua sanoilla muzem kyldon sjarys muf.

2416. udmurtit kutsuvat kertomusta / tarinaa sanalla 

mad (soz mad=surullinen tarina, kalyk dyzymade

=kansantarina, vrt. matti, matka).

2417. udmurtit kutsuvat kertomusta / tarinaa sanalla 

veran (vrt. verran, vertaus).

2418. udmurtit kutsuvat rakkaustarinaa sanoilla istori 

ja istorija (vrt. isto).

2419. unkarilaiset kutsuvat kertomusta / tarinaa sanalla 

mese (tundermese=satu, haltijataru).

2420. unkarilaiset kutsuvat kertomusta / tarinaa sanoilla 

törtenet (vrt. törö).

2421. unkarilaiset kutsuvat kertomista sanoilla beszamol 

ja elmesel.

2422. unkarilaiset kutsuvat säkeistöä sanoilla költeszet 

ja mondas (igazat mond=kertoa totuus, vrt. monta).

2423. ersalaiset kutsuvat kertomusta / tarinaa sanoilla 

jovtnema, istorija, lerenda ja povest (vrt. joutema).

2424. ersalaiset kutsuvat satua sanoilla basnja, pobaska, 

jovks ja otsjot (vrt. otso-juttu).

2425. ersalaiset kutsuvat kertomista sanoilla jovtams 

ja lamoktams (vrt. joutaa).

2426. mordvalaiset kutsuvat säkeistöä sanoilla stih, 

moryval ja valmora (val=sana, mora=laulu).

2427. moksalaiset kutsuvat kertomusta / tarinaa 

sanoilla azks, ofks ja azondoma (vrt. askaa).

2428. moksalaiset kutsuvat satua sanoilla basnä ja ofks

(vrt. oksa).

2429. moksalaiset kutsuvat kertomista sanoilla 

azondoms, kashtordoms, setserdems ja oftams.

2430. marit kutsuvat yhessä laulamista sanoilla 

horlan murash muro.

2431. marit kutsuvat laulua sanalla muro (aza maltyme 

muro=tuutulaulu, kuzu muro=pitkä laulu, pajrem 

muro=pyhälaulu, jylamur=uhrilaulu, moktemmur

=ylistyslaulu).

2432. marien laulusanastoon kuuluu murarshash 

(laulujakso, peräkkäin esitetyt laulut), murvamash 

(laulun lähde, lähde), muren-muren (laulaa kävellen), 

mursavyrtysh (laulun osa, polvi), murylyk potselamut 

(laulun säkeistö) ja muryshyla shujdaren ojlash 

(puhua laulaen).

2433. marit kutsuvat sointua / säveltä sanalla sem 

(marla sem=marisävel, muro sem=laulun sävel, 

sem mutsash=sävelen loppu, sem tyngaltysh

=sävelen alku, vrt. seimi, tinkata).

2434. marit kutsuvat huutamista sanoilla varyzmash 

(vrt. varis), kytskyrash (huutaa), magyrash (huutaa 

eläinten äänellä, vrt. magyar, makin neito), tuzash 

(huutaa, kirkua, vrt. tuska) ja urlash (murista).

2435. marit kutsuvat viheltämistä sanoilla jyzlash 

ja kyzgash (y=i tai u).

2436. marit kutsuvat kuiskaavaa / vaimennettua 

rumpua sanoilla sholyp baraban (sholyn=salainen, 

vrt. solina, volgalaisten sanoista voi tiputtaa 

hoot pois).

2437. udmurtit kutsuvat laulua sanalla kyrjoan 

(kyrjoany=laulaa, kyrjoas=laulaja, vrt. kirjoa,

karjua, vrt. kurki).

2438. udmurtit kutsuvat soittamista sanalla shudyny 

(vrt. sutinen, sutia).

2439. udmurtit kutsuvat joikua sanalla jojka.

2440. udmurtit kutsuvat huutoa sanoilla keskon 

ja tserekton (huutaa=kesjasyny, tserekny).

2441. udmurtit kutsuvat viheltämistä sanalla 

shulany (vrt. suu, suulas).

2442. udmurtit kutsuvat sävelmää sanoilla gyr 

ja krez gyr (laulu=kyr-joan, vrt. kiira, kirja).

