Joutavainen vastaa: Syntyneen kuun vastaukset

"En laula ilon himolla, enkä äänen kauneulla, laulan iltani iloksi, kuukauven kulukkeheksi".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta lauluun, ilonpitoon, vuodenaikoihin ja suomalaiseen kansanperinteeseen liittyvästä.

"Itse vanha Väinämöini, otti soitun sormillahe, käsillähe kantelvoisen, siitä oli soittu soitullaki, oli ilo ilolla, tuli moasta moan eläjät, tuli vejestä vejen eläjät, tuota iluo kuuntelomah".

SUOMALAINEN JA URALILAINEN KISAPERINNE

1. kisaaminen on ikivanhaa käyttäytymistä jonka vanhinta muotoa edustaa hyvästä

pyyntionnesta eli ruuasta iloitseminen ja kiittäminen.

2. kisaamisen alkuperäinen tarkoitus ei ollut haalia iloa itselleen ("hauskanpito") vaan 

jakaa juomaa ja ruokaa ("kylläisyyttä") heimon kesken, kiittää haltijoita hyvästä onnesta 

ja varmistaa onnen jatkuminen tulevaisuudessa.

3. uralilaista kisaperinnettä voidaan jakaa haltijoiden kunniaksi järjestettyihin uhripäiviin

(mansien pupi-jikw, pupien-tanssi, kerran vuodessa seitsemän vuoden ajan jonka jälkeen

seitsemän vuoden tauko), sukulaisten muistopäiviin ("läkkääm lankot laulamaan, sukukunta

suoltamaan, heimokset heläjämään, suu'un suurilla paloilla, heimokunnan herkkuloilla"), 

vuodenkiertoon liittyviin menoihin (jäiden saattajaiset, päivän vastaanottajaiset), 

perheiden suojelushenkien ja eläinsukujen vanhimpien kunniaksi järjestettyihin uhreihin,

töiden ja elinkeinojen alkajais ja päättäjäismenoihin (kevätkalastuksen aloitus, 

kehruutöiden lopetus), jutaamisen eli kiertävän elämäntavan vaiheisiin (kesäleiri

=kesäkisat, talvileiri=talvikisat) ja moniin pienempiin arjen iloihin ja tapahtumiin 

("iloin syön, iloin makkaan, iloin ruuvalle ruppein").

4. uralilaista kisaperinnettä voidaan pitää hetkeä elävänä ("sillä se onkin, niin se onkin,

teemme taahan tanssipaikan, isemme ilo-tupamme, hyvä täss on hyörähellä, sillan päällä

pyörähellä"), perhekeskeisenä ("laula lapsiin remuksi, iloks muill ihmisille"), joustavana

(käydään haltijoiden pyhäkössä tai tuodaan haltijat vierailulle kotiin), käytännöllisenä

(uhrataan samalla käynnillä kaikille haltijoille) ja kovien elinolojen muokkaamana

(tapahtumien järjestäminen ilmojen ja elon mukaan).

5. kisoja voidaan järjestää sisällä ("isäntäni, vaariseni, emäntäni, muoriseni, annelkai tätä

tuvasta, lainaelkai lattiaista, miss meiän hyvien hypätä, naastiloin naksutella") ja ulkona

("tehhää tantsu tantereel, ilo ikkunais ala, siel ei pää lakehen koske, otsa ei ortehen kolaha,

pää ei pamaha patsahasse, jalat ei sillan liitoksii").

6. kisapaikkoina pidetään rantoja ("itse istu soittamaan, raito rantakalliolle"), mäkiä 

("kun menin ilo-mäelle, ilo istu viereheni") ja kiviä ("istuuvun ilokivellä, laulapoajella

panemma").

7. ilon tiedetään kumpuavan lauluista, tansseista, ruuasta ja oman majan lämmöstä

("en huua humala-peännä, enkä vinku viina-peännä, mie oon ilman näin iloisa").

8. kotoperäistä uhriperinnettä edustaa vuoden ensimmäisen ja viimeisen saaliin 

pyhittäminen haltijoille (tarkoituksena pyyntieläinten hyvinvoinnin ja lisääntymisen

varmistaminen).

9. iltaa pidetään ilon ja laulun aikana ja valon ja työn ajan vastakohtana ("jo neuvoi vanha

väki, virkkoi vaalijaiseni, iloilla iloitsemaan, päivän laskulla laulamaan").

10. henkien uskotaan liikkuvan öisin miksi monet tavoista (ruokien jättäminen pöydille, 

"tuloo pyhät vieraat") suoritetaan pimeän aikaan ("laulan päivän päästä peäähän").

11. uralilaisten uhripäivien lauluja (eriy) ja tansseja (jikw) pidetään heimon ensimmäiseltä

naiselta (mansin por-ne) eli toteemieläimeltä saatuina (por-heimossa naaraskarhulta).

12. uralilaisina tapoina voidaan pitää käsien yhteen lyömistä, kuiskaamista, viheltämistä,

maiskuttamista, eläinten äänien jäljittelemistä ("kuin sorsa kutsuu sorsan-kutsumis-piipitys-

äänellä me itkemme, kuin hanhi kutsuu hanhen-kutsumis-piipitys-äänellä me istumme"),

luontoaiheisia rukouksia ("esitämme sopulinkarvan-pehmyisen rukouksen, eläimenkarvan-

pehmyisen rukouksen, edelleenelettävää päiväistä valkeutta rukoilemme, edelleenelettävää

kuista valkeutta rukoilemme"), haltijoiden kutsumista lauluin ("seitsemän laulua kullekin"),

haltijoiden liikkeiden jäljittelemistä tanssein ("villieläinten tanssi"), pyhien laulujen 

esittämistä käsiä kohottaen ja pikkusormista kiinni pitäen (laulajia pariton määrä),

haltijoille osoitettujen pyyntöjen aikana huutamista ("pieni huuto", "suuri huuto"), 

kivien ja puiden ääressä uhraamista, maassa ja tulen ympärillä syömistä, päivän liikkeiden

jäljittelemistä (myötäpäivään kiertäminen) ja pyhinä pidettyjen lukujen (3, 4, 5, 7) mukaisia

kestoja ja toistoja.

13. vanhana ja tärkeänä pyhänä voidaan pitää sukulaisten hengille, karhulle ja perheiden

suojelushaltijoille järjestettyjä syys ja kevätpitoja (emäpäivä, äijäpäivä).

14. äijäpäivän tapoihin kuuluu tapahtuman järjestäminen samassa paikassa seitsemän 

vuoden ajan (jonka jälkeen seitsemän vuoden tauko), haltijoiden kutsuminen paikalle 

lauluin (mansin kaston eriy, kutsuva laulu), haltijoiden saapuminen kutsuvien laulujen 

aikana (nokkiin, sarviin, tuohinaamareihin ja turkkeihin pukeutuneina), haltijoiden liikkeitä

jäljittelevien tanssien esittäminen (hantin lunk jak, henkien tanssi), haltijoiden

viihdyttäminen synnystään ja elämästään kertovin lauluin, näytelmin, tanssein ja tarinoin,

maailman luomisesta, jumalista, karhusta ja heimolaisista kertovien pyhien laulujen ja

tarujen esittäminen (voidaan esittää vain talvella, päivän laskettua), iän ja sukupuolen

mukaan tanssittujen tanssien esittäminen (jokaisella polvella oma tanssinsa ja sävelensä,

mansin ayit jikw tan, neitojen tanssin sävel) ja tapahtuman päättävä haltijoiden pois

saattaminen (viimeisen laulun jälkeen).

15. juhla-sanan (vrt. juha=joki) vastineisiin kuuluu kekrit ja pyhät ("kekrinä, kahuin 

pyhänä"), kutsut ("suvullein on suur kiitos, ku hyö kutsuit kutsuhien, ja vaatiit vaterihie"),

iltamat ja illanistunnat ("älä mää illanistuntaa, noihe kurvii kuttuu, keukosiin kekrilöi"), 

pidot ("myö koaalettii katsomaa, kuin tääl pietään pitoja"), tanhut (tanu=tuohivirsuin ja

naamarein esitetty pyhä tanssi), mängit (mängyllä=karhun mylvintä, soitimella oleva lintu) 

ja kisat (kisata=juosta, kilpailla, painia).

16. elinkeinoihin liittyviä tapahtumia kutsutaan töiden luonteen mukaan (kehräjäiset,

langanpesijäiset).

17. heimopäiviä kutsutaan sukujen perustajien eli toteemieläinten mukaan (revon päivä,

hyypiän päivä, variksen päivä, kotkan päivä).

18. ajan kulumista ilmaistaan päivänvaihein ("aamupuoli askarpuoli, iltapuoli ilopuoli"),

päivin ("tänäpän on synnyn päivä"), öin ("kahen kolmen yön perästä"), kuunvaihein 

("kuudam vajavuu kulul kuul"), kuin ("kiurukuu tuloo") ja vuosin eli talvin ("se tullee nyk

kuuestoista lumi").

19. vuotta jaetaan 8kk kestävään talvivuoteen ja 5kk kestävään kesävuoteen (mansin tal

=talvi, vuosi, talvea pidetään vuotena ja kesää vuosien välisenä aikana).

20. vuoden vaihtumista katsotaan muuttolintujen saapumisesta / lähtemisestä 

("vareksesta ei vuuen merkkiä"), karhun heräämisestä / talviunille käymisestä ("kyllä se 

talven alle mennee peshään"), taivaallisen hirven (otava) ilmestymisestä / häviämisestä 

tai maan sulamisesta / peittymisestä lumeen (kesävuosi / talvivuosi).

21. vuodenvaihteita kutsutaan äijä ja emäpäiviksi eli suuriksi päiviksi ("äjj om päiveä

äjjähpäiväh, vie on enämbi emämpäiväh", toinen nimitys ohtopäivä).

22. vuodenaikojen uskotaan johtuvan päivän katoamisesta ja paluusta ("päivä miärillä

mänövi").

23. päivän lisäksi tarkkaillaan kuun, tähtien, puiden, maan ja joen vaiheita ja monia muita

pienempiä tapahtumia (jääpuikoista tulen palamiseen ja poron kusemiin).

24. vanhempaa uralilaista ajattelua edustaa kesän pitäminen karhun aikana ja talven

pitäminen hirven aikana (talven aloittajana taivaallinen hirvi, Pänyi).

25. alkuperäiset totemistiset heimopäivät muuttuivat myöhemmin laulupäiviksi 

(muutoksen taustalla heimojen hajoaminen, pyyntiperinteen vähentyminen ja 

vieraisiin elinkeinoihin siirtyminen).

26. itämerensuomalainen lauluperinne on luonteeltaan suullista ("mie en tauluista tavoita,

umeroo en urkistele"), luonnosta voimansa ottavaa ("miull on ulkonna umero, miull on taulu

tanhuvalla"), alkusointuun ("ahovieret aukiavi, lätäköiset läinpiävi") ja ulkomuistiin ("onha

tuohoo otsaluuhun, on tuohoo sanoja soaatu") perustuvaa, perhekeskeistä ("muut lauloit

laialtaan, pittiit puolta puoleltaan, meiän laita jäi laulamatta, meiän kolkka on koskematta,

meiän puol pitelemättä, voinhan miekin puoleltain, viiten seissa viikollain, pittää puolta

puoleltain") ja vuodenaikoihin sidottua ("la mie laulan uutta virttä, uutta virttä ja verestä,

syvänkuul syntynyttä, talvella tapahtunutta").

27. parhaimmat laulajat keksivät laulaessaan uutta ("en mie tiiä itsekkään, mitä virttä mie 

nyt lähen") muiden toistaessa toisilta saatuja sanoja ("jos ei laulaa mie osanne, laulan laulajan

jälestä, jos ei tanssii mie osanne, tanssin tanssijan perästä").

28. laulaa voidaan ilossa ja surussa, arkena ja pyhänä, yhessä ja yksin ("hän kertoi niistä

ajoista, jolloin hänen miehensä eli, silloin he lauloivat yhessä, kun missä yhessä liikkuivat,

metsässä, nurmella, järvellä, niin aina lauloivat").

29. sanoja saadaan vanhemmilta ("niin laulan nyt isäni laulun, emoni laulun laakautan"),

sisaruksilta ("sisko, oma siskoin, sisko oot siijuilt sanoilt, eukon laps oot lausehilt"),

sukulaisilta ("emoin entisten tekemät, issoimme ikisanoja"), tuulilta ("tuulet miulle

sanat toi, ahavaiset ajeli"), linnuilta ("tien vieret käkköin kukkui, siit mie sain sanaliseksi"),

puilta ("mänin metsää kesoilla, lepän tullessa lehelle, tuost miä poimin pollehein, otin

olkamuksihein"), otsasta eli päästä ("otin tuumat otsastaini, nenästäin neuvot keksin, 

suustain sanat suloiset") ja toisilta laulajilta ("ulkoa runoja kuulin, läpi lauan laulajoita, 

läpi sammalen sanoja").

30. lauluissa pidetään tärkeänä selkeää eli puhasta puhetta ("no kuunnelkaas kui 

mie laulan, sallikaa kui sanelen, kuunnelkaa nyt kunnon virttä, kui mie puhtaast puhelen, 

kui selitän selkiäst").

31. laulamisen tärkeydestä kertovat sanan lukuisat toisintomuodot ("lapsillemme lauleloot,

pienillemme pilpattaat", "miun lapsen laulujaini, hupeloisen huutojaini, pienen piipatoksiain,

mekujain mielettömän", "mie o luottu laulamaa, heitett o heläjämää", "laulo heä lammin

ahvenilla, viekuttii vejen kaloilla", "mie kui alan alkatellaui, kielelläin kelkatella").

32. vanhempaa uralilaista lauluperinnettä edustaa totemististen heimopäivien tavat 

(myöhemmin karhupäiviksi kutsutut).

33. hantien karhupäiviin kuuluu villieläinten laulujen (woj arox) esittäminen 

(3-7 laulajan ryhmissä, 3-10 laulun sarjoissa), paikalle saapuvan karhun tervehtiminen 

(rivissä laulaen, pikkusormista kiinni pitäen, säkeiden mukaan käsiä ylös ja alas heiluttaen),

karhun synnystä ja elämästä laulaminen (ensimmäinen päivä), joista ja kotiseudusta

laulaminen (toinen päivä, sanoissa kuvaillaan paikalle johtavaa reittiä), jumalista laulaminen

(kolmas päivä, ylisenhaltija Toromin seitsemän pojan toivotaan palauttavan karhun yliseen,

ellei tätä pyydetä perheen suojelijaksi, jolloin jää maan päälle), perhelaulujen eli "saman

katon alla asuvien laulujen" (an raxto ärox) laulaminen, karhun poistuminen (viimeisen

laulun jälkeen) ja suruajan viettäminen karhun kunniaksi.

KISA JA LOILU

1. "soi, soi, soropilli, iäni kaunis kaljahtelloo" (ruokopilliä laadittaessa).

2."soi, soi, soropilli, kun et soi, niin soraja" (puhutaan kuin elävälle olennolle, 

"sorjast ja kauniist soittaa jottahan").

3. "mie kyselen velloltain, lausun lapselta emmoini, mitä uoot pahoilla mielin, 

asut alla kulmihees, joko he virsillä vettiit, suu-sanoilla soimasiit, virka, virka, 

meiän vello, jos hyö virsillä vettiit, jos hyö lauluilla lakkahiit, suusanoilla soimasiit, 

kyll kotona kostetaan, maksetaan ison majoilla" (kilpalaulannat).

4. "jos mie ilkiin ilkijäksi, jos mie rutkaksi ruppiin, jos mie seäännyn sättimeään, 

harvat käyvät nauramoaa, usiammat itkemeää" (sanan voimasta).

5. hantien noitia jaetaan tarinankertojiin (mant-ku, kertovat arvoituksia 

ja tarinoita iltatulen ääressä, etsivät syitä huonoon onneen), laulajiin (ärox-ku, 

laulavat ikiaikaisia lauluja taianomaisen kielisoittimen (panan jux) säestyksellä), 

ennustajiin (ulom-ku, selittävät unista mennyttä, nykyistä ja tulevaa, tuovat 

viestejä hengiltä), taikojiin (nukol-ku, "hauskat miehet", puhuvat eläinten äänillä, 

kutsuvat henkiä, ennustavat metsästysonnea pimeässä kodassa), parantajiin 

(jisol-ku, "huutavat miehet", tekevät matkoja aliseen, tuovat tullessaan onnettomasti

kuolleiden sieluja, imevät sairauksia itseensä) ja rummun eli kannuksen soittajiin 

(jolto-ku, viestivät kannuksilla henkien kanssa).

6. sanalla laulaa (saamen lawlot) tarkoitetaan lapsen laulattamista, parin liittämistä 

yhteen ja vanhuksen valmistamista kuolemaan (helpotetaan siirtymistä yhdestä

elämänvaiheesta toiseen, annetaan tietoa siitä mikä odottaa).

7. saamelaisten mukaan joiut (juoigat) ovat lähtöisin "ajalta jolloin valo luotiin" 

(eläimillä, ihmisillä, järvillä ja tuntureilla omansa).

8. hantit veistävät kielisoitinten (tiri-sup, soiva puu) kaulat joutsenten, kurkien 

(tor-sup, kurki-puu) ja hanhien hahmoisiksi (soittimet 5 ja 9-kielisiä, koristellaan 

kirjavin nauhoin).

9. hantit pitävät kielisoittimia pyhinä (ei lasketa maahan, peitetään kankain 

siirrettäessä).

10. marit laativat kanteleen (kusle) kopan koivusta, pähkinäpuusta tai vaahterasta 

(kansi kuusesta, männystä tai pihtakuusesta, soittimessa 8-35 kieltä).

11. marit soittavat kannelta polvelta, oikealla kädellä säveltä tapaillen ja vasemmalla 

säestäen (soitetaan kaikissa tärkeissä tapahtumissa).

12. marit pitävät kannelta maanjumalattaren antamana (lahjoitti soittimen 

"jotta ihmiset voivat keskustella kanssaan").

13. marit pitävät kannelta naisten soittimena (600-luvulta lähtien naisten haudoissa).

14. saamelaiset laativat kannuksen (goavddis) yksinään kasvavasta koivusta, kuusesta 

tai petäjästä, poronjänteistä (ompeleet) ja poron kaulanahasta (kalvo maalataan

lepänkuorinesteellä tai verellä).

15. saamelaisia kannuksia jaetaan seularumpuihin (kaarevasta puusta taivutettu koppa) 

ja kansirumpuihin (kannen malliseksi koverrettu koppa).

16. saamelaiset koristelevat kannuksen kaiverruksin, helyin, eläinten hampain ja karvoin

(pidetään kodan pyhässä peräsopessa).

17. saamelaiset lyövät kannusta kaksipäisellä poronsarvesta laaditulla kepillä.

18. "ei mie lapissa laula, ei virossa vierettele, mie laulan langoissain, tuuvin tuttavaisissain"

(omille laulaminen).

19. "minä laulan uutta virttä, uutta virttä ja verestä, syänkuulla syntynyttä, 

talvella tapahtunutta" (talvella syntyneet virret).

20. "laulan lapsien tavalla, vierettelen vienoisesti" (lapsien lailla laulaminen).

21. "nyt mie vähä veärin laulon, pikkaraisen toisin puolin, soan mie sannain takasin, 

puhheeni toisin puolin" (laulujen elävästä luonteesta).

22. lauluja säestetään pieniä kiviä yhteen lyöden.

23. laulamista harjoitellaan kuohuvan kosken äärellä, lintujen ääniä jäljitellen

(voimakkuus, tarkkuus).

24. "jos mie lapsi laulan liijan, paljon mieletön pakajan, meill on vieraat viroista, 

ja lankot laatokasta, ne vievät sanat virroi, vievät laavat laatukkaa, miu hupelon 

huuvostain, miu lapsen laulostain" (laulujen leviämisestä).

25. "minä laulan liirittelen, sinisen salon sisässä, kaian korven kainalossa" 

(metsässä laulaminen).

26. "tuokaas tänne kanteloinen, kynnen kymmenen nenäh, kahden polven pistyn 

pääh, tuotihinpa kanteloinen, kynnen kymmenen nenäh, kahden polven pistyn pääh"

(soittamaan valmistautuminen).

27. "löysin suolta suuren koivun, niitulta niverrän koivun, kantelehen kansipuuksi,

sain mie kannel valmihiksi" (kannelpuut).

28. "kuin myö laululle läheme, virtten töille työnteleme, nijn pannan käsi 

kätehen, liha toisehen lihahan, anna kättä kämpyrälä, hongan oxaa ojenna" 

(yhessä laulaminen).

29. mansien 30-60cm leveään kannukseen (kojp) kuuluu pyöreä tai soikea kehys, 

7-21 kehyksen ulkoreunaan kiinnitettyä koivuista tappia (kojp jur, "taikapedot"), 

tappien päälle asetettu vanne, vanteen ympärille pingotettu hirven tai poron nahasta 

laadittu kalvo (ei maalata), kalvon takapuolelle kiinnitetty koivuinen kädensija 

(y:n tai x:sän muotoinen) ja koristeiksi laitettuja nauhoja, tiukuja, sormuksia ja 

riipuksia (sidotaan kädensijaan ja kehyksen sisäpuolelle).

30. mansit päällystävät kannuksen lyömiseen käytetyn kapulan (kojp-jiw, 

kannus-puu) karhun tai poron nahalla (päällystetään puoleen väliin, 

käytetään soittamiseen ja ennustamiseen).

31. mansien mukaan kannuksen henki (kojp pupi) elää soittimen 

kädensijassa ja herää kannusta lyötäessä.

32. mansit käyttävät kannusta ennustamiseen, henkien kanssa viestimiseen, 

parantamiseen ja onnen kääntämiseen.

33. mansit pitävät kannusta kotipyhäkössä ja uhraavat soittimen 

hengelle muiden kodinhaltijoiden tavoin.

34. mansit ottavat uuden kannuksen käyttöön soittimen hengen (kojp pupi) 

kunniaksi järjestetyillä menoilla (hengen kutsuminen soittimeen).

35. mansit laativat pyhänä pidetyn 7-kielisen soittimen (lint, hanhi)  

kuusesta tai pihtakuusesta ja poron jänteistä tai suolista (soitetaan 

kaikissa tärkeissä tilaisuuksissa, pidetään haltija-aitassa).

36. mansien taruja (mojt) jaetaan naisten taruihin, miesten taruihin, 

pyhiin taruihin (jalpin mojt, kerrotaan vain talvisin), luomistaruihin 

(ma untum jalpin mojt, pyhä taru maan alusta) ja urhotaruihin 

(alxatno mojt).

37. mansit kutsuvat noitia (najt) sanoin kajno-xum (loitsulauluja-laulava

-mies), lilin-pupin-xum (elävän-haltijan-mies), man-najt (veistä-käyttävä

-noita), sayrapon-najt (leikkaava-noita), penyon-najt (ennustava-noita), 

potortan pupi (pyhästä-vakasta-ennustava-noita), kojpin-najt (kannusta

-soittava-noita) ja waltaxton-najt (soittimen-avulla-henkiä-kutsuva-noita).

38. mansien mukaan soittotaito nostaa noidan arvoa ja mainetta 

("henget eivät kuuntele tavallista puhetta").

39. mansit laativat pyhänä pidetyn kielisoittimen (sank oltap, viisi-kielinen

-puu-jota-jumalat-rakastavat) haavasta, pihtakuusesta tai siperianmännystä 

(toisesta päästä kärkevä, toisesta haarukka, kielet jänteistä).

40. mansit soittavat kielisoittimia polvella (soittimen pää nojaa käsivarteen, 

toinen käsi soittaa säveltä, toinen vaimentaa ääniä).

41. mansit kuljettavat kielisoittimia "pää edellä, liinaan peitettyinä".

42. mansit kutsuvat säveliä omistajiensa mukaan (Pelym-ojka tan, 

pelymin-ukon sävel, jokaisella haltijalla omansa).

43. mansit laativat pyhänä pidetyn kielisoittimen (tariy-sip-jiw,

kurjen-kaulan-puu) yhestä puusta (koppa ja kaula kurjen hahmoon, 

7-13 kieltä, miesten soitin).

44. mansit kutsuvat poron olkaluusta laadittua puhallinsoitinta 

tumraniksi (naisten soitin, soitetaan etenkin keväisin kalapatoja 

pystytettäessä).

45. mansit laulavat pyhiä lauluja "kimeällä" tai "soinnikkaalla" 

äänellä.

46. mansit esittävät pyhiä karhulauluja rivissä seisoen, toisiaan 

pikkusormista kiinni pitäen ja laulun tahdissa käsiä nostaen ja laskien 

(keskimmäinen laulaja laulaa äänekkäästi, sanat tarkasti lausuen, 

muut hiljaisella äänellä, laulajia pariton määrä).

47. mansit laulavat lapsille, eläimille ja rakkaille ilolauluja 

(ulilap, "laulettu ilo", lauletaan hyvää toivottaessa ja läheisiä 

ajateltaessa).

48. mansien ilolaulujen uskotaan suojelevan ja tuovan hyvää onnea 

(lauletaan etenkin kaukana oleville rakkaille).

49. mansit jakavat tansseja (jikw) iän ja sukupuolen mukaan.

50. mansien miesten tanssissa (xum jikw) tanssii vuorotellen pojat, 

laulavat miehet ja muut miehet.

51. mansien naisten tanssissa (ne jikw) tanssii vuorotellen neidot, 

aikuiset naiset ja vanhat naiset (jokaista ryhmää säestetään omalla 

sävelellään, ayit jikw tan=neitojen tanssin sävel).

52. mansien pyhät tarut (jalpin mojt) kertovat maailman luomisesta, 

jumalista, karhusta ja heimolaisista (kerrotaan talvella karhupäivillä, 

kuunnellaan suurella hartaudella).

53. mansit kertovat pyhiä taruja rauhallisesti, huolellisesti ja tarkasti 

(jokainen yksityiskohta tulee tulla kerrotuksi, taruja pidetään 

elävinä).

54. mansit valmistautuvat pyhän tarun esittämiseen parhaisiin 

vaatteisiin pukeutumalla ja laittamalla kertojan eteen pyhiä esineitä 

(palkitaan ruokalahjoin).

55. mansit valitsevat pyhien tarujen esittäjät lapsena hyvän muistin 

ja rauhallisen äänen perusteella (parhaimpien uskotaan voivan vaikuttaa 

kohtaloon ja onneen).

56. mansit kutsuvat karhupäivien tansseja suureksi esitykseksi 

(janiy tuliylap), suureksi tanssiksi (janiy jikw) ja henkien esitykseksi 

(pupiy tuliylap).

57. mansit kutsuvat karhupäiville joukon eläinhahmoisia henkiolentoja 

(toteemeja eli suojelushenkiä) jotka saapuvat paikalle kutsuvan laulun 

(kaston eriy) aikana ja esittävät tanssinsa laulun ja soiton säestyksellä 

(menoja johtava kutsuva mies (kaston xum) toistaa haltijoiden liikkeet).

58. mansien karhupäivien viimeisen illan tapahtumiin kuuluu tärkeimpien 

haltijoiden saapuminen paikalle (joukossa syntymänjumalatar Kaltas-ekwa, 

esittäjien päälle laitetaan suuret liinat, silon-tor).

59. mansien noitalauluissa (kaj-sow) kuvaillaan henkiolentoa johon 

halutaan ottaa yhteyttä ja selitetään tälle yhteydenoton syyt (lauletaan 

kuin laulettaisiin itselleen, hengen hahmossa).

60. mansit kutsuvat miespuolista noitaa sanoilla najt-xum kajji 

(najt=noita, xum=mies, kajji=ukkometson soidinlaulu).

61. mansit valmistautuvat noitalaulun esittämiseen istuutumalla tulen 

ääreen ja lämmittämällä kannuksen kalvon.

62. sanalla ääni (saamen jiedna) tarkoitetaan äännähtelyä, äänekästä puhumista, 

laulua ja laulamista (unkarin enek=laulu, enekel=laulaa).

63. sanalla loilottaa tarkoitetaan uneen laulamista (viron loilutada=laulaa uneen,

loil=unilaulu).

64. sanalla loitsia tarkoitetaan loitsujen lukemista ja taikomista (loitsu=loihtu,

lovehtie=puhua äänekkäästi, esittää itkuvirsiä).

65. "miunkos lauloa tuloo, miunkos vuoro vieretellä" (lauluvuoro).

66. "voinhan miekin vuorostain, löyän miekin lörpötystä" (vuorollaan laulaminen, 

vrt. yhessä).

67. "la ma laulan liirittelen" (vrt. linnun tavoin).

68. "käyvää, langot, laulamaa, vellekset vetelemmää, langot laulaat hyväst, 

vellokset somin vettäät" (lankojen keralla laulaminen).

69. "la ma laulan liirittelen, kesälinnun tienoselta, talvirastahan tavalla" 

(lintujen tavalla laulaminen).

70. mansien pyhiä lauluja jaetaan karhulauluihin (uj eriy), kutsuviin lauluihin 

(kaston eriy), esittäviin lauluihin (tulilap-eriy) ja noitalauluihin (satxatno-eriy).

71. mansien arkilauluja jaetaan omiin lauluihin (ulilap) ja laulettuihin tarinoihin 

(eryon mojt).

72. mansit sepittävät omia lauluja itsestä, toisista, merkittävistä teoista ja 

tärkeistä tapahtumista (kuvaavat ihmisen asemaa heimossa).

73. mansit aloittavat oman laulun sanoin "amki eryum" (laulan itseni, 

toisen laulu aloitetaan ja lopetetaan henkilön kuvaukseen, laulan 

"tämän nimisen, tästä kylästä" olevan laulun).

74. hantien tansseja jaetaan henkitansseihin (lunk jak), pyhiin tansseihin 

(jemon jak) ja villieläinten tansseihin (woj jak).

75. hantit tanssivat henkitansseja tärkeissä tapahtumissa ja vuotuisjuhlissa 

(7 vuoden ajan samassa paikassa) ja pyhiä tansseja karhupäivillä (vuorotellen 

pyhien laulujen kanssa).

76. hantien tansseihin kuuluu nolon jak (tanssi nuolten kanssa), jemon akan jak 

(pyhien nukkejen tanssi), aj apajon jak (tanssi lapsien kanssa), kus jak (tanssi

vanteen kanssa), sukulaisten henkien tanssi, maan synnystä kertova tanssi ja 

heimojen synnystä kertova tanssi.

77. hantien mukaan tanssiminen "puhistaa tilaa".

78. hantit liimaavat koivusta laaditun rumpukapulan (palontin) pintaan 

karvaa ja luun (luuhun kaiverretaan noidan tärkeimmän apuhengen kuva, 

käärme, lisko).

79. hantit ennustavat rumpukapulaa heittämällä (toinen puoli kaiverrettu, 

toinen tasainen).

80. hantien pyhinä pitämiin kielisoittimiin kuuluu narkos jux (puu jossa kielet) 

ja naros jux (soiva puu).

81. hantit laativat kielisoittimet yhestä puusta (jousen tai veneen hahmoiseksi,

kolme ja viisikielisiä).

82. hantit soittavat kielisoittimia kisojen ja tanssien yhteydessä (kuljetuksen ajaksi 

peitetään kankaalla).

83. "tulkoon virrein tuppaan, soakoon suojaan sannain, poikki puolin polvillein, 

pitkin varpahaisillein, kuka ei mahu ovesta, se iloitkoon ikkunista, ja remuitkoon 

reppenist" (sanojen kutsuminen, pidetään elävinä).

84. "mie oon vissiin virren seppä, laululoihen laittelia" (seppä=osaava, taitava,

johonkin asiaan erikoistunut).

85. "laulo enne lappalaine, kotapoika kolkuttel, vesa vanha vierettel, laulo heä lammin

ahvenilla, viekuttii vejen kaloilla" (kaloille laulaminen).

86. "lauletah lapinki lapset, tinarinnat riekahuipi, nuotijolla nukkuossa, moatessa 

remutulella, lihan on petran purtuohe, särin on silmän syötyöhe, vejen on lammin 

juotuohe" (ruuan jälkeen laulaminen, vrt. ruuasta saatu ilo).

87. "muut lauloit laialtaan, pittiit puolta puoleltaan, meiän laita jäi laulamatta, 

meiän kolkka on koskematta, meiän puol pitelemättä, voinhan miekin puoleltain" 

(omat laulut, puolustavat omia).

88. "laula lapsille remuksi, ja ilokso itselleni" (lapsille laulaminen).

89. "jos ei laulaa mie osanne, laulan laulajan jälestä, jos ei tanssii mie osanne, 

tanssin tanssijan perästä" (omaa oppimista).

90. "näitä ennen isäkin lauloi, kirvesvartta veistäissään, näitä ennen emokin opetti,

keträpuuta kiertäissään, kun lapset istui lattijalla, pere pitkän pöyvän päässä" 

(vanhemmilta saadut laulut).

91. "en mie uo opissa olt, käynt en kieli-koulolois, oma maa opetti, 

oma tanhut tantsimaa" (omat tanssit, vrt. tanu=tuohijalkine).

92. "istuuvun ilokivellä, laulapoajella panemma" (ilokivet).

93. "kun menin ilo-mäelle, ilo istu viereheni" (omia laulupaikkoja).

94. "la laulan miä hanoin, vesilintu vierettelen, heinäsirkka sirkattelen, 

pöröläisenä pörisen" (eläinten hahmossa laulaminen).

95. "en mie rahasta laula, suuta kullasta kuluta, paperist en paa sanoja, 

hopiasta huoliani" (rahasta laulamisen vieraudesta).

96. "laulan mie laulajat mokomat, kukun kukkujat mokomat, sorran suohon 

portahaks, maahan varraks vajotan" (kilpalaulaminen).

97. "pillit seisoit seinän päällä, kantelo kalintkan päällä, urut uuvessa 

tuvassa, pillit seisoit seitsen vuotta, kannel kaiken miun ikäni, kuka pilliä 

piteli, kuka katsoi kanteloa, vello pilliä piteli, sisko katsoi kanteloa" 

(kantele tyttöjen, pilli poikien soitin).

98. "olkaan otsa huomeneeks, toinen toiseeks areeks, paremmille laulajille, 

kummemmille kukkujille" (lopetussanoja).

99. "nyt ollaan yhessä yötä ja tehjään yhess työtä, nyt myö leikki lyötänee, 

iloinen iseltänee, tantsu tallaeltanee" (puhdelaulut).

100. "en mie virttä viikon etsi, kauan en tutki tuoniloita, löyän virret vierestäini, 

remut reunapuolestani" (laulujen aiheet läheltä).

101. "kui häissä hätä tulloo, sitt rannan eukko etsitään" (häälaulut tunteva 

eukko).

102. "löysi ruokoa murusen, kalanluuta kappalehen, mikä tästäkin tulisi, 

tulis koppa kanteletta" (kanteleen koppa).

103. "mistä kielet saatanehen, hiuksista hiijen hirven, jouhista ujon upehen"

(kanteleen kielet).

104. "läksi luota luotoselta, lohen luita luotosella, lohen luita, luunmuruja, 

hauin suuren hampahia, täss ois alku kanteletta" (kanteleen alku).

105. "mistä koppa saatanee, tuolta tuomikko purolta, kuusesta kumajavasta" 

(soitinpuut).

106. "tuoss ois naulat kantelvoista, hampahista halien hauvin" (luunaulat).

107. "mist on koppa soatanehen, juuresta kumien kuusen, paju-pehkom persiestä" 

(kanteleen aineksia).

108. "itse vanha Väinämöinen, pani ponnen polvelleh, kären käänti taivoseh" 

(oikea soittoasento, vrt. kenelle soitetaan).

109. "ei se soitto muilla soita, kun ei soine laatialla, vanku vaivan nähnehellä" 

(soi laatijalleen).

110. "kielin kantelvo pakasi" (pakasi eli puhui, elävä olento).

111. "sano vanha Väinämöinen, annas soitto sormilleni, itse istu soittamaan, 

raito rantakalliolle" (soittopaikkoja).

112. "ei oo tantsi miun rotima, eikä toisen kumppalini, tantsi on tuotu tuonempoa, 

uuen linnan ulkopuolen" (omat ja vieraat tanssit).

113. selkuppien suullista perinnettä jaetaan heimojen perustajista kertoviin taruihin 

(alkujaan lauluja), eläimistä ja hengistä kertoviin taruihin, ihmisten ja henkiolentojen

kohtaamisista kertoviin taruihin (karhutarut), laulettuihin taruihin (hengille esitetyt

pyynnöt, henkilökohtaiset laulut, "laulan mitä näen"), noitalauluihin, noitien teoista 

ja mittelöistä kertoviin lauluihin, sukujen tavoista kertoviin taruihin ("miksei joutsenta 

saa tappaa", "miksei karhua saa tappaa", "miksei kaikkia hirviä saa tappaa") ja maan 

synnystä ja jumalista kertoviin taruihin (luomistarut).

114. selkupit pitävät kannusta noidan kulkuvälineenä (poro, vene) ja henkimaailman 

karttana.

115. selkupit maalaavat kannuksen olevaisuuksien tasojen ja henkiolentojen kuvilla 

(alisen kuvat tummalla värillä, ylisen kuvat vaalealla, keskisen kuvat tummalla 

ja vaalealla).

116. selkuppinoidalla voi olla elämänsä aikana seitsemän kannusta (jokainen edellistä

suurempi, seitsemännen jälkeen voima alkaa vähenemään).

117. selkuppinoita elävöittää kannuksen (nuna) noutamalla ylisestä poron hengen 

(henkisielu keji) ja ohjaamalla hengen soittimeen (kestää 7-10 päivää, ajoitetaan

muuttolintujen lähtöön tai paluuseen, vuodenvaihteeseen).

118. selkupit elävöittävät kannusta keräämällä soittimen valmistuksesta jääneet ainekset,

kastelemalla ainekset "elävällä ja kuolleella vedellä" ja nostamalla valmiin soittimen 

noidan kotipuuhun (ennen elävöittämistä pidetään "tiettömänä").