2443. udmurtit kutsuvat näyttelemistä sanoilla 

vozmatjany (vrt. voz-ajat).

2444. unkarilaiset kutsuvat laulua sanoilla dal 

ja enek (laulaa=enekel, dalol, laulaja=enekes, 

enekesno, vrt. ääni, vrt. taltos-noita).

2445. unkarilaiset kutsuvat näyttelemistä sanalla 

eloadas (vrt. saada eloon).

2446. unkarilaiset kutsuvat huutoa sanalla kialtas 

(kiabal=huutaa).

2447. unkarilaiset kutsuvat viheltämistä sanoilla sip 

ja futyul (vrt sipe, f=p).

2448. unkarilaiset kutsuvat säveltä sanoilla zene 

ja dallam (nepi dallam=kansansävel).

2449. ersalaiset kutsuvat laulua sanalla moro (morams

=laulaa, morytsja=laulaja).

2450. ersalaiset kutsuvat soittamista sanoilla sedjams 

ja gajgstams (gaj=lintu).

2451. ersalaiset kutsuvat näyttelemistä sanalla nalksems 

(vrt. nalkuttaa, nalkki).

2452. ersalaiset kutsuvat huutamista sanoilla kuldordoms, 

piznems, pangoms, seerems ja urhoms (vrt. urho).

2453. ersalaiset kutsuvat viheltämistä sanoilla veshkems 

ja gudjams (vrt. käärmeen nimet).

2454. moksalaiset kutsuvat laulua sanoilla mor ja mora 

(morams=laulaa, moraj=laulaja).

2455. moksalaiset kutsuvat soittamista sanoilla märknams 

ja sedäms (vrt. marko, setä).

2456. moksalaiset kutsuvat huutamista sanoilla orondams, 

pangoms, serems, tsavknams ja uvatsnems.

2457. moksalaiset kutsuvat viheltämistä sanoilla väshkoms, 

gukstoms ja turnäms.

2458. moksalaiset kutsuvat sointua sanalla latsems. 

2459. marit kutsuvat tanssimista sanalla kushtash 

(myös maahan osuvista sadepisaroista).

2460. marit kutsuvat polkutanssin esittämistä sanoilla 

tavash kushtash (tavalten kushtash=tanssia jalkoja 

polkien, tavash=polkea maata jaloilla, laptymandash

=siirtää painoaan yheltä jalalta toiselle).

2461. marit kutsuvat keinuvaa tanssimista sanalla longash 

(taivuttaa itseään kuin tuuli oksia).

2462. marit kutsuvat lempeän sävelen tahtiin tanssimista 

sanoilla lyptymandash (tanssia kevyesti, vrt. manta).

2463. marit kutsuvat laulaen tanssimista sanoilla murash

-kushtash.

2464. marit kutsuvat tulen lailla tanssimista sanoilla 

tsytskaltash (väristä, leimuta).

2465. marit kutsuvat piiritanssin tanssimista sanoilla 

jyr pördyn tsytskaltash.

2466. marit kutsuvat korkealla äänellä laulamista 

sanoilla murym jytsmyzash.

2467. marit kutsuvat koivun lehdellä vihellettyä 

säveltä sanoilla kue lyshtash dene murym jytsmyzash

(kue=koivu, lyshtash=lehti).

2468. marit kutsuvat näyttelemistä sanoilla modyn 

ontsyktash.

2469. marit kutsuvat sanaa, lupausta ja huhua sanalla mut 

(vrt. mutu, mutta).

2470. marit kutsuvat soittamista sanalla shoktalash 

(ongarash=virittää soitinta).

2471. marit kutsuvat vitsailemista sanalla shajarash.

2472. marit kutsuvat huutaen juoksemista sanalla 

juarlash.

2473. udmurtit kutsuvat tanssia sanalla ekton

(ektyny=tanssia). 

2474. unkarilaiset kutsuvat tanssia sanalla tanc 

(tancol=tanssia, neptanc=kansantanssi).

2475. ersalaiset kutsuvat tanssia sanalla tanets 

(tanssia=tantsovams, kishtems, vrt. tane).

2476. moksalaiset kutsuvat tanssia sanalla kistima 

(vrt. kist-ima, tanssia=kishtems, kishtims,

vrt. kisa, kiista).

2477. moksalaiset kutsuvat tanssia sanalla tanets 

(tanssia=tantsevandams, vrt. tanu, tanhu).

2478. obinugrilaisten laulusanastoon kuuluu kaj, 

kaja-juj (huuto yliseen), kaj-saw (laulu, rukous) ja kajji 

(laulaa, huutaa, vrt. kajauttaa).

2479. unkarilaisten taruissa metsänkeijut vohkivat 

puutarhasta omenia korppien hahmossa (keijujen 

emo nimeltään Ilona).

2480. unkarilaisten taruissa maailman luojina toimii 

Istvan (pukeutunut mustaan tähtien valaisemaan

kaapuun), Istvan anya (pukeutunut valkoiseen 

tähtikaapuun, maailma luodaan emosta itsestään,

anya=anja) ja poikansa Magyar (hiuksensa päivän 

säteitä, muuttuu kultaiseksi vesilinnuksi ja sukeltaa 

alkumeren pohjasta nukkuvia siemeniä (mag) 

ja silmiä (sem)).

2481. unkarilaiset kutsuvat taruja sanalla monda 

(vrt. monta, mese=tarina, kertomus).

2482. nganasanien taruja jaetaan maailman 

luomisesta ja alkuhenkien teoista kertoviin 

(seetebi, vuorotellen laulua ja kerrontaa) 

ja noitien ja ilkikurisen narrin tekosista kertoviin 

(djyremee, pelkästään kerrottuja).

2483. saamelaisten leudd-laulut (luvvjt, livde) 

kertovat oikeista ihmisistä ja tapahtumista 

(omia lauluja, kertovat siitä miten ihminen eli).

2484. saamelaislaulajat eivät esitä leuddia laulun 

henkilön ollessa paikalla (pidetään loukkauksena).

2485. saamelaisten leudd-lauluja jaetaan ihmisistä, 

eläimistä, paikoista ja tapahtumista kertoviin.

2486. mareilta kerätyissä lauluissa mainitaan heinät, 

puut ja kukat 2966 kertaa, värit / tietyn väriset asiat 

1554 kertaa, linnut 836 kertaa ja eläimet 630 kertaa 

(kertoo laulujen aiheista).

2487. "la miä laulan, lappa-uuli, kolkotan, nenä kovora,

eb luvattu laulo´olla, ilo´olla eestäkä, panin suu vaa 

laulama, entä ilostamma" (vatjalaisten lauluja).

2488. "tulkaa, tyttäred, tulollo, vanad naizod, valkoallo,

tuli on tehty tyttärille, laikka lahsailo lavottu, tuli on 

tehty tuuloo pääle, laikka otsallo lavottu, tyttäred, 

sozeyeni, sobrani, emäni lahzod, la-ka kukun kuu 

valulla, la-ka vilisän vilulla, kajahtutan kasso´olla,

se kuulub kumu kotooso, ääli äyhtsäb ennelleni,

tsylä tääb kurjod kukkuvahsi, lidnaa linnud laulavahsi,

tunnob enne äälessäni, kumoassa kurkussani, enne 

vasso vassaolob, eväd ned kuku tsylää kurgod,

eväd laula lidnaa linnud, se kukub kuvattusoni,

ilotsob imetettyni" (vatjalaisten naisten lauluja).

2489. "tyttäred, sozeyeni, oi, saadu-saadu, selennoi 

saadu, lähemmä läpi tsätösi, läpi lidnaa, linnukkaizod,

läpi kastarii, kanaizod, tyttäred, sozeyeni, yhezä ve´e 

veämmä, yhee kaivoo kannatamma, yhee maa 

maranajalgad, yhee poozaa pupuskad, laulamma 

yhezä, lahzod, kukumma yhezä, kullad, kunno on 

kassa kaglallani, ivus pittsä pihoillani, kui saan, 

marja, muilo mailo, toomud toisilo vesile, siiz en 

mahza maalta rohta, oltsikortta uulitsalta, einämytty 

on eteepi, kagrakappa on kalliipi, miä, ozmud, otavapi"

(vatjalaisten lauluja).

2490. "saab lunta, uutta lunta, oi-lolee-lolee, uutta 

lunta, valab vazgossa ragohta uuvoo lidnaa uulitsallo,

vazgozoo pajaa eteese" (vatjalaisten lauluja,

vrt. joikuja, lumen tulon joiku).