119. selkuppinoidan (tetipi) tunnuksina pidetään noidanpukua (linnunhahmoinen tai

mustapunainen), apuhenkien kuvin koristeltua nahkaista esiliinaa (qutin, "linnunrinta"),

sarvekasta päähinettä (sumpkil yki, otetaan käyttöön aikaisintaan 7 vuoden jälkeen),

käpälänmuotoisia turkiskenkiä, kannusta (naisnoidalla voi olla kannuksen sijasta parantava

kielisoitin pingir), nahalla päällystettyä rumpupalikkaa (qapsit, yliseen matkattaessa

poronnahkainen, aliseen matkattaessa karhunnahkainen, vrt. kapsia), jousta ja nuolta 

ja noidan sauvaa (sumpil tyri, maailmanpuun tunnus, vrt. tyriä).

120. selkuppilaulajat käyttävät esiintyessään karhupäähineitä ja käpäliä (kwelzimba,

vanhoista laulavat).

121. selkupit eivät esitä lauluja pyhiä edeltävänä iltana ("Nom suuttuu").

122. selkuppien soikion eli munan muotoinen kannus (70-90cm pitkä, 60-70cm leveä, 

12cm syvä) laaditaan kuusesta, koivusta tai lehtikuusesta (päivän puolelta, puusta jonka

latvassa seitsemän suoraa oksaa).

123. selkuppien kannukseen (nuna) kuuluu kehyksen ulkoreunaan veistetyt syvennykset,

syvennyksiin jäntein sidotut seitsemän 3cm pitkää puutappia (nunan ynkilsat, kannuksen

korvat, "seitsemän olevaisuuden tasoa"), puutappien päälle venytetty poronnahka 

(sukupuoli noidan sukupuolen mukaan), kehyksen sisäpuolelle kiinnitetty kädensija 

(9cm leveä, koristellaan henkien kuvin), noidan apuhenkien kuvia (kotka, kuikka, kurki),

tiukuja ja kädensijan keskustaan sidottu metallinen jousi tai rengas ("käynti aliseen").

124. selkupit maalaavat kannukseen karhuja (alapinta, musta), poroja (yläpinta, 

punainen), poron kylkiluita kuvaavia viivoja ("maailmojen rajat"), päivän (oikea reuna,

ylinen), kuun (vasen reuna, alinen) ja noidan tärkeimmän apuhengen kuvan (kalvon 

keskelle, käärme, lisko, poro).

125. selkupit pitävät kannusta "veneenä jolla noita liikkuu jokia pitkin, veenhaltijan 

tyttären pitäessä perää" (shamanistiset joet heimokohtaisia, kotka-heimoon kuuluva 

matkaa kotka-jokea pitkin).

126. selkuppien mukaan shamanistiset joet alkavat maanjumalatar Ilinta kotan 

"seitsemän-silmäkkeiseltä-suolta" ja päätyvät "kuolleiden mereen".

127. selkupit kuumentavat kannuksen kalvon ennen käyttöä (nunap tanirät, 

kannuksen valmistaminen, kuumentajana noidan apulainen eli nuorempi 

noita).

128. selkuppinoidan istuntoon kuuluu tulen ääreen asettuminen, kannuksen 

lyöminen toisten istuutuessa ympärille (ei noidan eteen tai taakse), matkalle 

tarvittujen apuhenkien kutsuminen (jokaisella oma laulunsa, hengen saapuessa 

äänekkäämpi lyönti), lyöntien säestäminen laulaen ja kannusta ravistaen 

(kulkusia helistäen), lyöntien kiihdyttäminen vaikeuksia kohdattaessa ja toisten 

yhtyminen lauluun matkan loppuvaiheissa (laulun ollessa äänekkäimmillään).

129. selkupit laativat kannuksen kapulan (qapsit) suolla kasvavasta koivusta tai

siperianmännystä (46cm pitkä, 6cm leveä, kädensija 17cm).

130. selkupit maalaavat kannuksen kapulan punaiseksi (ylisen matkat) tai mustaksi 

(alisen matkat).

131. selkupit kiinnittävät kannuksen kapulan keskivaiheille noidan apuhengen kuvan 

(käärme, sisilisko, saukko, henget periytyvät suvussa, noidalta seuraavalle).

132. selkupit pehmustavat kannuksen kapulan pään hirven, poron, karhun tai saukon 

nahalla (toiseen päähän veistetään kapulan hengen (qapsitil losil wenti) kasvot).

133. selkupit laativat nuorelle noidalle oman kapulan noitalaulujen harjoittelemista 

varten (harjoitellaan jalkoihin lyömällä, vuosia myöhemmin saa ensimmäisen 

kannuksensa).

134. selkupit, nganasanit, nenetsit, enetsit ja mansit pitävät kannusta villiporona 

(elävä olento).

135. selkuppinoita matkaa yliseen peurapuvussa ja aliseen karhupuvussa.

136. enetsit kutsuvat noitia nimin budote tadibe (voimiltaan vahvin, omaa koko puvun, 

soittaa kolmea kannusta), dyano tadibe (voimiltaan heikompi, soittaa kahta kolmesta

kannuksesta) ja savode tadibe (voimiltaan heikoin, soittaa yhtä kannusta).

137. enetsinoidan puku kuvastaa lintua (puvusta roikkuvat luiset riipukset "höyheniä",

helistimiä sisältävä rintaosa "linnun rintaluu").

138. enetsien suullista perinnettä jaetaan taikavoimia omaavista urhoista kertoviin 

taruihin (syudobichum), merkittävien taivaankappaleiden (tähden taru) ja maamerkkien

(ihmisiä muistuttavat kivet) synnystä kertoviin taruihin, ihmesyntymistä, ruuasta, nälästä 

ja taudeista kertoviin taruihin ja jokapäiväisestä elämästä, sukujen synnystä, kuuluisista

noidista ja tärkeistä tapahtumista kertoviin taruihin (dyorechu=uutiset, kerrotaan 

pareittain).

139. enetsien lauluja jaetaan ajan kanssa muuttuviin omiin lauluihin (barei, jokaisella

ihmisellä, eläimellä ja elävällä esineellä omansa) ja ennalta määrättyä lauserakennetta

seuraaviin runolauluihin (kunuyare).

140. enetsien laulut esitetään vaimealla, huolestuneella tai innokkaalla äänellä.

141. enetsien soittimiin kuuluu budote tadiben soittama jousisoitin (na iddo, 

taivaallinen jousi), 2-kielinen luuttusoitin (tetygol seneku, koppa yhestä puusta, 

soitto mukailee laulua), ruusupajupilli (sizydi, pajun sydämestä), ruokopilli, 

hanhensulkapilli ja tuulta kutsuva torvi (vyrvyr).

142. enetsien kannuksia (peddi) jaetaan kolmeen ryhmään noitien kykyjen mukaan

(voimakkailla noidilla enemmän heliseviä luu ja metalliriipuksia ja koppaa vasten 

soivia karhunhampaita).

143. enetsien kannuksiin kuuluu pyöreä savode-peddi (ei koppaa vasten soivia osia, 

puinen x:sän muotoinen kädensija, heliseviä luuriipuksia), pyöreä dyano-peddi 

(kahdeksan koppaa vasten soivaa osaa, metallinen x:sän muotoinen kädensija, 

heliseviä luu ja metalliriipuksia) ja soikiomainen nano-peddi (taivaallinen kannus, 

koppaa vasten soivina osina jäntein pehmustettuja karhunhampaita, paljon erilaisia 

luu ja metalliriipuksia).

144. nenetsinoidan varusteisiin kuuluu metallinen pääsuoja, riipuksia, päähine 

(silmien edessä roikkuvine hapsuineen), noidan vyö, seitsensormiset käsineet, 

apuhenkien kuvia (tadebtso), helistin ja kannus (pidetään haltijareessä).

145. nenetsien runolaulut (syudbabts) esitetään kertojan suulla (tietyissä kohdissa 

vaihdetaan omaan näkökulmaan).

146. nenetsit pitävät taruja elävinä olentoina (myneko=tarun henki, lakhanako

=sanan henki).

147. nenetsien suullista perinnettä jaetaan jättiläisistä, puolison etsinnästä, 

kostomatkoista ja jousilla lentävistä urhoista ("jää-saaren-valtias") kertoviin 

lauluihin (syudbabts), maahisista (sikkhirtya) kertoviin taruihin (va´al, vrt. vaalia), 

jokapäiväisestä elämästä kertoviin taruihin (syudbabts-tsarka), itkuihin (yarabts, 

esitetään omasta näkökulmasta), haltijoista ja tarunomaisista eläimistä (hiiri, repo, 

varis, karhu, lokki) kertoviin taruihin (lakhanako, vadako), rukousloitsuihin, 

noitalauluihin, luomistaruihin, laulajan hetkessä sepittämiin lauluihin (khnnabts), 

omiin lauluihin (syo), kehtolauluihin ja arvoituksiin.

148. nenetsit kutsuvat omia lauluja sanoilla yangebts syo (jokaisella oma suvun 

laulajien säveliä mukaileva laulunsa, omaa laulua laulettaessa sävel pysyy samana 

sanojen vaihtuessa).

149. nenetsit kutsuvat kaikkien tuntemia lauluja sanoilla khynabts ja kynash 

(varataan parhaille laulajille, vrt. kinata).

150. nenetsien runolaulut (syudbabts) esitetään tyyneen ja tavuja painottavaan 

tapaan (yksi äänne / tavu, vrt. supattaa).

151. nenetsit lisäävät itkujen (yarabts) säkeisiin kuoromaisia toistoja ja toistavat 

viimeisen säkeen moniäänisesti (toistot säkeiden keskelle tai loppuun).

152. nenetsit kutsuvat noitalauluja sanoin tadebya ja tatep´a (lauluihin kuuluu 

ennen metsästystä lausutut loitsut (tuye´ma), paarmoja karkottavat loitsut 

(tyhrosh) ja sienilaulut (vipi kynavs, vrt. vipata, tatti)).

153. nenetsinoitia kutsutaan kykyjensä mukaan ("hän-joka-tulkitsee-unia", 

"hän-joka-saattaa-sielun-aliseen", "hän-joka-osaa-hypnotisoida").

154. nenetsinoidat toistavat yhessä laulaessaan toistensa laulua sisäisen 

arvojärjestyksensä mukaan (ensimmäisenä laulaa voimakkain / vanhin noita, 

viimeisenä noitaoppilas eli tel´tana).

155. nenetsien soittimiin kuuluu syanako tyo ("soiva kieli", pidellään yhellä kädellä,

näppäillään toisella), syanako nyn ("soiva jousi", päätä pidetään hampaissa, soitetaan

nuolella), syanako mirv ("soiva soitin", 2-kielinen luuttu jolla säestetään hetkessä

sepitettyjä lauluja, lusikkamainen koppa), pajupilli (syudko), ruokopilli (shu´talsu), 

sulkapilli (muno´la), "vihellyslevy", ropelimainen puhallinsoitin (vyvko, lyjla) ja porojen

kutsumiseen käytetty puhallinsoitin (whip-patok).

156. nenetsit kutsuvat kannuksia sanoin penzer-is (yakut-tyyppiä), p´yen´shal 

(ugri-tyyppiä) ja penzyar (kahva ugri, koppa yakut).

157. nenetsien helistimiin kuuluu porojen valjaisiin ja naisten ja lasten vaatteisiin 

kiinnitetyt "soivat lautaset" (khyngna), porojen kaulaan ja haudoille ripustetut 

ruokokellot (senga), porojen valjaisiin ja pyhävaatteisiin kiinnitetyt käpymäiset 

helistimet (senga kotsa), naisten letteihin ripustetut koristellut metalliriipukset 

(yesya deda, nayept b´yesha), naisten päähineisiin kiinnitetyt helisevät 

metalliriipukset (yesya pudko), noitien käyttämät helistimet (dyusan dyuguku, 

"soiva haltija") ja porojen sarviin kiinnitetyt, susia karkottavat puiset ja metalliset

riipukset (loloko, talka).

158. nganasanien suulliseen perinteeseen kuuluu taikavoimia omaavista urhoista 

kertovat runolaulut (sitabi, esitetään talvisin, laulaminen kestää useita öitä), 

jokapäiväisestä elämästä ja tapahtumista kertovat tarut (dyurume, kuulumiset), 

viekkaasta pienestä miehestä (sly dyaiku) ja jättiläisistä (sige) kertovat tarut, väärin 

tai vastoin totuttua tekevästä miehestä (ibul) kertovat tarut (saavat kuulijat nauramaan),

luomiskertomukset (luojahenkinä Kaiken-sen-millä-on-silmät-emo ja maanhaltija 

Syruta-nguo joiden lapsesta Poromiehestä tulee maan ensimmäinen asukas ja 

ensimmäisten ihmisten suojelija), haltijoista ja henkiolennoista (ngua, koika, barusi,

dyamady) kertovat tarut, karvaisista ja päättömistä ihmisistä kertovat tarut, hetkessä 

sepitetyt omat laulut (kertovat tunteista ja pitkistä matkoista, voivat muuttua joka

laulannalla), vertauskuvalliset laulut (keineirsya), arvoitukset (tumta) ja sanonnat 

(bodu).

159. nganasanien omien laulujen (baly) uskotaan edustavan vanhinta tunnettua 

uralilaista lauluperinnettä (jokaisella perheenjäsenellä useita itse sepitettyjä tai 

vanhemmilta perittyjä säveliä, vrt. saamelaisten joiut).

160. nganasanien lauluja jaetaan omiin lauluihin (baly), sienilauluihin (khoankutuo

baly), vuoropuheluina esitettyihin vertauskuvallisiin kilpalauluihin (keineirsya) 

ja laulujen hahmojen omin sävelin esitettyihin runolauluihin (sitabi, omien sävelien

kokoelmia).

161. nganasanien piiritanssi (narka kunty) tanssitaan karhun ääniä jäljitellen 

(syviä kurkkuääniä sisään ja ulospäin hengitettäessä päästäen).

162. nganasanit lisäävät kaikkiin lauluihin ja leikkeihin eläinten ja lintujen ääniä 

(erikseen metsästäjien ja poromiesten käyttämät kutsuäänet).

163. nganasanien noitalaulut (nada baly) esitetään kaksiäänisesti (toinen laulaja 

yhtyy noidan lauluun viimeisessä säkeessä).

164. nganasanien noitalauluja jaetaan hengiltä (d´amada) saatuihin lauluihin eli

henkiolentojen omiin säveliin ("laulut-jotka-kuuluvat-hengille", 8-16 sävelen 

koosteita), henkiä kutsuviin lauluihin (nabatachio baly), ennustaviin lauluihin 

(khositapsa baly) ja pyytäviin lauluihin (nantami baly).

165. nganasanit säestävät noitalauluja kannuksin (khendir), kulkusin varustetuin 

sauvoin (chire), nikamallisin rumpukapuloin (kheta´a) ja vaatteisiin kiinnitetyin 

luista, metallirenkaista, suipoista putkiloista ("linnunsulat"), levyistä, ruokokelloista 

(sanku) ja lautasista (sineri) laadituin helisevin riipuksin (kakh´aa).

166. nganasanien noidanpukuun kuuluvat eläinhahmoiset riipukset esittävät 

noidan perheen totemistisia suojelushenkiä eli kojka-henkiä (nuony=kuikka, 

kokery=kurki, denkuyka=joutsen, chedo=kuu).

167. nganasanit kutsuvat noitien apuhenkiä sanoilla dyamady (eri henkiä kuin 

alati läsnä olevat perheiden suojelushenget, vrt. dya-mady, enetsin dya=maa,

mady=matti).

168. nganasanien helistimiin kuuluu vaatteisiin ommellut putkimaiset riipukset 

(khono), jousiin kiinnitetyt helisevät riipukset (sineri, suojelevia), porojen kaulaan 

sidotut riipukset (sanku), villiporojen houkuttelemiseen käytetyt pahkakepit (dereva,

hangataan puita vasten) ja susien karkottamiseen käytetyt helistimet.

169. nganasanien soittimiin kuuluu pyöritetyt pillit ja ulvojat (bia khery, sani khery, 

soittimilla keskustellaan tuulen kanssa), hanhensulkapillit (d´eptu chue s´ucharsa),

punapajupillit (l´ansa s´ucharsa), lintujen ääniä jäljittelevät putkipillit (anika´a 

njomma´a s´ucharsa, valmistetaan putkikasveista), jännekielisoittimet (s´echikiririe,

soittimen kärki hampaissa, ääntä muunnetaan huulilla) ja "laulavat jouset" (koininte 

dinte, soittimen kärki hampaissa, soitetaan nuolella).

170. selkuppinoitia (teetypy) jaetaan pimeässä kodassa istuviin (kamantyryl´kup), 

valoisassa kodassa istuviin (syumpyl´kup), niihin-jotka-saattavat-kuolleiden-sieluja 

(sympytyl´ira) ja uneksiviin noitiin (kyutyaptypyl´kup, eivät käytä kannusta).

171. selkuppien lauluja jaetaan kehtolauluihin (kukyra yyngyma), itkuihin (chyyry 

yyngyma), tanssittuihin lauluihin (laksy yyngyma) ja sienilauluihin (yutshrpy 

yyngyma).

172. selkuppien omat laulut (kol´ma, koymy) lauletaan omin sanoin ja yhteisin 

sävelin (jokaisella perheellä omat sävelensä jotka lapset oppivat sukulaisten lauluja

kuullessaan).

173. selkuppien runolaulut (keyel´tyma) koostuvat kerrotuista ja lauletuista osista 

(esitetään kokonaisena alusta loppuun, "eläviä olentoja", kertovat verkkoa kutovasta

hämähäkistä, urho Ichasta, Pikulya-linnusta).

174. selkuppien noitalaulut (syumptya) koostuvat itse löydetyistä sävelistä ja noitina

toimineilta sukulaisilta periytyneistä apuhenkien sävelistä (noidalta noidalle periytyvät

apuhenget).

175. selkuppinoita oppii uuden sävelen joka kevät ja syksy muuttolintujen lähtiessä 

ja palatessa (omat vuodenvaihteet, uusi alku, uudesti syntyminen).

176. selkupit säestävät noidan laulua kannuksin, helistimin, huulilla soitetuin harpuin

(naiset), soivin-jousin (miehet) ja ruokopillein (laulua toistaa noidan apulainen eli 

nuorempi noita).

177. selkuppien soittimiin kuuluu "soivat jouset" (syontyrya ynty), nuolella soitetut

kielisoittimet (kaga, kielet jänteistä), tarunomaisen Ichen soittamat kielisoittimet 

(pynkyr, kumbyrsa, luuttumaisia, 1-5 kieltä), ruokopillit (puzi, sormenrei´illä ja ilman),

punapajupillit (setylya, sychapo), ruokopiiput (kosyl puty), sulkapillit (kikym tuu), 

päristimet (kolapo), torvet (kympapo), noitien kannukset (nunga, pener) helisevine

riipuksineen (shyami) ja kapuloineen (kapshit, solong), käpymäiset elämän puuta 

esittävät helistimet (shyaki, kiinnitetään kannuksien takapuolelle ja noitien sauvoihin),

kielikellot (rangsa kesy), kulkuset (chilcha kesy), porojen kaulaan kiinnitetyt helisevät

riipukset (lungkal), porojen valjaisiin ripustetut helistimet (sool´doompy, possool) 

ja vaatteisiin kiinnitetyt helisevät riipukset (raksha, kungkura).

178. mansit esittävät pyhiä lauluja talvisin päivän laskettua.

179. mansien suulliseen perinteeseen kuuluu luomiskertomukset, karhupäivillä esitetyt

petolaulut (ui-eryg), loitsut, rukouslaulut, yliluonnollisia voimia omaavista urhoista 

kertovat tarut (targyn-moit), alkuheimoista (mos, por) ja heimolaisista kertovat tarut,

haltijoiden (menkv, mis) kohtaamisesta kertovat tarut, arvoitukset ja laulajan mielialasta

kertovat laulut.

180. mansien karhupäivien pyhiin lauluihin (jalpin khetel) kuuluu karhun herätyslaulut 

(kholi eryg, esitetään ensimmäisen yön ensimmäisellä puoliskolla), sukulaisten hengille ja

haltijoille osoitetut kutsulaulut (kastil eryg), heimototeemeille esitetyt petolaulut (ui eryg) 

ja haltijoiden saapumista kuvailevat henkien tanssit (pupi yek).

181. mansien karhupäivien ensimmäisen yön toisen puoliskon tapoihin kuuluu 

tapahtumaan kutsuttujen haltijoiden saapuminen ja haltijoiden esittämät laulut ja tanssit

(pukeutuneet naamioihin).

182. mansien karhupäivien viimeisen yön tapoihin kuuluu heimokohtaisten laulujen

esittäminen (jalpin eryg, naiset ja lapset eivät osallistu, eri heimosta).

183. mansien pyhien laulujen välissä soitetaan säveliä jotka toistavat edellistä laulua 

ja johdattelevat kuulijoita seuraavaan (eryg tankve).

184. mansit kutsuvat noitalauluja sanoilla kaine eryg ja kaikh yerei (eryg=sävel, 

ääni).

185. mansien runolauluja jaetaan jumalista ja maailman alkuperästä kertoviin 

lauluihin (jalpin moit eryg), tarunomaisista urhoista kertoviin lauluihin (ternyn eryg) 

ja lauluosuuksia sisältäviin taruihin (moit eryg).

186. mansit säestävät runolauluja pyhin kielisoittimin (kannel-harppu, 

jousi-luuttu).

187. mansien lauluja jaetaan laulajien hetkessä sepittämiin lauluihin (eryg), 

tanssien aikana esitettyihin lauluihin (yikv), laulajien elämästä kertoviin lauluihin 

(yengunkve tan), perheiden omistamiin lauluihin, lapsille, kotieläimille ja rakkaille 

esitettyihin lauluihin (ulilap, ilolaulut) ja hautajaisissa ja häissä esitettyihin itkuihin 

(luns eryg).

188. mansien soittimiin kuuluu 9-kieliset linnunhahmoiset harput (hanhi, joutsen, 

kurki), 5-kieliset sitramaiset kielisoittimet (taryg, syp), 1 ja 2-kieliset luuttumaiset

kielisoittimet (sankvyltap, nerne yiv), miesten "soivat jouset" (tan, yovt, kielet jänteistä,

soitetaan nuolella, kärki hampaissa), naisten leukaharput (tumran), noitien kannukset 

(koip, 2-vanteisia, v-mallinen kädensija), helisevät riipukset (sil, shel´ken), helisevät 

kellot (lonkhan´sap, kerpap), rengasmaiset helistimet (targunkve nel), tuohinauhoista 

laaditut hanhien houkuttimet (sas nelum), puiset pillit (kisgynut) ja tuulen ääntä 

jäljittelevät pyöritetyt pillit ja rälläkät (vot, largaltap).

189. hantien suullista perinnettä jaetaan taruihin (mons), lauluihin (ar), satuihin 

(putur) ja arvoituksiin (an-mons-yupty).

190. hantien taruja (mons) voidaan esittää kertoen ja laulaen.

191. hantien karhupäiviin kuuluu karhun syntytarun laulaminen (voi ar, pedon laulu).

192. hantit eivät esitä sukulaisista ja sukujen pyhistä menoista kertovia lauluja toiseen

heimoon (jänis, karhu) kuuluvien läsnäollessa.

193. hantit valmistautuvat pyhien laulujen esittämiseen parhaimpiin vaatteisiin 

pukeutumalla ja tuomalla laulajan eteen pyhiä esineitä.

194. hantit esittävät karhulauluja (voi-ar) kolmen hengen kuoroina huiveihin ja 

parhaimpiin pukuihin pukeutuneina (esitetään vain karhupäivillä, esitetyt laulut 

lovetaan erityiseen keppiin).

195. hantikuulijat ottavat osaa lauluihin ja toistavat tärkeimpiä kohtia pitkään laulun

päätyttyä (kaikki osallistuvat ja tuntevat olevansa osa laulun tarinaa).

196. hantit pitävät taruja elävinä ja tosina (kerrotaan tarkasti ja voimakkaasti eläytyen,

jokaisen ihmisen elämää pidetään taruna).

197. hantien suulliseen perinteeseen kuuluu luomiskertomukset, tarunomaisista urhoista

kertovat tarut, olevaisuuden rakenteesta kertovat tarut (elämää antava etelä, kuolemaa 

tuova pohjoinen), maasta, tähdistä, eläimistä ja ihmisistä kertovat tarut, karhun synnystä,

ensimmäisestä karhunmetsästyksestä ja karhuun liittyvistä kielloista kertovat tarut, 

heimojen synnystä kertovat tarut (ensimmäisen naisen syntyminen naaraskarhusta),

haltijoista kertovat tarut ja poikkeavasti käyttäytyvästä ihmisestä (alvi) kertovat tarut 

(joutuu hankaluuksiin ja selviää niistä keksimällä uutta).

198. "kaikki arkuillatkin tanssittih" (arki-illat).

199. "kyllä niitä ennen taisi arkkilauluja oikeen salottain, mutta nyn ne menis vaam 

paikka paikon, mistä kullonkin muistais" (oman lauluperinteen häviämisestä).

200. "vanhos arkiveisus o munt vähä kaunist laulu" (vanhat arkiveisut).

201. "siinä arkkiveisuss oli korree nuatti" (tunnetaan nuotistaan).

202. "arkoiltanaki välil kokoontuvat keijumäel" (perinteisiä laulupaikkoja).

203. "käänyt matkasa sannoo, käämätön arveloo" (matkoista kertominen).

204. "se laolo arvoksee vaekka se ol sokkee" (laulaa arvokseen).

205. "illathan sitä ennen istuttiij ja tarottiin arvvuutokssii" (tarottiin arvoituksia).

206. "nehän ne ol iltahuvia sitten ne semmoset arvuutokset" (omat huvit).

207. "kyllä niitä arvauksija arvoteltiin se mitä muistettiin, aina ehtoisin" 

(arvauksien arvotteleminen).

208. "itek kuki ällillää teki niitä arvuutuksia" (oma=itse keksitty).

209. "kolome arvuutusta kun osasi pannaj jotta se ei arvanna jälekkäen niin sittä 

se joutu hymylään" (arvoitusleikkejä).

210. "sitä torveahan sitä tehtiin ja sitä törryyteltiin" (tuohitorvea).

211. "menin maa nukkumaa taik heräsin nii aina mul ol laulu ensmäne" 

(päivän aloittaminen ja päättäminen lauluun).

212. "ku se soittahutti mettäs se kuulu koti astikka" (tuohitorvi).

213. "minä arvautar, rupias sinä arvaajaksi" (arvauttaja ja arvaaja).

214. "jos ei kolomee perättäi arvana sitte silemät siottii ja vietii hytelää" 

(arvoitusleikkejä).

215. "ku et arvaa arvotusta sit piäset rahkolaa" (rahko, kuun kiertonimiä).

216. "yks onkki ist laulaja ja toized jälest siz laulad" (eestä ja jälestä laulajat).

217. "itsekse hiljagaista laula" (vrt. omat laulut).

218. "hynäjä laula, itsekse hiljagaista laulaa" (hynäjää, laulaa itsekseen).

219. "lauloimma ilta pitkä" (illalla laulaminen).

220. "syksystä aletti käymä ilta istumassa" (iltojen istuminen).

221. "sis käytti nidä illoja pidämäz" (iltoja pitämässä, vrt. iloja).

222. "meil äijä soitti kandeliada" (isoisä soitti kannelta).

223. "lägäjä ommada eloa nigu kaska" (kertoo omasta elämästään, 

vrt. omat laulut).

224. "oli ni vesol olla illalla ko kaikellaisi juttui keksitti" (vesselät 

iltajutut).

225. "mö kera laulatti" (kera eli yhessä).

226. "kuntele ku hä komial änel lägäjä" (kertoo komealla äänellä).

227. "hä oh hyvä laulaja mez" (laulaja miehet).

228. "oli laulaja naine, se siz lauloi" (laulaja naiset).

229. "kandelia oli mokkoma kolminurkkain" (kanteleen muodosta).

230. "hä on selvä laulama" (selvä laulamaan, vrt. vieraat juomalaulut).

231. "Antti soitta vaig mil soidul" (soittajaksi syntyneet).

232. "heinäl lehel miägi mahan soitta" (lehellä soittaminen).

233. "koivul lehel vil soideda" (vanhimmat soittimet).

234. "poiga tegi pajusoidun" (omat soitot, omista aineksista).

235. "otti kandelian rinnam pälle, ja sis sormiloil trallatteli" 

(kanteleen rinnan päälle, vrt. polville).

231. "jalal miä tumpsudan" (vanhimmat soittimet).

232. "nyd miä kepsudan tantsia" (kepsutan tanssia).

233. "kel on harvad hampad, se on laulaja" (laulajan tuntomerkkejä).

234. "pläsitäh jähkelehtetäh" (jähkelehtetään, ä=a).

235. "jumsetah pläsitäh" (jumsetaan).

236. "plässiy höpsyttäy" (tanssii höpsyttää).

237. "hyttyö pannah" (pannaan hyttyä, vrt. hyttysten suvun tanssia).

238. "huisketah pläsitäh" (huisketaan tanssitaan).

239. "tanssii hitsuttaa" (tanssisanat, alkujaan sukujen, sukupolvien

ja sukupuolten tanssien nimiä).

240. "läkkä hipsie" (tanssimaan, vrt. hipsimään, eläinten liikkeitä

jäljittelevät omat tanssit).

241. "plässie hievahutella" (hievahutellaan).

242. "hetkevyttih plässimäh" (hetkeytyä tanssimaan).

243. "vuota, juohattelen suaroa" (juohattelen=muistelen, saaraa=satua).

244. "mustan yhen zoakkunan" (saakkunan eli sadun).

245. "jäittsäine kalkkalon sydämez" (kalkkalon eli helistimen, 

luisiin tai puisiin koteloihin tai varsiin kiinnitettyjä pyöreitä kiviä).

246. "jouhikas" (jouhikko, 3-kielinen soitin, kielet jouhista).

247. "se vanaha aikah siitä joijuttih" (joiuttiin).

248. "ka kun nuotalla ta verkolla lähettih ni silloihan ne joiku" 

(pyyntionnea tuovat joiut).

249. "konsapa joijuttih - no ikävissäh, talvella siitä, ta riihtä puijessa, 

riihtä puijessahan se joiku toiset" (ikävissään, talvella, töitä tehdessä).

250. "ei se i sitä kaikki joikun" (kaikki joikuneet, vanhempi väestö 

ja etelästä tulleet).

251. "ei meäm paikalla niinkänä joijuttu mium muistoh, voan Uhtujas joiku" 

(tapojen paikallisuudesta).

252. "ta pohjaseh päin kul läksi, sielä joijuttih" (joikumisen alkuperää, 

maan vanhempaa lauluperinnettä).

253. "paginan jatkokse vie sanazen sanoi" (pakinat ja sanat).

254. "akkani pajuo hellerrytteä" (pajua eli laulua).

255. "soiton jamu kuuluu, ken tulloo soiton ker" (tulee soiton keralla, 

kesäisin liikkuneet soittajat).

256. "ken kui eleä, itköy" (itkuvirsien alkuperää).

257. "virtt itkietäh kuoliel, da miehel menijäl, enn itkiettih dai hätken nägemättömäl"

(kuolleelle, naimisiin menijälle ja pitkästä aikaa nähdylle).

258. "mieki olen kuulluk kyllä montaki itkijie vain em mie semmoista itkijeä kun se, 

talvisen yön yhteh palah aivan huhuou" (huhuaa koko yön, itkut tunteva eukko).

259. "kai ilmoinkuvamien kuunnelles, ilmoinsorimien sulaelles pideä ottoa suuret 

sundugazet sulie sanazie" (itkuvirsien kieltä).

260. "ilohkuo pietäh" (ilon pitäminen).

261. "otti kandelon käsillä, ilon ittseä lähemmä" (kanteleen eli ilon).

262. "olkah ikäh ilokivi, kun kerral lauloma" (kivi jolla lauletaan kerran, 

muuttuu ilokiveksi).

263. "issume ilokivellä" (ilokivet).

264. "nuor aigu on ilonaigu" (nuoruus, ilon aikaa).

265. "illoilla keräytyy nuoret, siih tulou ta siinä kisatah" (kisaamaan 

keräytyvät nuoret).

266. "lähettögö iltakerahmoh" (iltamien nimiä).

267. "ilduketsoi" (kehruu ja lauluiltamat).

268. "kuhjeloittav koiz, kaikkih igruloih ei lähte" (lähde iloitteluihin, 

kotona viihtyvät).

269. "ei pidäs työndeä nuorie ildukettsoloih, kaikkih kuduloih" 

(työntää nuoria iltamiin, vrt. päiväkisat).

270. "nouskoa nuoret ylös, jo on vanhat valviella, ikiloput istumassa" 

(tulen ääreen kutsuminen).

271. "iluo piettih, ikraittih" (ilon pitäminen).

272. "igrupuu" (ilopuu, kanteleen nimityksiä).

273. "ilakka synty" (ilakka eli riemu, vrt. ilakoida).

274. "niin alettih kisata höyryyttöä" (kisata eli tanssia).

275. "pajuo hyrähytti" (hyräili laulua).

276. "jupka hyzähtih kizates" (hame ratkesi, tanssiessa).

277. "tyttö kun ei kizauteta se siitä huureis istuu" (ei tanssiteta, 

istuu pahoilla mielin, vieraat paritanssit, vrt. itsekseen / joukossa 

tanssitut omat tanssit).

278. "pajuo ku myö heläsköitimmö" (pajua eli laulua, 

yhessä laulaminen).

279. "tantsittih dai hubie piettih" (pidettiin hupia).

280. "neidine pajuo helähyttelöy" (pajuo eli laulua).

281. "helevyi soittamah, mängeä kizah" (kizah eli tanssimaan).

282. "harakantanssii pannah" (lintuja jäljittelevät tanssit).

283. "kandeleht azettau soitandalleh" (kanteleen asettaminen).

284. "kapsetah pläsitäh" (tanssitaan).

285. "hyvin karratah" (vrt. tanssitaan karhun tanssia).

286. "plässie kataittsou" (kataitsee).

287. "kutkahutammo plässie" (kutkahuttaa, tanssi-sanoja).

288. "pajuo kaikahuttoa" (kaikahuttaa laulua, vrt. kaiku).

289. "myö kun därvellä lauloimma kaikattelimma yhteh iäneh, kyllä se kuulu 

kaunehelda" (järvellä laulaminen, vrt. järven haltijalle).

290. "tunturit kajutah vastah kul laulau" (tuntureille laulaminen).

291. "kajahutaldas pajoo, myö kuundelemmo" (laulamaan pyytäminen).

292. "kajahutti pajattoa" (pajattaa, vrt. pajua).

293. "läkkä kallis, kainaloh" (tanssiin pyydettäessä).

294. "kaksikielini soitto" (soitto eli soitin).

295. "kaklakisoa kisattih, semmosta vain, kaklakkah käveltih" 

(tanssia jossa mentiin kaulakkain).

296. "kaikki sai männä tytöt ta pojat, parittoan" (kaklatusta tanssittaessa).

297. "kalkkaloizet tsilistäh" (kalkkaloiset eli kulkuset).

298. "kandelehta helävytteä" (heleästä äänestä).

299. "otas kandeleh da soita" (soittotaitoiset).

300. "ennen vahnaz kandeleh oli joga talois" (kantele joka talossa, 

vrt. kannus joka kodassa).

301. "kandeleheh kizatah" (tanssitaan kanteleen säestyksellä).

302. "azetti kandelehen" (asetti eli viritti).

303. "yks sanoi lauloa, soittaja kannattoa" (kannattaa eli säestää).

304. "iändä kannatettih" (kannatettiin ääntä, laulettiin esilaulajan jäljessä).

305. "metsässä kasvat, koissa syntyt, seinällä seisou ta karajau" 

(arvoitukset).

306. "kabrehensarvel lullutettih" (kauriinsarvesta laaditulla torvella).

307. "kazalla soitetah" (kasalla eli ruokopillillä).

308. "eri pajol on omah loaduh i kaza" (pajol=laululla, kaza=sävelensä).

309. "linnut pajatetah omah i kieleh, ken mih malttau kazah" 

(linnuilla omat sävelensä, laulujen esikuvia).

310. "pajon kazoa pidäy noudoa" (pajon=laulun, kazoa=säveltä, 

noudoa=tapailla).

311. "se oli katreli mitä ne kisattih" (vrt. me, vieraat seuratanssit).

312. "silmän kaunist otammo, kizoa katsommo" (otamme silmäniloa,

tanssin katsomisesta).

313. "mi on soatu syntymättä, kavotettu kasvamatta, puun alla, petäjäm peällä" 

(arvoitukset).

314. "vuota kerrom uvvessah, ei hyvim mennyh tsottu" (tsottu eli tarina, 

hyvin kertominen).

315. "keägäl azetetah, vällendetäh da kiinitetäh kandelehen sruunii" 

(keägä=kielien virittämiseen käytetty kalu, sruuni=metallikieli, 

lainasana, vrt. jännekielet).

316. "azetin kielet soittoh" (kielien asettaminen).

317. "kandelehen kieli" (kielisoitin).

318. "kiikkoa pyöritäh" (pyörimistanssit).

319. "raijasta viännetty, sertsa poisen dernitty i kielyt luajittu sih, 

tuohesta sarvut kiäritty" (pajupilliin, sertsa=sydän, sisus).

320. "nuoret kimputah" (painii, vrt. käydä kimppuun).

321. "kiba loppih" (kilpailu loppui, vrt. kipaista).

322. "muskad vietäh kisanhändeä, poalikkastu istoi, jallad vastai, 

kudoal käiz enne pakkuu" (vetävät kisanhäntää, puista palikkaa 

jalat vastakkain, kisa=hännäkäs olento).

323. "puupalikku kuuluu kisanhännäkse" (vrt. kuvissa kisanhäntää 

vetävät sukulaiskansat).

324. "kizatanderel ollah nuorizat" (kisatantereet).

325. "nuorelajjal on kizavo mielez" (nuorilla, kisailu mielessä).

326. "nuoret on tultu kisah mejäl luo" (naapuripitäjän nuoret).

327. "kizoilleh ollah nuorizod" (tanssimassa).

328. "ta siitä mäntih kisoamah sinne, konsa sarajalla, konsa kisakankahalla" 

(kisapaikkoja, lato vai peltosara).

329. "hökkäh, läppäh, kykkih kisatah" (kisojen nimiä).

330. "kisattih meättsyh" (pallopelin nimi).