2491. "missä ennen vaelsin, mustat vuoreni olivat 

jäljellä, jäljissäni, maillani, kultainen heinä kasvoi 

korkeana, valkoiset vuoreni katosivat näkyvistä, 

minulla oli voimaa, jota ei enää ole, minulla oli monta 

lasta, jäin yksin, kuljin harhaan vanhemmistani, 

jäin yksin, missä ennen kalastin, järveni, olivat 

jäljellä, ehkä en enää koskaan näe heitä, kotani on 

maatunut, tuohikattonsa käpristynyt" (oma laulu,

kamassisamojedit).

2492. marien tarujen naispuolisiin urhoihin kuuluu 

Savi (kylmezin tytär).

2493. marien tarujen naispuolisiin noitiin kuuluu 

Uvanij (tykan surin tytär).

2494. marit kutsuvat alkua ja loppua samalla sanalla 

(mucas, mycas).

2495. marien lauluissa suurin osa soinnuista 

painottuu yhdelle tavulle (pieni osa kahdelle jolloin 

sointuja lyhennetään).

2496. marien käyttämiin soittimiin kuuluu kysle 

(kannel, käytetään uhrimenoissa), säkkipilli (sybor,

soitetaan häissä), ruokopilli (nuorten naisten soittama, 

ääntä pidetään lumoavana / lempeä nostattavana), 

häärumpu (tymor), 5-reikäinen huilu (syskos, poikien 

soittama, voidaan soittaa elokuun ja marraskuun

välisenä aika, muulloin soittajaa iskee salama), käyrä 

puutorvi (soitetaan kugu sorta-menoissa), tuohitorvi 

(puc), tuohella päällystetyt puutorvet (tyret puc / 

syrem puc, soitetaan syrem-päivillä), niinihuilu (syspek, 

satakieli, soitetaan kesäiltaisin, kostutetaan veessä 

ennen soittamista), näppäilty huilu (sijaltos), olkipillit 

(olom sybor), helistimet (täytetään pienillä kivillä), 

kon-kon (jousisoitin), lostas (tuomenlehti jonka läpi 

hyräillään) ja pong-pong (näppäilty soitin).

2497. saamelaisten kisa / tanssisanastoon kuuluu 

kistodid (kilpailla), reeidted (kilpailla), coougoottad 

(kilpailla), keastted (kilpailla), hoojbudh, oojpuot, 

oipot, haeibot, heäjbud, heibsted, voajbed, oajbad, 

ojpo (painia), hoojtudh, oihtoot, oojhtiet, oihtet, 

vuäitted, vuejted, ojtte (voittaa, vrt. oitti), heibbad, 

heibbam, heibsted (painia, vrt. heippa, heivata), 

njeskknuer couggad (vetää niskanuoraa), couggad 

suormmkuekk (vetää sormikoukkua), njeskknuerr

couggam (niskanuoranveto), ruuhh, ruuhhisiorr 

(kyykkäleikki, ruuhhpaalik=kyykkäpalikka), tansa, 

taansa (tanssi, vrt. ta-ansa), tanssad, tanssaam 

(tanssia), kiäsadattad (vetäytyä, vrt. kisata), tansud, 

tanssuum (tanssia, vrt. tanu), tancci, tänccjoovvi 

(polkeva, vrt. eläintanssit), voddootti (esiintyjä), 

cuäjteei (esittäjä), etkkos (esitys), cuäjtos (esitys), 

igrr (tanssi, vrt. igramoida), siorri (leikkijä, tanssija) 

ja iigrasportt (ilopirtti, tanssipirtti).