331. "kivet moas kitkeydy" (kannelta soitettaessa, soittimen taikavoimista).

332. "yhteh kitsmah kerryttih" (kitsmaan, ilonpitoon).

333. "kitsmatah kizatah" (iloitaan ja tanssitaan).

334. "klinkeh kuuluu kandelehen" (tunnetaan äänestään).

335. "soittoa itsekseh klinketteä" (opettelee soittamaan).

336. "gleittäem puuloi pideä kandeleheh panna" (liimata kanteleen puut, 

liimoja kuusenpihkasta, tuomesta, kalanrakoista, nahoista).

337. "soitto ku hirahtah, ga neidizet kohietah pihoile" (soiton voimasta, 

vrt. haltijoiden kutsuminen).

338. "a vuota vain, sanon kuatskan" (kuatskan eli kaskun).

339. "pajuo koatskahutti" (lauloi pajua, kertoi laulaen).

340. "sormie veitäh, kudoal on enämbi vägie, kudoal sormi kokotilleh pyzyy" 

(vedetään sormikoukkua).

341. "hökkäh kisaima kolmikannassa" (kisaamme hökkää).

342. "ennem pyhätpäivät kolloih loskotettih kizattih" (kisattiin pyhät 

päivät, kisapyhät).

343. "yhen konazen vie kizoammo, soita vie" (konasen eli tanssin).

344. "ei konah piässy" (konah eli tansseihin, vrt. konahtaa).

345. "oli niidä konstikkahie, ylen oli konstit kovat, toizel paremmat" 

(tietäjillä konstit).

346. "mie olem monta kertoa ollun konstuimassa" (konstuimassa 

eli taikomassa).

347. "kontakka" (kannus, noitarumpu).

348. "korvammagied otan, soittuo kuundelen" (otan korvanmakeat, 

soitto=arvokas asia, vrt. pop-musiikin turruttamat).

349. "latsall istu ikkunakorvassa aina ta laulo siinä" (laulupaikat).

350. "sana on kotskalleh, ei sua arvata hänem paginoa" (kotskalleh 

eli mutkallaan, vertauskuvallinen).

351. "koukkusormie vejettih" (sormikoukkua).

352. "grökitteä" (hyppii karhunkävelyä, jalkojen ja kämmenten 

varassa).

353. "kruukat pystetäh, kymmene yhtel tsural, kymmene toizel, 

kaks askeldu välie, pystöilleh, riävylleh poikki juomas, sit kolme 

askeldu iellehpäi tseri, sit tiähtet tsuran toizen, mis kohtie pidäy lykätä" 

(kyykkä-pelin valmisteluja).

354. "ka kun nuotalla lähettih ni silloihan ne joiku" (nuotalle 

lähdettäessä, vrt. viestivät haltijoille).

355. "kuikuttoa lauloa" (vrt. kuikan laulu).

356. "sano kolme arvoutusta, jotta kumpoa ei ole ni ken kuullut" 

(arvoitusten ystävät).

357. "kutehmat, illatsut kizat" (iltamien nimiä).

358. "kävelöv yheksä yödy puustile metsile, kuz ei linnut peälittsi lennetä" 

(noitien henkimatkat).

359. "etähöäte kuuluu tsilliej joru" (tsillien eli kulkusten).

360. "se aina laulo ta se oli kuullut vanhemmiltah" (vanhemmilta kuullut 

laulut).

361. "illalla jos arvauteltih, siitä yöllä moatessa kuvatteleutu arvautuksen 

akka" (arvoituksen akka, tuli uniin).

362. "kyngäkkäh pyöritäh neidizet, toittsi juovundas sah" (pyöritään 

käsikynkkää, juovundas=pyörtymiseen).

363. "sielä lyötih kyykkeä, kisattih kyykkeä" (lyömäpelit).

364. "käpy käski laulamah, verkon silmä soittamah" (verkkoja tehtäessä 

lauletut laulut).

365. "käbeä juostah" (käpää eli hippaa, vrt. käpälä).

366. "käbä tabailou, toized juostah da näpätäh käbeä, kenen tavannou, 

se käbäkse" (jää käpäksi, vrt. hipaksi).

367. "no käsikisa oli semmoista, tytöt alotti sen, tytöt otti pojan käsikisah, 

käveltih lattiella käsikeässä puoleh toiseh, ta käsie heiluteltih ta käveltih vain" 

(vierailta tuntuvat seuratanssit).

368. "keilah ruvetah" (keilah eli kyykkää).

369. "keskizen kobristellah toine tostu" (vedetään vyötäisistä, 

pystypainissa, vrt. omituinen maassa painiminen).

370. "kilkkah kizoanda" (kisa jossa lyödään laudalta puisia palikoita).

371. "kilkkapoalikka on kirvehellä vessetty da sillä kilkatah" 

(kilkka-pelissä käytetty puupalikka).

372. hantit laativat kielisoitinten kielet hirven jänteistä.

373. nganasaninoita saa apuhengiltään (kuoika) enneunia (puvuissa roikkuvat 

kuvat apuhenkien kuvia).

374. saamelaiset aloittavat kertomuksen sanoin nu leat mii gullan (niin sen 

kuulimme) tai sahka lea beaggan (niin se kerrotaan).

375. saamelaisnoitien (noaidi) apuhenkiin kuuluu vuornes lodde (peto lintu), 

passe vare guli (pyhän vaaran kala), passe vare lodde (pyhän vaaran lintu), passe 

vare sarva (pyhän vaaran peura) ja passe vare olmaj (pyhän vaaran mies).

376. saamelaisnoidat voivat ottaa mittaa toisistaan apuhenkiensä (noides-woeigni)

välityksellä (apuhengen kohtalon uskotaan heijastuvan noitaan, peurahengen 

menettäessä sarvensa sairastuu noitakin).

377. saamelaisnoitien apuhenkiin kuuluu noitaa kuljettava henkipeura 

(saiva sarva), alisen matkoissa avustava henkikala (saiva guelie) ja yliseen 

johdattava henkilintu (saiva leddie).

378. saamelaiset kutsuvat joikujen sanoja luohtiksi ("elävää säveltä" pidetään

sanoja tärkeämpänä).

379. nenetsinoidat koettelevat ja opettavat itseään kymmeniä vuosia (sitten vasta 

"oikea noita").

380. nenetsit alkavat noidiksi enteitä saatuaan (lapsen päässä olevat ohuet kohdat,

syntymämerkit, nuoruudessa koetut koettelemukset).

381. nenetsinoidan ensimmäisiin varusteisiin kuuluu vyö ja jalkineiden nauha 

(oppilaat kannuksettomia).

382. nenetsinoita saa ensimmäisen kannuksensa seitsemän vuoden opintojen jälkeen

(myöhemmin saa luvan kiinnittää kannukseen riipuksia).

383. nenetsinoitia jaetaan niihin joiden apuhenget elävät ylisessä, niihin joiden 

apuhenget elävät alisessa ja niihin jotka ottavat kiinni sieluja "kuolleiden maahan 

johtavan jäisen polun varrella".

384. nenetsit kutsuvat ylisen noitia sanalla vydutana.

385. nenetsien ylisen noidat parantavat, ennustavat tulevaa, tekevät ihmeitä, 

keskustelevat ylisen henkien (khekhe) kanssa ja pitävät istuntoja kodan pyhässä 

nurkassa.

386. nenetsien alisen noidat parantavat, paikantavat kadonneita, auttavat 

synnytyksessä, pitävät istuntoja pimeässä kodassa, käyttävät kirvestä henkien

houkuttelemiseen ja keskustelevat alisen (nga) ja veen (id erv) henkien kanssa.

387. nenetsit kutsuvat kuolleiden sieluja johdattavia noitia sanalla sambana

(vrt. samppa, sampo).

388. nenetsien sambana-noidat keskustelevat alisen henkien kanssa, pitävät 

istuntoja hiipuvan tulen ääressä (kodan oviaukolla istuen), käyttävät kirveen päälle 

laitettua maata luodessaan yhteyttä aliseen (nimeten samalla ilman, maan ja veen 

henget) ja johdattavat kuolleiden henkiä alisesta päivänlaskun suuntaan 

(maanitellen henkiä taikasanoin).

389. nenetsien mukaan noitien jakaminen alisen ja ylisen noitiin ei tarkoita 

hyviin ja pahoihin jakamista (kaikilla sama päämäärä, oman heimon hyvinvointi, 

vahinkoa tehdään vain heimon vihollisille).

390. nenetsien alisen noita tarkoittaa maan ja veen henkien kanssa

työskentelevää noitaa (alisen yhistäminen pahuuteen vierasta vaikutusta, 

vrt. kaikki maassa tai maan alla oleva).

391. nenetsinoita pitää istuntoa tulen ääressä valkoisen porontaljan päällä.

392. nenetsit puhistavat noidan istumakodan katajia, poronkarvoja tai joutsenen 

untuvia polttamalla.

393. nenetsinoita pitää kannusta vasemmassa ja kapulaa oikeassa kädessä 

(kalvo lämmitetään tulen yllä ennen käyttöä). 

394. nenetsit kutsuvat uuteen kannukseen sukulaisnoidan hengen (toisen tiedon 

mukaan "maailmanpuun-emon-sukulaisen", maailma=heimon tuntema maa).

395. nenetsinoidan uskotaan saavan pukunsa päälle puettuaan "kaiken-näkevän

-voiman" jonka avulla voi matkustaa maailmojen välillä ja keskustella henkien 

kanssa (ilman pukuaan tavallinen ihminen).

396. nenetsinoidan sauvaa pidetään maailmanpuun ilmentymänä (vaakapuiden 

(5-7) uskotaan yhistävän sauvaa olevaisuuden tasoihin). 

397. hantit kutsuvat taruja sanoilla mant, mont ja mas (vrt. manta, monta,

masa, massi).

398. unkarilaiset kutsuvat taruja sanoilla mese, meset ja mesel (vrt. ottaa meseen).

399. sanalla naljailla tarkoitetaan leikkimistä, vitsailemista, kujeilemista, 

ottelemista ja kisailemista (viron nali, mordvan nalko, vrt. naali).

400. sanalla karc tarkoitetaan sitran kaltaista kielisoitinta (mordvan karzi, 

marin käros, udmurtin kirez, vrt. karsia, kireä).

401. sanalla tanhu tarkoitetaan tanuin eli tuohivirsuin ja naamarein esitettyjä 

pyhiä tansseja (viron tanu=myssy, hantin tontoy=tuohivirsu).

402. sanalla morottaa tarkoitetaan laulamista, soittamista, huutamista, 

meluamista ja vahingollisten henkien karkottamista (mordvan moro, marin 

muro, hantin mora, vrt. morottaja).

403. sanalla mus tarkoitetaan ennustamista, lausumista, loihtimista ja 

rukoilemista (marin muzeda, hantin munoz, mansin mul, vrt. muistaa,

musta, multa).

404. sanalla kisailla tarkoitetaan kilpailemista, leikkimistä, tanssimista, 

juoksemista ja painimista (saamen gizze, hantin kes, mansin kas, 

unkarin kuzd).

405. sanalla jek tarkoitetaan tanssimista (udmurtin ekt, komin jekti, hantin 

jeko, mansin jek, vrt. kevyttä askelta tarkoittava jälki, kantauralin jelkä).

406. sanalla jutella tarkoitetaan puhumista, tarinoimista, elehtien ja 

eläytyen kertomista ja soiton ja tanssin säestyksellä kertomista (viron jutt, 

mordvan jofta, unkarin jatek).

407. nganasanien soittimiin kuuluu kannus ja hanhen sulasta tehty pilli.

408. nganasanien kannuksia jaetaan ylisen matkoilla, alisen matkoilla 

ja synnytyksissä käytettyihin (jokaista lyötäessä eri puku päällä).

409. nganasaninoita saa kannuspuut enteiden ja unien mukaan 

("Puu-emo ojensi kolmihaaraisen oksan ja kehotti laatimaan siitä 

kolme kannusta").

410. nganasanit pitävät noitien kykyjä periytyvinä (noitaperheet).

411. nganasanien mukaan noidat edustavat sukua elämän (nguo) ja kuoleman 

(barusi) henkien edessä (noita=välittäjä, puolesta puhuja).

412. nganasanit kutsuvat noitien apuhenkiä sanalla diamada

(vrt. enetsin dya=maa).

413. nganasanien lauluihin kuuluu elämänkerralliset omat laulut (seuraavat 

ihmistä läpi elämän, mitä pidempi elämä sitä pidempi laulu).

414. nganasanien omat laulut kertovat ajatuksista, tunteista, elämän 

tärkeimmistä tapahtumista ja kotipaikasta (joskus myös perheenjäsenistä). 

415. nganasanit kutsuvat omaa laulua sanoilla mana balyma (minun lauluni, 

toisen tiedon mukaan omaan nimeen yhistetyllä balu-sanalla, 

balu=palu, walu, vrt. karjalan paju).

416. nganasanit aloittavat oman laulun sanoin "minä kerron", 

"alan kertoa" tai "alan kertoa elämääni" (toisen laulua esitettäessä 

mainitaan tämän nimi).

417. nganasanien omilla lauluilla on periytyvät sävelet (perheenjäsenet 

tunnistavat sävelen).

418. nganasanit hyräilevät omaa laulua yksin ollessaan, ihmisiä ajatellessaan 

ja läheisten kanssa iltaa istuessaan (vrt. joiut, yhenlaisuus=viittaa yhteiseen 

alkuperään).

419. nganasanien parhaimmat laulajat muistavat usean menneen polven 

omia lauluja (yhessä muodostavat suvun tarinan).

420. nganasanit sepittävät oman laulun jonkin tärkeän enteen tai tapahtuman 

jälkeen (naimisiinmeno, lapsen saaminen, sairaudesta toipuminen). 

421. nganasanien omat laulut sisältävät sukulaisten nimiä (lauluista käy ilmi 

mihin sukuhaaraan kuuluu).

422. nganasanien omien laulujen sävelet ovat perhekohtaisia (yhellä perheellä 

eläväinen nuotti, toisella tasaisempi).

423. nganasanit perivät laulujensa sävelkulkuja molempien vanhempien 

perheistä (sävel pysyy samana ja toisaalta muuttuu jokaisella polvella).

424. nganasanien laulettuja taruja kutsutaan sanalla sitabi (lauletaan 

vuoropuheluina, kuuntelijat osallistuvat esitykseen kysymällä kysymyksiä 

ja osoittamalla tunteitaan, "hyväksyntää", "ihmetystä", vrt. siita

=samoja taruja laulavat).

425. nganasaninoita kutsuu apuhenkiään ulkonäön mukaan (da-madi

=kurkullinen-eläin, sejmida=silmät-omaava, henkien kuvat laaditaan 

näköisekseen).

426. nganasanien noidanpuvun uskotaan kuvaavan hirveä 

(ommellaan hirvennahasta, selkäpuolella sarvia kuvaava metallikoru, 

jalkineet muistuttavat kavioita).

427. nganasanien noidanpukuun kiinnitettyjä koruja pidetään noidan 

tärkeimpien apuhenkien kuvina.

428. nganasaninoitien apuhenkiin kuuluu naaras ja uroskarhu 

(vetävät noidan rekeä "minne tahansa"), kuusi hanhea (auttavat 

yliseen noustaessa, kuvina hanhenpääkoruja) ja kolme vesilintua 

(auttavat sukeltamaan sieluja, kuvina vesilintujen pyrstöjä).   

429. nganasanien noidanpuvun hihojen uskotaan kuvaavan siipiä 

(levitetään sairaan päälle "kuin poikasiaan suojeleva lintuemo", 

uskotaan karkottavan tautien henkiä). 

430. nganasanit pitävät kannusta hirven hahmoisena (kannuksen päitä 

kuvaillaan "maata etujaloillaan kuopivaksi hirveksi").

431. nganasanien mukaan henkimatkalla oleva noita "kuopii maata" 

kannuksen taikapedoilla (kehyksen reunaan kiinnitetyt nupit, 

toisen tiedon mukaan raivaa petojen avulla tietään aliseen).

432. nganasanit kutsuvat noidan avustajaa sanalla tuoptusi 

(aloittaa apuhenkiä kutsuvan laulun johon läsnäolijat osallistuvat 

laulaen ja hou hou-huudoin). 

433. nganasaninoita alkaa laulaa apuhengen (dyamada) saavuttua 

(avustaja toistaa säkeet, "lentoon lähdössä" auttaen).

434. nganasanit kutsuvat kannusta sanalla hendir.

435. nganasanit kutsuvat kulkusin varustettua sauvaa sanoilla nindi hua 

(kulkuset=sanku).

436. nganasanit kutsuvat kannuksen ja sauvan lyömiseen käytettyä 

kapulaa sanalla hosi (vrt. hosua).

437. nganasaninoidalla on oma laulu jokaiselle apuhengelle (kuvastaa 

hengen luonnetta, lauletaan eri tahtiin ja korkeudelta).

438. nganasaninoitien apuhenkiin kuuluu 8-jalkainen suurisarvinen 

villipeura jonka toinen sarvi kuvastaa kesää ja toinen talvea (voimakkaita 

suojelushenkiä, omat jumalat=paikallisia).

439. nganasanit kääntävät silmikon (seymidi) henkien maailmaan siirtyvän 

noidan silmille (laulun loputtua nostetaan silmiltä ja noita palaa ihmisten 

maailmaan).

440. nganasanien noidanpukuun kuuluu parka, esiliina, lapaset, päähine 

ja jalkineet (pukua voidaan pitää soittimena, paljon heliseviä osia).

441. nganasanien peurannahkaiseen noidanpukuun kuuluu mustia 

kolmionmuotoisia kirjailuja (helmoissa ja selkärangan ympärillä, uskotaan 

vahvistavan noidan selkää), kolme kolmionmuotoista "linnunhäntää" 

(selkäpuolella, pelastettujen henkien sijoja, auttavat noitaa liikkumaan 

alisessa ja veen alla), pehmeitä nahkanauhoja (esteitä maan koloista tuleville 

tautien hengille), kangasnauhoja (alisesta pelastetun lapsen hengen 

kädensijoiksi), napaketun ja suden karvoja, hihat ja lapaset (muistuttavat 

peuran etukoipia), metallinpalasia (auttavat noitaa murtamaan jään aliseen 

matkatessaan) ja kuusi taivutettua raudanpalasta (kuvastavat hanhenpäitä 

joiden avulla noita lentää yliseen).

442. nganasaninoidan peurannahkaiseen esiliinaan (karvapuoli sisäänpäin) 

kuuluu mustia kolmiokoristeluja (keskellä ja reunoissa), navan kohdalla oleva 

musta soikio, nahkanauhoja, napaketun ja suden karvoja, kaksi vaskista 

puolikuuta (navan ja nivusten kohdalla, henkien maailmassa olevan noidan 

lepopaikoiksi) ja kaksi vaskista ketjua (pelastettujen henkien sijoiksi).

443. nganasaninoidan päähine koostuu kahesta pään päällä ristiin menevästä 

nauhasta ja silmien eteen tulevista puna ja sinijuovaisista hapsuista.

444. nganasaninoita valitsee puvun matkan tarkoituksen mukaan 

(raskain puku alisen matkoihin, kevyempi ylisen matkoihin, kevyin puku

ennustamiseen).

445. enetsit kutsuvat voimakkainta noitaa sanalla budtode (kokonaisen 

puvun omaava, osaa ottaa yhteyttä ylisen henkiin).

446. enetsien naisnoidan peurannahkapukuun (karvapuoli sisäänpäin, 

nahkapuoli maalattu punaiseksi) kuuluu monenlaisia koristeluja (poronkarvoista,

nahanpaloista, napaketun karvoista, lintujen siipiluista, kulkusista, napeista), 

kolme selkäpuolelle ommeltua siivekettä ("linnunhäntiä"), noidan apuhenkiä 

kuvaavia koruja (peura jolla matkaa yliseen, tarunomainen lintu, saukko, kurki, 

yhessä istuva akka ja ukko), hihoihin kiinnitettyjä nahkoja (kuvaavat linnunsulkia), 

7-reikäinen metallirengas ja puvun päällä pidetty linnun rintaluu (johon kiinnitetty 

koruja, kulkusia, rautaheloja ja tupsuja).

447. enetsien naisnoidan päähineeseen kuuluu neljä korvakorua (koiran tai 

napaketun karvoista), nahkahapsuja (silmien eteen), taivutettu vaskilevy 

(jossa "yheksät kasvot") ja peuransarvea kuvaava kärki (jolla "voima erottaa 

ukkospilviä").

448. nganasanien kannukseen (hendir) kuuluu villipeuran nahalla päällystetty 

soikiomainen kehys, kehyksen neljään rautaniittiin kiinnitetty kädensija 

(niitit kuvaavat henkipeuran olkaluita) ja kalvoon maalattuja mustia ja 

punaisia kuvioita (ihminen, napakettu, reki, susi, tähti).

449. nganasanit laativat kannuksen kapulan käyrän kauhan muotoiseksi 

(päähän maalataan kasvot, kannuksen tavoin hengen sija).

450. nganasanien kapuloita jaetaan peuran koipinahalla (alisen matkat) 

ja sarvinahalla (ylisen matkat) päällystettyihin.

451. nganasanit käyttävät kannuksen kapulaa ennustamiseen (kapulan 

hengen kasvot ylöspäin=hyvä enne).

452. enetsit laativat kannuksen soikiomaisen kehikon lehtikuusesta 

(kalvo peurannahasta, miehelle hirvaan, naiselle vaatimen).

453. enetsit maalaavat kannuksen kalvon sisä ja ulkopuolelle punaisia 

ja mustia kuvioita (iso kehä, vuoret, päivä, kuu, taivas-ihmiset).

454. nenetsit säestävät noidan henkimatkaa goi, goi, goi-huudoin 

(huudetaan jokaisella kannuksen lyönnillä, vrt. koi=päivä).

455. nganasanit kävelyttävät noitakokelasta jänkällä silmät sidottuina 

(esineitä etsittäen ja esteitä eteensä laittaen, aistien harjottamista).

456. hantien mukaan noidaksi alkava saa enneunen luojahenki Torumilta 

(unen jälkeen alkaa ennustaa salaa kala ja metsäonnea, jos ennustukset 

alkavat mennä oikein ilmoittaa asiasta julkisesti, vrt. torua).

457. nganasanien kannusten maalauksiin kuuluu kaksi yhensuuntaista viivaa 

(musta ja punainen, uskotaan kuvaavan kahta vuodenaikaa).

458. selkupit veistävät kannuksen korvia seitsemästä puulajista (koivu, 

mänty, pihta, lehtikuusi, tuomi, leppä, paju).

459. selkupit veistävät kannuksen kapulan siperianmännystä (alapuoli 

maalataan mustaksi, yläpuoli punaiseksi).

460. selkupit liimaavat ylisen matkoihin käytettyyn kapulaan hirvasporon 

päänahan (miesnoidan kapula).

461. hantinoidat käyttävät alisen matkoihin mustaksi maalattua kapulaa 

(pää päällystetään karhunnahalla, oikeasta käpälästä).

462. hantien kannuksen valmistukseen kuuluu kehys ja kapulapuiden 

etsiminen metsästä (apuhenkien välityksellä, valittu puu rikkinäinen, 

kerätään kaikki jäljellä olevat palaset), puiden kokoaminen 

Vanhan-käly-naisen asuttamalle suolle (kohtaan jossa "kaksi henkien 

jokea kulkee yhteen suuntaan"), aikaisemmin tapahtunut peuran 

kaataminen (kalvon nahka), peuran kaatopaikalle palaaminen 

(luita etsimään), peuran jäännösten henkiin herättäminen (laaditaan 

kuvansa "seitsemästä kylkiluusta"), kahden korppihengen (isä-korppi, 

emä-korppi) lähettäminen "elämän ja kuoleman vettä noutamaan" 

(kuoleman vesi yhistää peuran osat, elämän vesi saa peuran 

hengittämään), henkien maailmaan matkaaminen henkiin herätetyllä 

"kannus-peuralla", kotka-joen luokse saapuminen (kotka-heimoon 

kuuluva noita), sillan luokse saapuminen, mustaa väriä sisältävän joen 

luokse saapuminen (otetaan tarveaineiksi), punaista väriä sisältävän 

joen luokse saapuminen (otetaan tarveaineiksi), kivisen joen luokse 

saapuminen (apuhenget keräävät joesta pikkukiviä tulevien noitien 

kannusten korviksi), "seppien paikkaan" saapuminen (sepiltä saadaan 

kannuksen metalliosat ja metalliset henkien kuvat) ja matkan päättävä 

maailmanpuun luokse saapuminen (kaikki kannukset maailmanpuun 

eli Puu-emon jälkeläisiä).

463. hantit kiinnittävät kannuksen kehyksen siperianmännyn 

juurilla tai tuomen kuorella.

464. hantit valitsevat kannuksen kädensijoiksi haaroittuneita 

koivunoksia.

465. nenetsit valitsevat kannusten kädensijoiksi haaroittuneita 

poronsarvia.

466. hantien kannukseen kuuluu koivuinen kädensija (kiinnitetään 

kehyksen sisäpuolelle), seitsemän korvaa (kiinnitetään kehyksen 

ylälaitaan) ja ympyrän muotoisia koristeluja (uskotaan kuvaavan 

olevaisuutta).

467. nganasanien suullista perinnettä jaetaan urhoista kertoviin 

runolauluihin (sittab, esitetään talvi-iltoina, pidetään elävinä), 

ilkikurisista huijareista (dyaiku, oeloko), ihmisiä syövistä jättiläisistä 

(sige) ja hassunkurisesta Ibulista kertoviin taruihin (dyurume), 

vertauskuvallisiin taruihin (keineirsya), arvoituksiin (tumta) ja 

sanontoihin (bodu).

468. nganasanien luomiskertomuksissa maa syntyy naispuolisen 

Kaiken-silmät-omaavien-olentojen-emon tahdosta (maanhenki 

Sirutangun (vrt. siru) puoliksi poronhahmoisen pojan tullessa 

maan ensimmäiseksi asukkaaksi ja ihmisten suojelijaksi, 

vrt. saamelaisten Myandesh).

469. nganasanien lauluperinnettä jaetaan omiin lauluihin (bal), 

vanhempien sepittämiin lastenlauluihin (nuona bal, lauluista voi 

tulla lasten omia lauluja), kehtolauluihin (landirsipsa bal, 

periytyvät emolta tyttärille), vertauskuvallisiin lauluihin (keneirsya 

kainarue), vuoropuheluina esitettyihin runolauluihin (sita bi, 

lauletaan kuolleiden urhojen säveliä käyttäen, sukujen sävelten 

kokoelmia), tanssien aikana laulettuihin lauluihin (narka kunti, 

jäljittelevät eläinten ääniä) ja noitien esittämiin henkien lauluihin 

(nada bal, noita laulaa, nuorempi noita toistaa).

470. nganasanien noitalauluja jaetaan henkiä kutsuviin lauluihin 

(nabatachio bal), ennustaviin lauluihin (khositapsa bal) ja pyyntöjä 

sisältäviin lauluihin (nantami bal).

471. nganasanit kutsuvat kannusta sanalla khendir, kulkusin 

varustettua sauvaa sanalla chire ja kannuksen kapulaa sanalla kheta 

(pyhää / pyöreää tarkoittavia sanoja, vrt. kamassin khä=talvi, 

mordvan chi=kehä). 

472. nganasanien noidanpuvuissa roikkuviin apuhenkiin kuuluu 

nuon (kuikka), koker (kurki), denkuika (joutsen) ja chedo (kuu).

473. nenetsit pitävät noitien apuhenkiä vahingollisina (joutuvat 

tekemään vahinkoa noitaa puolustaessaan, osa vahingollisia, 

osa parantavia, jokainen henki erilainen).

474. nenetsinoidat ovat mukana kaikissa heimon tärkeimmissä 

tapahtumissa (kuten lohenkalastuksen alkajaisissa).

475. nenetsit kutsuvat laulettuja taruja sanalla syodobobs ja 

kerrottuja taruja sanalla uahanoku.

476. nenetsien arkitarinat kerrotaan omasta näkökulmasta 

(päähenkilön äänellä). 

477. nenetsien arkitarinat kertovat perheiden elämästä, 

pyyntimatkoista, aikuistumis ja naimamenoista, sukujen tavoista 

ja ihmisten välisistä suhteista. 

478. nenetsien lauletut tarut kertovat ihmeellisiä voimia 

omaavien urhojen seikkailuista ja noitien välisistä mittelöistä 

(mittelevät voimiaan "maalla, vedessä ja ilmassa"). 

479. selkuppien taruissa urho Iche kukistaa jättiläismäisen 

ihmissyöjän Punegussen.

480. selkupit uskovat Ichen palaavan jonain päivänä 

"tehden väkensä kylläiseksi ja onnelliseksi" (joutui pakenemaan 

"vieraita jumalia", vrt. venäläisten saapuminen).

481. nganasanien kannukseen kuuluu tähtikuvio seulasia esittäviä 

pieniä reikiä (läpi katsomalla voi suunnistaa öisin).

482. selkupit maalaavat kannukseen liskojen ja puiden kuvia.

483. nenetsit pitävät päähinettä noidan tärkeimpänä varusteena 

(sisältää eniten voimaa / apuhenkiä).

484. nganasanien noidanpuvun ympäri kulkee mustin ja punaisin 

kolmioin koristeltu 5cm leveä raita (ommellaan villipeuran 

karvoista).

485. nganasanit värjäävät noidan peurapuvun oikean puolen 

punaiseksi (päivä, valo, kesä) ja vasemman puolen mustaksi 

(kuu, pimeys, talvi). 

486. nganasanien noidanpukuun kuuluu kaksi vyötärön alle kiinnitettyä 

karhu-henkeä (vetävät rekeä, suojaavat noitaa valheilta ja pahuudelta), 

puvun yläosaan ommeltu elämää antavan Niluleminuo-hengen sija 

(laadittu nahkasuikaleista ja vaskilevyistä), puvun oikealle puolelle 

ommeltu pyöreä vaskikoru (korussa kaksi tähtikuviota), olkapäihin 

kiinnitetyt vaskilevyt ("karhunkäpälät"), kaksi sirpinmuotoista korua 

ja tiuku (joiden avulla noita palaa alisesta), 60cm pitkä rintalevy 

(jossa "yheksän neitoa"), kirjavia karvakoristeluja (napaketun, 

suden ja villipeuran karvoista), puvun keskellä sijaitseva ympyrä 

("napa"), puvun yläosaan kiinnitetty rautanaamari (elämään ja 

päivään yhistetyn Moredjali-hengen sija), yheksän vaskista päätä, 

hanhen siivet ja kolme selkäpuolelle kiinnitettyä häntää (pelastettujen 

sielujen sijoja).

487. nganasanien noidanpukuun kuuluu kaksi punaiseksi värjättyä 

kinnasta (kiinnitetään hihoihin), punaiseksi värjätyt jalkineet 

(koristellaan mustin kuvioin) ja punaisista ja sinisistä hapsuista 

koostuva päähine.

488. nganasaninoidan koruihin kuuluu pienet rautahelat (murskaavat 

jään aliseen matkattaessa), rautalangoista taivutetut hanhenpäät 

(avustavat ylisen matkalla), vaskiset ketjut (auttavat sielujen 

pelastamisessa) ja ranteessa pidetty helmikoristeinen koru (kojka 

djutju).

489. nganasanit säilyttävät sukulaisnoidan korut kuoleman jälkeen 

(pidetään suojelevina, vanhemmat korut helmistä, kivistä, luista, 

kynsistä, hampaista ja muista eläinten osista).

490. nenetsinoidat ennustavat lyömällä kirvestä kantoon tai puukuppiin 

(lujaa kiinnittyessä "henki puhuu", puheen jälkeen "irtoaa helposti").

491. enetsit kutsuvat laulamista sanalla kinoc (c=s, ts).

492. enetsit kutsuvat kannusta sanalla peddi (p=v).

493. enetsit kutsuvat noitaa sanalla tazebe. 

494. enetsien nimeämiin noitiin kuuluu budtode (viestii ylisen henkien kanssa), 

d´ano (suojelee vahingollisilta hengiltä) ja sawode (ottaa yhteyttä kuolleisiin).

495. nganasanit pitävät ensimmäisten kannusten syntypuuna "saarella kasvavaa 

nuorta koivua, jonka ympärillä kasvaa yheksän kukkasta, jota ympäröivät meret, 

joissa elää vesilintu poikueineen".

496. nganasanien taruissa Puu-emo neuvoo laatimaan "kolme koivuista kannusta, 

kolmen naisen pidettäväksi, kolmea tarkoitusta varten" (ensimmäisen synnytykseen, 

toisen parantamiseen, kolmannen lumeen eksyneiden pelastamiseen).

497. nenetsinoitien apuhenkiin kuuluu 14 taadjebtsjo-henkeä (kutsutaan 

"maan pilviksi", vrt. kaksi kertaa seitsemän).

498. nenetsit kiinnittävät kannuksen kahvaan ja päihin apuhenkien kasvojen 

kuvia (sjaadai).

499. nganasanit ampuvat noidan puvuksi tulevaan peurannahkaan nuolen silmät 

sidottuina (osumasta ennustetaan).

500. selkuppinoidan henkimatkan kerrotaan kuulostavan "kannusta ympäri 

juoksevilta eläimiltä" (eläinten äänien jäljittelemistä).

501. selkuppinoidan henkimatka kulkee "läpi palavien metsien, läpi myrskyävien 

merien".

502. selkuppinoita puhistaa itsensä matkan jälkeen hehkuvien kekäleiden 

avulla.

503. hantinoidan uskotaan lähtevän alisen matkalle karhunhahmoisen hengen 

sylissä (matkaajana noidan ilt-sielu).

504. nganasanien taruissa Veen emo imettää noitaa, Veen emon miehen 

(kutsutaan alisen haltijaksi) antaessa noidalle kaksi apuhenkeä (hiiren ja kärpän, 

vrt. vettä palvovat noidat).

505. selkupit kutsuvat noitia sanoin tetypy-sombyrni, tetypy-kamytyrni ja 

tetypy-aloga.

506. selkuppien sombyrni-noidat pitävät istuntonsa kodan sisällä 

(valoisan aikaan). 

507. selkuppien sombyrni-noidan varusteisiin kuuluu puku, rintalevy, 

päähine, kannus ja kaksi kapulaa (toinen päällystetty peuran otsanahalla, 

toinen karhun käpälänahalla).

508. selkupit kutsuvat kannuksen lyömiseen käytettyä kapulaa sanalla kapshit

(vrt. kapsia tiehensä).

509. selkuppien noidanpuvussa olevien kurkien (karr) uskotaan kertovan 

noidan voimista (aloittelevilla noidilla siipien kuvia, kokeneemmilla 

kokonaisia lintuja (puvun takapuolella), vahvimmilla noidilla seitsemän 

kokonaista kurjen kuvaa).

510. selkupit maalaavat kannuksen kehyksen sisäpuolelle kurkien kuvia 

(noidille tärkeä lintu, vrt. tuonen kurki, vuodenvaihteen lintu).

511. selkuppien kamytyrni-noidat pitävät istuntonsa pimeässä kodassa 

(tulen annetaan hiipua ennen laulun aloittamista).

512. selkuppien kamytyrni-noidat laulavat hirvennahalla istuen (tulen ja 

peräseinän välissä).

513. selkuppien kamytyrni-noidan varusteisiin kuuluu päänauha (churakty) 

ja rintalevy (kutyn).

514. selkuppien kamytyrni-noidan apuhenkiin kuuluu lintuja ja karjuva 

raskaasti hengittävä karhu.  

515. selkuppinoidan laulu heikkenee poispäin lentäessään ja vahvistuu takaisin 

palatessaan (sanotaan "lensi pois").

516. selkuppien aloga-noitia kutsutaan mustiksi noidiksi (uskotaan kuolevan 

salaman iskusta, vrt. ukkosta pelkäävät alisen henget).

517. selkuppien aloga-noitien apuhenkiin kuuluu kuolleiden noitien henkiä 

(kava-lozy) ja nimettä kuolleiden lapsien henkiä (patchak). 

518. selkuppien mukaan aloga-noidat käyttävät istunnoissaan muinaista 

kieltä jota muut eivät ymmärrä (voi tarkoittaa kantauralilaisten heimojen 

eli tsuudien kieltä, tai noitien omaa kieltä).

519. nenetsit kutsuvat noitaa sanalla tadebja (yhdyssana, bja=bia).

520. nenetsit jakavat nuorempia noitia kannuksettomiin (mal tedebia) 

ja riipuksettoman kannuksen omaaviin (tadebja sim´ja).

521. nenetsien nuorempia noitia jaetaan unien tulkitsijoihin (iudartana), 

vaivojen selittäjiin (sevtana, "elämän antajat"), ennustajiin (iltana, 

"ne jotka näkevät pitkälle", vrt. ilta, il-sielu), vanhempien noitien avustajiin 

(teltana) ja neuvojen antajiin (inutana).

522. nenetsit jakavat vanhempia noitia niihin jotka voivat nähdä 

tulevaan ja ottaa yhteyttä ylisen henkiin (penzretna), niihin jotka 

voivat kutsua vahingollisia henkiä (ial´tana), niihin jotka voivat 

tehdä ihmeitä (mutratna tadebja), niihin jotka voivat tehdä taikoja 

(tem´sorta) ja niihin jotka voivat tuoda sieluja ylisestä (khekhe 

tevrambda).

523. nenetsit kutsuvat vanhimpia ylisen noitia sanalla vidutana 

(ei mainita nimeltä, lähestytään vain jos mikään muu ei auta, 

vanhat noidat=puoliksi henkiä).

524. nenetsien ylisen noidalla voi olla kaksi oppilasta (toinen toistaa 

laulua ja välittää saadut tiedot, toinen toimii ennustajana).

525. nenetsit kutsuvat keskisen henkien kanssa työskenteleviä noitia 

sanoilla iniagi tabebja.

526. nenetsit pitävät keskisen noitia haavojen, murtumien ja tautien 

hoitajina (heinien, marjojen ja puiden tuntijoita).  

527. nenetsien mukaan keskisen noidat hoitavat kivien, korujen, 

maan antimien, rauhoittavien sanojen (hypnoosi) ja taikojen avulla.