2498. saamelaisten laulusanastoon kuuluu laavla, 

lavluu (laulu), jiena (ääni, vrt. jenna), versta, veersta 

(värssy, säkeistö, vrt. veera, virsta), laavlaversta 

(laulunsäkeistö), nuotta, nuota (sävel, nuotti, 

vrt. notta), juoigad, juoigam (joikata), lavliistallad 

(laulahdella, vrt. lalli), himattallad (hymähdellä,

vrt. himos, ima=emä), jiänattallad (äännellä, 

vrt. jaana), njurgottallad (viheltää), jiänadid, 

jiänaad (äännähtää), jienadid, jiennad (ääntää, 

äännähtää), veisidid (veisata, vrt. vesi, viisu), 

rekigistid (laskea, vrt. rekilaulu), njurgod, njurgom 

(viheltää), lavlud, laavlum (laulaa, vrt. laa-lum), 

livde, liivde (laulu, vrt. liite, liittää), vuattumlivde 

(kehtolaulu), njuurgas, njurgas (vihellys, 

vrt. jurkka), paahu (sana, ääni, vrt. pauhu), corvo, 

tjoorvudh, tjuarvoot, tjuorvuot, tjuorvot (huutaa, 

vrt. jurvo, torvi), jene, jeädna, jietna (ääni), jevce, 

jieutjat (matkia), jojke, juojgedh, juaigat, juojkat, 

juoikat, juoigat, juojgad, juoiggad, jujged, jijged 

(joikua, vrt. jukka, joka, joki), laavludh, lauloot, 

laavluot, laulot, lawlot, lavlud, läullad, lavled, lavlad, 

lavlo (laulaa, vrt. lau-lud), njorgudh, njurgoot, 

njurkuot, njurkot, njurgot, njurgod, njorggad, nurged, 

nurgad, nurko (viheltää), leuddjeees (joikaileva, 

leudia laulava), läullai (laulaja), leuddceäpp (leudiseppä, 

taitava laulaja), houkktummus (huhuileminen, 

vrt. houkka, houkutella), ouvvoollmos (huhuileminen), 

virssummus (laulaa itkuvirttä), juoikkai (joikaaja), 

leuddjeei (leudin laulaja), juoikk (joiku), leudd (leudi, 

joiku), leuddpiisar (leudiseppä, vrt. piisata), laaul 

(laulu), läullamsilttos (laulutaito, vrt. silta), laaulceäpp 

(lauluseppä), läullamjionn (lauluääni), tollnjälmm 

(leuddaaja, vrt. tuli), leuddjemvuekk (leuddaamistapa), 

leuddjionn (leuddaamisääni), leuddkioll (leudien kieli), 

cuurummus (luritus, c=tj), suomm (sävel, nuotti, 

vrt. soma, suomi), jioneed, jionneed (äännähtää. 

vrt. jone), kuoratted (ääntää, vrt. kuoro), vecrded 

(visertää), njorggad, njoorgeed (viheltää, vrt. norkoilla), 

pecpstted (viheltää), njoggted (veisata, vrt. nokka), 

suommeed, suomsted (säveltää, vrt. sommitella), 

cuureed (lurittaa, vrt. tuure), leuddjed, leudsted 

(leuddata, joikua), virsseed (itkeä itkuvirttä), juoikkad 

(joikata, vrt. jukka) ja suommos (sävellys).

2499. saamelaisten kertomasanastoon kuuluu 

saaha (sanoma, tieto, viesti), ceelha, celkkuu (lause, 

vrt. selko), hoohad, hooham, huaha (hokea), kukkad, 

kuuham, kokka (kukkua, hokea, vrt. käki), uvastallad 

(kertoa), mainastallad (kertoilla, tarinoida), sahastallad 

(keskustella), sahhiittallad (puhutella), sarnuttallad 

(puhutella, taivutella, vrt. saarna), paimad, paaimam 

(hokea, vrt. paimio), kukkulassad (toistella, hokea, 

vrt. kukkua), jievzadid, jievzad (matkia), särnidid 

(saarnata), pahudid, paahud (sanoa, vrt. pauhata), 

sarnudid, saarnud (puhella, keskustella), celkkid, 

ciälham (lausua, sanoa, vrt. selkiskö), valdalid 

(kuvailla), mustalid (kertoa, muistella), eaittalid 

(näytellä), suaranid, suarran (haaraantua, johtua, 

sana toisesta, vrt. saara, sara), mainasid, maainas 

(mainita), mainastid, maainast (kertoa, tarinoida,

vrt. manata), vuolastid, vuolast (vuolaista, sanoa 

hauskasti tai suoraan, vrt. vuolas), uvestid, uuveest 

(virkkaa, vrt. uuvestaan), pahudistid (sanoa, tokaista), 

pajalistid (matkia, toistaa, vrt. pajattaa), suavvilistid 

(puhua sivu suunsa, paljastaa salaisuus), himettid, 

hiimeet (hymähtää), parahittid (sanoa vahingossa,

vrt. parahtaa), pelhittid, peelhit (herjata), suorriittid, 

suorrit (johtaa sanoja), sarnud, saarnum (puhua), 

euarvud, euarvum, euorvum (huutaa), edaldah 

(sanonta), särni, säärni (puhe, saarna), sarnoo (puhuja), 

usom (kuulemma), viärdadas (vertaus, vrt. virta), 

uudas, uddas (uutinen), sänivaajas (sananlasku, 

vaajas=vaihe), maainas, mainas (juttu, satu, tarina), 

kommemaainas, kumattusmaainas (kummitustarina), 

mustalus (muistelu, kertomus), kuaskulas, kuaskulii 

(osallinen, vastuullinen, vrt. kasku), sarnumas 

(puhuminen, puhuttava), beägaardidh, beäggalit, 

piekkat, piegget, baegget, peggid, peäggted, peangxed, 

penke (sanoa, mainita, vrt. piekka, pekka=haukka), 

saarnudh, sardnoot, sartnuot, sarnot, sardnot, sarnud, 

särnnad, sarned, sarnad, sarno (puhua, saarnata), 

vaajes, vaajas, vajas, vääjas, vajes (puhe, sananlasku, 

suomen vaihtaa, vrt. vaihtaa laskuja), vaastiedidh, 

vasstedit, vaastietit, vastetit, vastedit, vastidid, 

västteed, vastete (vastata), peäggtum (mainittu), 

sääntem (sanaton, vrt. saana), cielktem (sanomaton,

vrt. silkka), saanitem, säärntem (sanomaton), 

joodted mainnaz (kertoa satua), arvvtos (arvoitus), 

toojas (hoku, hokema), lokkos (hoku), jaskk (huhu, 

vrt. puhua jaskaa), ilmmtos (ilmoitus, vrt. ilmo), 

teadteei (ilmoittaja, vrt. tea), aalmteei (ilmoittaja, 

vrt. alma), coodtummus, coodtos (ilmoitus), 

aalgtos, alggsäänn (alkusanat, johdanto), joodtos,

joodtummus (johdanto), joodteei (johdattaja), 

cuavteei (johdattaja, vrt. tavi, taavi), kuultummus 

(julistaminen, vrt. kuuluttaa), cuojtummus, 

coodtummus (julistaminen), olmmmummus 

(julkistaa, tuoda ilmoille), jaskk (juoru), juorr 

(juoru),  juorrmos (juoruaminen), njuhccamnek 

(juorukello), mainsteei (juttelija), maainas (juttu,

vrt. maa-inas), sutkk (sutkautus, kasku), auzzjummus 

(kehotus), asttoollmos (kertoileminen, vrt. asta), 

musttleei (kertoja, muistelija), peäggteei (kertoja,

vrt. pekka, pakka), cuuleei, coolteei (kuiskija,

vrt. tuuli), cool, cooltem (kuiskaus), cuulummus 

(kuiskiminen), cialk (lause), cialkalm (lauselma), 

cielkki (lausuja), jaskk (pila, leikinlasku), lokkos 

(loru), meälttai (loruilija, vrt. malttaa), peäggtos 

(maininta), nommeed (virkkoa, sanoa, vrt. nomala), 

saakkeed, saaggted (viestittää, tiedottaa, vrt. sakke), 

coodted (tuoda julki), toojjad (toistaa), teadted (tiedottaa), 