528. nenetsien keskisen noidalla voi olla kaksi oppilasta (toimivat 

avustajina, etsivät parantavia aineksia).

529. nenetsit kutsuvat aliseen matkaavia noitia sanalla sambdorta

(vrt. samota, sampo).

530. nenetsien sambdorta-noidat saattavat kuolleiden sieluja ja 

pitävät elävien sieluja erossa kuolleista (sieluihin erikoistuneita).

531. nenetsit harjoittavat nuorta noitaa ottamalla yhteyttä henkiin 

jotka pitävät yhtä noidan sieluista (noitasielu) ja tuomalla sielun 

keskiseen (nuoren noidan maatessa peurannahalla ja toistaessa 

vanhemman noidan sanoja). 

532. nenetsit harjoittavat nuorta noitaa matkaamalla yhessä aliseen 

ja yliseen (vanhempi noita esittelee tärkeimpien henkien kotipaikkoihin 

johtavat polut).

533. nenetsit laativat nuorelle noidalle puvun ja kannuksen (lopuksi 

vanhempi noita "syöttää noidaksi tulleen henget", vrt. puvun ja 

kannuksen henget).

534. nenetsit pitävät noidan tärkeimpinä varusteina kannusta ja sauvaa.

535. nenetsien mukaan kannus voidaan valmistaa apuhengen omaavalle 

noidalle (aloittelevalla noidalla 1-2 apuhenkeä, saa lisää tulevilta 

matkoiltaan ja suojelushengeltään, vrt. kohdatut eläimet). 

536. nenetsinoitien apuhenkiin kuuluu puvussa, kannuksessa, koruissa 

ja päähineessä elävät henget (lisäksi henkiä joille laaditaan erillinen sija, 

eläin ja ihmishahmoisia).

537. nenetsien mukaan apuhenget erikoistuvat noitien tavoin (yksi osaa 

parantaa, toinen tunnistaa varkaita, kolmas ennustaa tulevaa).

538. nenetsinoidat kutsuvat apuhenkiään tilanteen vakavuuden mukaan 

(yksi, puolet tai kaikki).

539. nenetsien mukaan keskisen henkiä ei voi viedä aliseen tai yliseen 

("elävät keskisessä", ts. yliseen ja aliseen matkaavien noitien 

apuhenget eivät ole keskisestä).
  
540. nenetsien vidutana-noitien suojelushenkiin kuuluu luojahenki 

Numin pojat (Iav´mal vesoko), 7-sarvinen-peura ja lentävä-rauta-lintu.

541. nenetsinoitien suojelushenkiä (7-sarvinen peura) voidaan pitää 

jumalten vanhempana muotona (alkujaan jokaisella suvulla omat 

suojelushenkensä, jopa päivästä puhutaan "meiän päivänä").

542. nenetsien keskisen noidat (ia´niangi) työskentelevät keskisessä 

elävien henkien kanssa (maan henget, puiden henget, eläinten 

henget).

543. nenetsien keskisen noitien suojelushenkinä pidetään voimakkaita 

keskistä hallitsevia aluehaltijoita (metsien, vesistöjen ja vaarojen henkiä).

544. nenetsit pitävät kuikkaa voimakkaana noitien apuhenkenä 

(vain kokeneilla keskisen noidilla kuikka-henki, toisen tiedon mukaan 

alisen noidilla, sukeltaa keskisestä veen aliseen).

545. nenetsien taruissa kuikka-henki lentelee ympäri maailmaa keräten 

tietoa ihmisten kohtaloista (noidan pyynnöstä).

546. nenetsinoidat kutsuvat kuikka-henkeä avukseen tulevaa 

ennustaessaan (vrt. ylinen tulevaisuuden, alinen menneisyyden 

ja keskinen nykyisyyden paikkana, vrt. tuonilmainen jossa ajan 

uskotaan menevän päinvastaiseen suuntaan).

547. nenetsien sambdorta-noidat neuvottelevat sairaiden sieluista 

alisenhaltija Ngan kanssa (vrt. taudin kääntymisen odottaminen).

548. nenetsien sambdorta-noitien suojelushenkiä pidetään kuolleiden 

noitien henkinä (suojelemaan tulleita sukulaisnoitien henkiä).

549. nenetsien mukaan sambdorta-noita tulee noidaksi sukulaisnoidan 

hengen ja tätä seuraavien apuhenkien siirtyessä kehoon (toisen 

tiedon mukaan Nga aiheuttaa ihmiselle jonkin vaivan joka pakottaa 

noidan polulle). 

550. nenetsien sambdorta-noitien apuhenkiä jaetaan sukulaisnoidilta 

perittyihin ja alisessa eläviin ("maanalainen-peura").

551. hantit pitävät 5-kielistä kielisoitinta (nares-jix) vanhempana kuin 

joutsenen hahmoista 9-kielistä soitinta (toron-jix, pidetään 

naapurikansoilta saatuna).

552. hantien mukaan nares-jixin (jix=puu) viisi poronjänteistä kieltä 

vastaa soittimella soitetun laulun (tarnun-aran) viittä pyhää säveltä.

553. hantien lauluissa kuvattua päällikköä kutsutaan sanoilla ur ja urt 

(vrt. urho, urt=urhon sielu).

554. nenetsinoidan peurannahkapukuun kuuluu 70 olkapäille kiinnitettyä 

hanhennokkaa (tunnustusta saanut pyyntionnen ennustaja).

555. nenetsinoitia kutsutaan sanoin vidutana (yliseen matkaava noita), 

yanyani tadebya (maan päällä toimiva noita, vrt. jani) ja sambana 

(noita joka saa viestejä kuolleilta ja suorittaa sieluihin liittyviä menoja,

vrt. samppa).

556. nenetsien suullista perinnettä jaetaan jättiläisistä ja urhoista kertoviin 

lauluihin (siudbabts), omiin lauluihin ja taruihin (yarabts), heimojen ja 

maailman synnystä kertoviin taruihin (va´al, vrt. vaala, vala) ja eläinten 

käyttäytymistä selittäviin taruihin (vadako).

557. nenetsien taruja jaetaan oikeasta elämästä kertoviin (wanl), 

kuvitteellisiin (sotpjaws) ja uskomuksellisiin (kahaj sotpjaws).

558. nenetsit kutsuvat tanssimista sanalla jiedagham.

559. nenetsit kutsuvat laulamista sanoilla chinaum ja hynocx 

(y=i, vrt. hynistä).

560. nenetsit kutsuvat painimista sanoilla tar ja taarorsj (vrt. tarrata).

561. nenetsien mukaan noidiksi valittuja vaivaa huono onni siihen asti 

kunnes alkavat harjoittaa kutsumustaan (laajemmin ketä tahansa, 

löydä omat juttusi).

562. nenetsien taruissa noidan voimien antajana toimii puuksi muuttuva 

metsänhenki (muuttuu ihmistä muistuttavaksi siperianmännyksi, vrt. veen 

hengeltä voimansa saava noita, jokaisella oma suojelushenkensä).

563. nenetsinoitien apuhenkiin kuuluu kurki ja uikku (tulevat hakemaan 

noitaa etelään lentäessään, lentävät kuuden linnun parvissa, noidasta 

tulee parven seitsemäs).

564. nenetsinoidat mittelevät voimiaan unissa (muotoa muuttamalla, 

hiekkaa heittämällä, jousilla ampumalla).

565. nenetsien vipilauluja (vipi=kärpässieni) pidetään sieniä syövien noitien 

omina lauluina (lauletaan yhellä jalalla seisten eli sieniä jäljitellen).

566. nenetsit pitävät sienien syömisestä syntyvää huumaustilaa sienen 

hengen aiheuttamana.

567. nenetsit ennustavat sienien avulla tulevaa (sieninoidat=näkyjen 

ja henkien maailman tulkitsijoita).

568. nenetsit syövät kärpässieniä kuivattuina ja pestyinä ("kaksi ja puoli 

sientä syövälle ilmestyy kolme vipi-neitoa").

569. nenetsien sienilauluissa noita ajaa takaa vipi-neitoja jotka juoksevat 

päivänlaskusta nousuun (saa vastaukset neidot saavuttaessaan).

570. nenetsien mukaan kärpässieniä voivat syödä vain ne jotka tuntevat 

sienien synnyn.

571. nenetsit syövät kärpässieniä "sisäisen voiman löytämiseen".

572. hantit kuvailevat sienien henkiä "teräväpäisiksi pieniksi miehiksi" 

(vrt. puiset haltijakuvat).

573. nenetsit säestävät noidan laulua ou, ou, ou-huudoin 

(aloitetaan laulun ollessa kovimmillaan eli noidan kohdatessa vastuksia, 

uskotaan karkottavan vahingollisia henkiä ja suojelevan noitaa).

574. nenetsit kohottavat henkimatkalle vaipunutta noitaa tulen ylle 

(seitsemän kertaa, kannuksen lyömistä jatketaan noidan virkoamiseen 

asti).

575. nenetsien suullista perinnettä jaetaan lauluihin (kynaws), 

noitalauluihin (tachepyang-kynaws, esitetään henkimatkan aikana), 

omiin lauluihin (nyeshang-kynaws, sanat kertovat ihmisten elämästä), 

vanhempien lapsille sepittämiin lauluihin (yabema syo, omien laulujen 

alalaji), kertoviin lauluihin (shotpyaws-kynaws, eläinaiheisia taruja, 

lauletaan erityisellä rytmikkäällä kielellä), arvoituksiin (kowsu, 

aiheet eläimistä ja luonnosta) ja kerrottuihin taruihin (shotpyaws,

wanlh, kuulijat ottavat osaa kysymyksiä esittäen ja hämmästystä 

ja hyväksyntää (kay-to, ta-ta) ilmaisten).

576. nenetsien tarut kertovat yliluonnollisia voimia omaavien urhojen 

kommelluksista, kosiomatkoista, orpojen suorittamista kostoista 

ja omien elinkeinojen harjoittamisesta.

577. nenetsien taruja jaetaan yliluonnollisiin (syudbabc, "väkevät sanat"), 

arkielämästä kertoviin (yarabc) ja totena pidettyihin (wanlh).

578. nenetsit pitävät eläintaruja yliluonnollisina ("oikeat eläimet eivät 

puhu").

579. nenetsien wanlheihin kuuluu paikannimistä ja sukujen vaiheista 

kertovat tarinat.

580. nenetsien lyhyimmät tarut kestävät 45 minuuttia (ennen kertomista 

kysytään halutaanko kuulla shotpyaws vai wanlh).

581. nenetsilaulujen säveliä jaetaan muuttumattomiin ja niihin jotka 

muuttuvat joka säkeistössä.

582. "Utpi on ainoa poika, sattui niin että, Utpi on orpo, 

jonain päivänä laulat näin, Utpi on ainoa poika" (nenetsien 

oman laulun sanoja).

583. nenetsien lauluja jaetaan tarunomaisista urhoista kertoviin 

(syudbabts), elämänkerrallisiin (yarabts), kertomalauluihin (hinabts) 

ja laulettuihin satuihin (lahanakos).

584. nenetsien syudbabtsit kertovat jättiläismäisistä ihmissyöjistä 

ja metsänhengistä joita vastaan urhot taistelevat voittaen nämä 

neuvokkuutensa avulla (syud=viheltää, vrt. viheltäen säestäminen,

viheltävät metsänhenget).

585. enetsien lauluja jaetaan kosiomatkoista ja heimojen välisistä 

kahakoista kertoviin urholauluihin (syudobichu) ja elämänkertoja 

sisältäviin viestilauluihin (dyurechu).

586. nenetsien taruja jaetaan puhuttuihin sanoihin (wadako) ja 

haltijasatuihin (lahanako, vrt. lahna=haltijakala).

587. nenetsien syudbabtsit esitetään alusta loppuun yhtä säveltä 

käyttäen (yarabtsien sävel muuttuu laulun henkilöiden mukaan).

588. nenetsien syudbabts-laulujen henkilöt kykenevät muuttumaan 

eläimiksi ja lentämään pilvissä. 

589. nenetsien syudbabtsit esitetään kertojan äänellä (yarabtsit

omasta näkökulmasta eli päähenkilön äänellä).

590. nenetsien syudbabtsejen luonteeseen kuuluu tapahtumien 

liioitteleminen (hahmojen väliset taistelut voivat kestää 

vuosia).

591. nenetsien syudbabtsit esitetään erityisen kertojan äänellä 

(suorittaa alustuksen, leijuu ilmassa, liikkuu tapahtumien mukana, 

auttaa ja ohjaa laulun henkilöitä).

592. nenetsit kutsuvat laulujen kertojaa sanoilla wada-syudbabts.

593. komit kutsuvat kertojaa alkuperäiseksi laulajaksi ("köryenney 

s'ilis kertoo, en minä").

594. hantit kutsuvat kertojaa "laulun ihmiseksi" (pyhien laulujen 

luonteesta, pidetään elävinä olentoina / alkuperäisen laulajan 

ilmentyminä).

595. nenetsit kutsuvat yarabtseja itkulauluiksi.

596. nenetsien yarabts-lauluja pidetään elämänkerrallisina 

(kuvaavat ihmisten arkea, iloja ja suruja). 

597. nenetsilaulajat opettelevat laulamaan vanhemman laulajan johdolla 

(esiintyvät läpi elämänsä).

598. nenetsilaulajan kanssa esiintyy laulua sanoin tulkitseva kertoja 

eli toistaja (teltanggoda,vrt. noitien apulaiset).

599. nenetsit kutsuvat syudbabtseja pyhiksi lauluiksi, taivaslauluiksi 

ja noitalauluiksi (laulujen henkilöillä noitamaisia kykyjä, voivat 

muuttua toisiaan takaa-ajaviksi eläimiksi, yksi muuttuu pikkukalaksi, 

toinen tätä ajavaksi haueksi).

600. nenetsilaulajat tunnetaan hyvästä muististaan (parhaimmat 

voivat laulaa kolme päivää yhteen menoon).

601. nenetsilaulajat tunnetaan kansanperinteen tuntemuksestaan 

(vastailevat kuulijoiden kysymyksiin).

602. nenetsit pitävät syudbabts-laulujen henkilöitä "elävinä olentoina 

joita pitää kohdella hyvin".

603. nenetsit eivät jätä syudbabtseja kesken (henkilöiden uskotaan 

jäävän haamuiksi keskeytyskohtaan, pisimmät laulut voidaan 

keskeyttää henkilöille sopiviin kohtiin).

604. nenetsit voivat esittää oman laulunsa (yabe syo) läheisten 

seurassa (julkista esittämistä vältellään).

605. nenetsien omat laulut kertovat tunteista ja elämän tärkeimmistä 

tapahtumista (sanat arvoituksellisia, vain läheiset voivat ymmärtää 

sanat).

606. nenetsit kutsuvat kertovia lauluja sanalla hinabts (tarkoittaa 

myös lyhyitä laulettaessa muuttuvia lauluja).

607. nenetsien hinabtseja jaetaan pyyntimatkoista kertoviin 

(ngedalyoma hinabts), häistä kertoviin (tyunya hinabts) ja omasta 

elämästä kertoviin (man´yile´man hinabts).

608. nenetsit kutsuvat omaa laulua sanalla syo (kurkku, ääni).

609. nenetsien syo-lauluihin kuuluu ihmisille, eläimille, haltijoille

ja luonnonilmiöille omistetut laulut (vrt. saamelaisten joiut).

610. nenetsit nimeävät syo-laulun omistajansa mukaan (Wanoy syo

=Wanoy-naisen laulu, toisen laulua esitettäessä tulee mainita 

omistajan nimi).

611. nenetsit laulavat syo-lauluja yksin ollessaan ja läheisten seurassa 

(vrt. vieraille esitetyt "pop-laulut", vastakohtia).

612. nenetsien syo-lauluissa mainitaan omistajansa piirteitä ja elämän 

tärkeimpiä / mieleen jääneimpiä tapahtumia ("jäälautalla kelluminen"). 

613. nenetsit aloittavat ja lopettavat syo-laulun esittelyyn (Wela 

mantinyiwey ngey, Lyechama Welowlow ngey, olen Wela perheestä, 

Lyechama Wela).

614. nenetsit kutsuvat lastenlauluja sanoilla ngatsyeki syo (kehtolaulu, 

oma laulu) ja nyukubts (hellimälaulu).

615. nenetsien lastenlaulujen sepittäjinä toimivat äidit ja lapsia 

lähellä olevat sukulaisnaiset.

616. nenetsit lisäävät lastenlauluihin lapsiin liittyviä toiveita 

(miksi toivotaan tulevan, vrt. nimien toiveelliset merkitykset).

617. nenetsit pitävät kehtolaulua lapsen omana lauluna (sisältää 

lapsen nimen). 

618. nenetsien kehtolaulut ovat lyhyitä, leikillisiä ja rytmikkäitä 

(tarkoitettu viihdyttämään lasta). 

619. "Yedei Hasawa, ahahaha, nopea ja toimelias nuori mies, 

ahahaha, jos hän juoksee karkuun, ahahaha, vaikeata on saada kiinni, 

ahahaha" (nenetsien kehtolaulua).

620. nganasanit pitävät lapsen omaa laulua suojelevana (verrataan 

suojelevaan taikakaluun).

621. nenetsien noitalauluja jaetaan istuntojen aikana esitettyihin 

lauluihin, noitien kertomiin tarinoihin (kertovat matkoilla 

kohdatuista olennoista) ja kannuksen säestyksellä esitettyihin 

henkilauluihin (sisältävät yksityiskohtia henkien olinpaikoista).

622. nenetsien sambana-noitien toimiin kuuluu kuolleiden henkien 

saattaminen ja ihmisten, esineiden ja kotien puhistaminen (pidetään 

noidista myöhäisimpänä, koko jako ylisen, alisen ja keskisen noitiin 

tuntuu myöhäiseltä, vrt. luonnollisempi uni ja valve).

623. nenetsit kutsuvat alisen matkoista ja kuolleiden hengistä kertovia 

lauluja sanalla sambadabts (sambana tadyebya, saattaa kuolleen 

varjosielua laulun ja kannuksen säestyksellä).

624. nenetsit kutsuvat noitalaulua sanoilla tadyebya syo (tadebtsu

=noidan apuhenki, ts. hengen oma laulu).

625. nenetsien vidutana-noitien laulut kertovat ylisen matkoista 

(noita matkaa ylisen seitsemän kerroksen läpi, outojen maisemien läpi, 

Numin rautaiselle majalle (yesya mya), missä saa etsimänsä tiedon, 

palatessaan "kaikki on muuttunut").

626. nenetsit pitävät ihmisääntä soittimista vanhimpana (ihmisten 

laatimat soittimet nuorempia eli vähemmän pyhiä).

627. nenetsit pitävät kannusta kulkuneuvona (auttaa henkimatkalla, 

ei pidetä soittimena).

628. nenetsien laulut esitetään yksin tai kaksin (perässä laulaminen, 

vuoropuheluina laulaminen).

629. nenetsilaulujen sävelet kulkevat kapealla äänialalla (1-4 sointua 

/ sävel).

630. nenetsilaulujen säkeet ovat 6 tai 8-tavuisia (noitalaulut yleensä 

8-tavuisia, ensimmäistä tavua painotetaan).

631. nenetsilaulaja muodostaa äänen kurkun perällä (etenkin taruja 

laulaessaan).