ceälkked (puhua, lausua), särnnad, säärneed (puhua, 

sanoa), ukkeed (saarnata), säärntoollad (puhutella), 

säärnted (puhuttaa, vrt. haltijaa), mainsted (puhua, 

kertoa), muuzjoottad (puhua), tuuzzad (puhua), 

luannjad (pilkata), viggted (pilkata), jaskkeed (jaskata, 

pilailla), sutkkoottad (sutkauttaa, pilailla), suoimmad 

(soimata, parjata), lasttjed (parjata), kerjldastted 

(pakinoida), pancrded (paasata), sagstoollad (keskustella, 

neuvotella, vrt. saksa), asttjed (mainita), peäggted, 

peäggled (mainita, kertoa), meältteed, meälttad (loruilla), 

seäbrjed (keskustella, vrt. seura), musttled (muistaa,

kertoa), sutkkoottad (sutkauttaa, kertoa), asttoollad 

(kertoilla), kuulted (julistaa), cuojted (julistaa), coodted 

(julistaa, ilmoittaa), jaskkeed (juoruta), juorrad (juoruta), 

njuhccmastted (juoruta), aalmted, ilmmted (ilmaista, 

ilmoittaa), oolmtoottad (ilmaista), cuäjted (esiintyä,

ilmaista, c=tj), reämhatted (ilmoittaa), teadted, tiedted 

(tiedottaa, ilmoittaa), voddoottad (esiintyä), etkkeed 

(esittää), saakk (viesti, sanoma, vrt. mihin saakka), 

saakkooumaz (viestintuoja), saaggviikki (viestinviejä), 

peäggted, peäggtastted (vihjata, kertoa), verddeei 

(vertaaja, vrt. vertti), verddos, veärddos (vertaus), 

oskkmos (uskomus, vrt. osku), säänn (sana, vrt. sanna), 

vääjas (sananlasku), säännviikki (sananviejä), ukkos 

(saarna, vrt. ukon rukous), ukkeei (saarnaaja, vrt. ukkoa 

palvova noita), sutkk (sutkautus, pila), kerjldos (pakina), 

kerjldostti (pakinoitsija), cuäjtummus (näyttäminen), 

cuäjtoolli (näyttelijä) ja ceäkkleemaainas (haltijasatu).

2500. saamelaisten ääni / soitinsanastoon kuuluu 

tivga, tiivga (tiuku), cilkked, cilhe (kilistä), soitaeeid, 

sooitas (soittaa, vrt. soidin), radidid, raadijd, raadiid 

(ratista, rämistä), skalidid, skaalijd, skaaliid (kalista, 

kilistä), skilidid, skiilijd, skiiliid (kilistä), euojattid, 

euojat (soittaa), suaittid, suaitam (soittaa, 

vrt. saittalahti), torvi, toorvi (torvi), kyeddil (kuuluva, 

kantavaääninen), kadlas, kaddalas (kannel), euojattas 

(soitto), cuoijad, cuijjad, cujjed (soida, vrt. toija, tuija), 

jiedna, jiena, jionn, jinn (ääni, vrt. jonna, vrt. jinn=jää), 

gievrie, gaewre, kevri, keurr, kievr, kievre, kevre (käyrä, 

kehä, kannus, vrt. keuri=kekri), gobdee, koobties, 

koptes, goawde, koamd, kiemdez, komte (kannus, kansi), 

pellem, peleme, pallem (kannuksen keppi, vrt. pelle,

palle, peli), cuojjlos, cuojjal (heleä, kirkas ääni), ciileei 

(silisevä), ceelteei (kilahtava), soommi, soomeei, soomoolli 

(kumiseva, kumahteleva, vrt. suommos=sävellys),

kaazzeei (kumiseva), ciareei (pirisevä), cuojjal, cuojjlos 

(soinnukas), cill, ciilummus (silinä, helinä), ciilltoolli 

(helistelijä, vrt. silla), loddcoodd (helistin, vrt. lodd

=lintu), peälggkozz (kannus), ceeltos (kilahdus), cill 

(kilinä), kolkk (kulkunen), rikkeall (kulkunen), somm 

(kumahdus, vrt. soma), tääkklummus (kumauttaminen), 

cillvuottad (soida), cuojjad (soida), kiikkad, kiokkad 

(soida, vrt. kikka), cuojjted (soinnuttaa), siorrad 

(soittaa, vrt. soraääni), soittjed (soittaa), ciareed (piristä), 

kaazzeed (kumista, vrt. kases), soomeed (kumista), 

koomtoollad (kumistella), ceelted (kilahtaa, vrt. seela), 

cilggled (kilahtaa, vrt. silkka), ciilltoollad (silistellä, 

kilistellä), ciileed (kilistä, helistä), jionn (ääni, vrt. jonna), 

jionnok (äänne), jionas (äännähdys, vrt. joonas), 

jionummus (äännähtäminen), njurggnjos (vihellyspilli), 

cuojjan (sointi), cuojjos (sointu), soittjeei (soittaja) ja

njorggampocc (vihellyspilli).