632. nenetsien omat laulut esitetään mumisevalla tai hiljaisella äänellä.

633. nenetsit pitävät kannusta (penzer) henkipeurana joka kuljettaa 

noitaa olevaisuuksien välillä (kalvossa peuran henki).

634. nenetsien pyöreähköön kannukseen (halkaisija 62-80cm) kuuluu 

havupuusta veistetty kehys, villipeuran nahasta laadittu kalvo ja kehyksen 

ympärille kiinnitettyjä tiukuja.

635. nenetsit pitävät kannuksen kapulaa keskisen tunnuksena.

636. nenetsinoidan varusteisiin kuuluu "pyhän puun antama kävelykeppi" 

(yleensä koivuinen).

637. nenetsit kutsuvat eläinhahmoisia apuhenkiä sanalla lungi 

(vrt. hantin henkeä tarkoittava lunx).

638. nenetsit pitävät noitien voimia hengiltä saatuina (menestys

vaihtelee sen mukaan kuinka hyvin onnistuu viestimään henkiensä 

kanssa). 

639. nenetsinoitien apuhenkien määrä vaihtelee yksilön mukaan 

(uusia löytyy iän myötä, henget löytävät noidan).

640. nenetsit kutsuvat noidan apuvälineitä kaksoisolennoiksi ja 

kuvajaisiksi (vrt. esineissä elävät henget, olemassa molemmissa 

/ kaikissa maailmoissa).

641. nenetsinoidan pukuun kuuluu viitta, jalkineet, käsineet ja päähine.

642. nenetsinoidan päähineeseen kuuluu 45 helminauhaa 

(roikkuvat pään molemmin puolin), 50 sormusta (sormuksiin 

kiinnitetty tiukuja), seitsemän lyhyempää valkoisista helmistä 

punottua nauhaa (roikkuvat otsalla), takapuolelle kiinnitetty 

helmitetty koru (jonka kautta apuhenget saapuvat) ja etupuolella 

roikkuvia metallikoruja (laitetaan silmille noidan matkatessa).

643. nenetsit kutsuvat noidan apuhenkiä sanalla taewari.

644. nenetsit kutsuvat noitien käyttämiä tyynnyttäviä sanoja 

sanalla wi´q (vrt. hypnoosi).

645. nenetsit kutsuvat kuolleen hengen saattamista sanalla 

sampo (vrt. sambana-noidat).

646. nenetsit kutsuvat parantamista sanoilla yil-to (jil=elämä, 

to=järvi).

647. nenetsit kutsuvat kohtalon ennustamista sanoilla yilcy-to.

648. nenetsien kannusta (pyencyr) yhistetään lento-oravan 

(pyenco) nimeen (vrt. kannuksen pitäminen noidan 

lentovälineenä).

649. hantien mukaan pyhiä taruja saa esittää vain pimeän 

aikaan (päivän laskettua).

650. hantit eivät jätä pyhiä kertomuksia kesken (jos aloittaa 

kerrottava kokonaan, vrt. henkilöiden pitäminen elävinä 

olentoina).

651. hantit kutsuvat enteitä ja näkyjä sanalla ter (vrt. terve). 

652. hantit kutsuvat uhrin yhteydessä vannottua valaa sanalla mul

(vrt. multa, mulloin).

653. hantit kutsuvat taikuutta sanoilla caipan ja saepan.

654. hantit kutsuvat noidan esittämää laulua sanalla jolem

(vrt. maa-sanat, maan henkien laulut).

655. hantien naisnoidan pyöreään kannukseen kuuluu 

kaksoiskehys (nol), 3-vuotiaan vaatimen nahasta valmistettu 

kalvo (vazgenka), kehykseen kiinnitettyjä koivutappeja 

("soivat tapit", lapi), tappien päällä oleva tuomenoksa (sult), 

irrotettava 3-kärkinen kädensija (johon sidottu kolikoita) 

ja kehyksen sisäpuolelle kaiverrettu haltijan kuva 

("katsoo kannuksen sisään"). 

656. hantinoidan henkimatkaan kuuluu kannuksen lämmittäminen 

(ensin sisältä, sitten päältä), kolikoiden kiinnittäminen kädensijaan 

(apulaisen toimia), kannuksen ojentaminen noidalle (myötäpäivään 

kääntäen), kannuksen kuunteleminen ("haluaako laulaa"), luonnon 

nostattaminen apuhenkien kutsumista varten, kannuksen äänen 

seuraaminen, luojahenkien (Num torum, Muix anki) puhutteleminen, 

kannuksen kääntäminen myötäpäivään (tarkoittaa "tie on auki"), 

sukulaisten henkien jättämien jälkien seuraaminen, kuvajaisen 

irtautuminen (noidan varjosielu), kuvajaisen ja apuhenkien (seitsemän 

kirjokaulaista kurkea) ohjaaminen kohti määränpäätä (sairastuneen 

ihmisen varjosielua), sukulaisnoidan henkien apuun kutsuminen 

("emon tärkein apuhenki peura saapuu auttamaan"), tulen 

puhutteleminen (pyydetään lupaa parantamiseen, saadaan lupa), 

sairauden alkuperän selvittäminen ja ilmoittaminen, tulen ympärillä 

hyppiminen, maahan vaipuminen, herääminen, vierailtujen paikkojen 

muisteleminen ja kannuksen ojentaminen apulaiselle (myötäpäivään 

kääntäen).

657. nenetsit kutsuvat unissa matkaavia noitia sanoilla dyutiltana.

658. nenetsien mukaan uninoidat matkaavat unissaan henkien 

maahan (sambana-noitien tavoin voivat ottaa yhteyttä henkiin 

ja pyytää sielujen takaisin lähettämistä).

659. nenetsit kutsuvat uninoidan laulua sanoilla dyutiloma 

("uneksii", vrt. lomassa, lomailla).

660. nenetsit kutsuvat noitalaulua sanoilla tachyipyatma kinawsh

(vrt. kinata).

661. nenetsinoidan alisen matkaan kuuluu maan seitsemän kerroksen 

läpi laskeutuminen (tikapuita pitkin, "päiväsilmäksi" kutsutun 

apuhengen suojeluksessa), alisen henkien kohtaaminen (alkavat seurata), 

kuolleiden henkien kiertäminen myötäpäivään, "kuolleiden majalle" 

saapuminen, satimeen jääminen ("elät kanssamme ikuisesti, et pääse 

pakoon"), majasta pakeneminen muotoa muuttamalla (muuttuu 

linnunsulaksi ja leijuu läpi seinänraosta, "päivänpuoleisesta kolosta") 

ja maan päälle palaaminen keskisen henkien avustuksella (kädestä 

vetää Seitsemän-veen-nainen, tietä näyttää Kultakarvainen-repo-emo).

662. nganasanien noitalaulut koostuvat kahdeksan tavun säkeistä 

(parittomia tavuja painotetaan, neljännen tavun jälkeen tauko).

663. nganasanien kertomalaulut ja omat laulut esitetään kuuden 

tavun säkeinä.

664. nenetsinoitien opintoihin kuuluu vanhempien noitien istuntoihin 

(kamlanie) osallistumista (7-vuotiaasta lähtien), ensimmäinen taitojen 

koetteleminen 14-vuotiaana, ihmisten, kasvien, loitsujen ja parantamisen 

opettelua, oman laulun opettelua, ensimmäisen apuhengen saaminen, 

toinen taitojen koetteleminen 21-vuotiaana (noidanlahjan saaminen, 

sukulaisnoidan apuhenkien saapuminen suojelijoiksi), vanhemman 

noidan apulaisena (teltan) toimimista, apuhenkien ohjaamisen opettelua, 

noitamatkoilla suunnistamisen opettelua, muodon muuttamisen opettelua, 

kolmas taitojen koetteleminen 28-vuotiaana (saa oikeuden ennustaa luista, 

kirveestä ja veitsestä, saa oikeuden kutsua kuolleiden henkiä, saa nimen 

mal tadebya, kannukseton noita), itsenäisen noidan toiminnan aloittaminen 

(saa käyttöönsä kaikkien henkien nimet, saa oikeuden pitää omia istuntojaan, 

saa oikeuden ennustaa ja parantaa pienempiä vaivoja), neljäs taitojen 

koetteleminen 35-vuotiaana (saa käyttöönsä ensimmäisen kannuksen ja 

nimen si´mya, noita jolla riipukseton kannus), itsenäisenä noitana toimimista, 

voimien kehittämistä, tietojen ja taitojen lisäämistä, vanhemmille noidille 

tarkoitettuja taitojen koettelemisia (saa lisää apuhenkiä, saa riipuksia 

kannukseen ja pukuun, saa nimen yanumta, valmis noita) ja kuolemaan 

asti jatkuvaa noituuden eri muotoihin erikoistumista (49-vuotiaana voi ottaa 

vanhan noidan paikan ja uuden nimen, vydu´tana, ya´nyangy tadebya 

tai sambdorta).

665. nenetsien ylisen noidan (vydu´tana) henkimatkaan kuuluu lentoon 

lähteminen (ensin vaakasuoraan, sitten ylöspäin, lintuja jäljitellen), 

ylisen kerrosten läpi matkaaminen (jokaisella oma värinsä, valon 

taittumisen mukaan), ensimmäisen ja kolmannen kerroksen väliseen 

tilaan saapuminen ("painoton tila"), hyväntahtoisten henkien (Ya minya, 

maan emo) kohtaaminen kuudennessa ja seitsemännessä kerroksessa 

(auttavat noitaa eteenpäin), ylimpään kerrokseen saapuminen ("ääretön 

tila") ja sokaisevan valon, pimeyden, esteiden ja muiden koettelemusten 

kohtaaminen (koettelemuksista selviytyvä saa Numin hyväksynnän ja 

uutta voimaa noidan tielle).

666. nenetsien keskisen noidan (ya´nyangy tadebya, ya=maa) 

henkimatka suuntautuu keskistä muistuttavaan peilikuvamaailmaan 

(vrt. veen pinnassa näkyvät kuvajaiset) jossa noita kohtaa näkymättömiä 

jokien, metsien ja vuorten henkiä (voi pyytää hengiltä apua kykyjensä 

mukaan, voimakkaimpia henkiä tavoitteleva joutuu kohtaamaan vastuksia, 

keskisen henkien luonteesta, asuvat keskisessä ja toisaalta omassa 

henkimaailmassaan, henkien pyhäköt=teitä tuohon maailmaan).

667. nenetsien alisen noidan (sambdorta) henkimatkaan kuuluu kodan 

yläpuolelle kohoaminen, lännessä sijaitsevaan "maan ääreen" lentäminen, 

maan läpi siirtyminen, alisen ensimmäiseen kerrokseen saapuminen 

(kerroksessa elää lempeää sihirtya-väkeä ja kanssaan naineiden 

nenetsien henkiä, elävät kuten maan päälläkin, auttavat noitaa sielun 

etsinnässä), eksyneiden sielujen pysähdyspaikkaan saapuminen 

(ensimmäisen ja toisen kerroksen välissä), alisen toiseen kerrokseen 

saapuminen (kerroksen reunoilla elää vahingollisia henkiä, vievät 

vangitsemansa sielut alisenhaltija Ngalle) ja alemmas päin jatkaminen 

vahingollisia henkiä vältellen ja sairaan ihmisen varjosielua jäljittäen 

(etsitään henkeä jonka uskotaan vieneen sielun).

668. nenetsit laativat kannuksia (penzer) lehtikuusia kasvavien 

pyhäköiden puista (vrt. sukujen metsäpyhäköt).

669. selkuppinoitia (tetypy) jaetaan valoisassa kodassa laulaviin 

(sumpytyl´kup) ja pimeässä kodassa laulaviin (kamtyryl´kup).

670. selkuppinoidan varusteisiin kuuluu pyhä puu (kossyl-po), kannus, 

helistin, sauva, puku, rintalevy, kaapu, saappaat, päähine ja lapaset.

671. selkuppien mukaan noita perii kykynsä ja sielunsa sukulaisnoidilta 

(sielu=noitasielu, varjosielu).

672. selkuppinoidat esittävät uuden laulun joka kevät 

"lintujen palaamisen päivillä".

673. selkupit laativat nuorelle noidalle pienen kannuksen 

(koko kasvaa kykyjen kasvaessa).

674. selkuppien mukaan täyden voiman saavuttanut noita 

voi herättää ihmisen kuoleman kielistä (parantamiseen

erikoistuneet noidat).

675. selkupit kutsuvat laulua sanalla ler (lergu=laulaa).

676. selkupit kutsuvat tanssimista sanoilla mezalbugu.

677. selkupit kutsuvat noitaa sanoilla pöönege (vrt. puu).

678. selkupit elävöittävät uuden kannuksen lintujen palaamisen 

aikaan (menot voivat kestää 10 päivää).

679. selkuppien kannuksen elävöittämiseen kuuluu 

tarunomaiseen lämpimään maahan ("missä aurinko paistaa 

seitsemän päivää, missä vuoret ylettyvät taivaaseen") 

matkaaminen elävöitetyn peuran hengellä (peura jonka 

päänahasta kannuksen kalvo laaditaan).

680. sanalla manata tarkoitetaan sanomista (kantauralin mono, 

mon).

681. sanalla punoa tarkoitetaan sanojen punomista eli kertomista 

(kantauralin puna, pun).

682. udmurttien mukaan luojahenget laativat noidan (tuno) 

hengelle tehtäviä ja vastuksia (luojahenget=hengiksi muuttuneita 

heimojen perustajia).

683. samojedit työstävät uuden kannuksen (penser) nahan 

jänteettömäksi (noidan tulee pehmittää nahka itse).

684. samojedinoidan (tadibey) pukuun kuuluu punaisella 

kankaalla koristeltu peurannahkatakki, rinnan peittävä rautalevy, 

silmien edessä roikkuva lippa ja takkiin kiinnitetyt helyt ja tiu´ut 

(ommellaan seitsemän helyn perheiksi).

685. saamelaiset laativat kannuksen kehyksen valoisassa paikassa 

kasvavasta koivusta tai petäjästä (vrt. päivän puusta).

686. saamelaiset maalaavat kannuksen kalvolle päivän, tähtien, 

eläinten, järvien, metsien, haltijoiden ja ihmisten kuvia 

(alisen ja ylisen henget eri puolille).

687. saamelaiset laativat kannuksen kapulan poron sarvesta 

(alkujaan villipeuran).

688. saamelaiset säilyttävät kannusta ja kapulaa pehmeisiin 

nahkoihin käärittyinä.

689. samojedinoidan varusteisiin kuuluu lyhyt sauva (kaiverrettu 

toiselta puolelta pyhin kuvioin) ja kaksi soivaa nuolta (päihin 

kiinnitetty kellot).

690. samojedinoita käyttää sauvaa ja nuolia henkien kutsumiseen 

(laulaa ja lyö sauvalla nuolia) ja ennustamiseen (heittää sauvan 

maahan, kaiverrettu puoli ylöspäin=hyvä enne).

691. samojedien noitalaulut koostuvat henkien kutsulauluista, 

tanssilauluista (lauletaan henkien saavuttua) ja neuvottelulauluista 

(henkien kanssa käytyjä vuoropuheluita).

692. samojedinoitien apuhenkiin kuuluu karhu, kyy, orava ja peura 

(orava liikkuu puiden tasalla, kyy maan tasalla, kutsutaan 

tarkoituksen mukaan).

693. selkuppien soittimiin kuuluu poronsarvesta laadittu puhallin 

(vargan) ja joutseneksi kutsuttu kielisoitin (lebed).

694. selkuppinoitien apuhenkiin kuuluu lozyl qory (henki poro), 

olykytyl loz (päätön henki) ja sitty pelaqqyl loz (kahdeksi 

jakautunut henki).

695. hantinoidat syövät kuivatusta kärpässienestä 

"kolme tai seitsemän palaa" (jonka jälkeen näkevät 

"sienien henkien laulavan ja tanssivan" ja toistavat sanansa, 

sienilaulujen alkuperää).

696. nenetsien mukaan kärpässieniä voivat syödä vain ne jotka 

tuntevat sienten alkuperän (muut eivät näe sienen henkeä 

ja vaeltavat pimeydessä).

697. nenetsinoita voi syödä kerrallaan kaksi ja puoli kärpässientä 

(odottaa näkevänsä yhtä monta henkeä, vrt. pientä sientä,

palaa).

698. nenetsien mukaan sienihenget matkaavat "valoisaan 

luomisen paikkaan" (jossa luotiin Nomin toimesta, noita seuraa 

jälkiä ja sitoo henget "seitsenkoloiseen pylvääseen, seitsemällä 

nuoralla", jonka jälkeen herää matkalta).

699. nenetsinoita etsii pyyntionnea "henkien jokea" pitkin 

matkaamalla (kohtaa joen varrella ystävällisiä henkiä joiden 

kanssa lähtee metsälle, kaatavat yhessä peuran jonka karvan 

tai kielen mukana tuo kadonneen pyyntionnen takaisin).

700. selkupit kutsuvat noitia sanoilla tetypy-sombyrni, 

tetypy-kamytyrni ja tetepy-aloga.

701. selkuppien sombyrni-noidan varusteisiin kuuluu puku, 

rintalevy, lakki, kannus, kaksi kapulaa (kapsit) ja sapeli (kidy).

702. selkupit pitävät tetypy-sombyrneja noidista vahvimpina 

(puvussaan seitsemän kurjenkuvaa).

703. selkuppien kamytyrni-noita pitää istuntonsa pimeässä kodassa 

(ilman noidanpukua, varusteina päänauha (churakty) ja rintalevy 

(kutyn)).

704. nenetsit jakavat nuoria noitia kannuksettomiin (mal tedebia) 

ja riipuksettoman kannuksen omaaviin (tadebja simja). 

705. nenetsien sambdorta-noitien tärkeimpänä suojelushenkenä 

pidetään Maanalaista-peuraa (vrt. luomiskertomukset maata 

kannattelevasta peurasta).

706. nenetsinoidalla on aloittaessaan 1-2 apuhenkeä 

(vrt. perityt henget, saa lisää päästessään jonkin tärkeän 

suojelushengen yhteyteen).

707. nenetsinoitien apuhenget ilmestyvät eläin ja ihmishahmossa. 

708. nenetsinoidat jakavat apuhenkiä päivällä ja yöllä liikkuviin 

(vrt. päivä ja yöeläimet).

709. selkuppien kannuksen elävöittäjinä toimii Korppi-emo 

ja Korppi-isä (lentävät noidan pyynnöstä maanemo Ilinta kotan 

suolle, ottavat vettä elämänpyörteestä ja roiskivat vettä kannuksen 

päälle).

710. selkupit nostavat elävöitetyn kannuksen noidan kotaa lähimpänä 

olevaan puuhun.

711. nenetsit kutsuvat huutoa sanalla leu (vrt. selkupin ler=laulu).

712. unkarilaiset kutsuvat noitia sanoilla taltos (shamaani), tudos 

(tietäjä), javas (ennustaja) ja nezo (näkijä).

713. unkarilaiset kutsuvat kannusta sanalla dob.

714. unkarilaiset ennustavat kannuksen ja tammenterhojen avulla 

(dobolas, "kysyn sinulta kannus totuutta").

715. unkarilaiset säestävät noidan laulua huj-huj tai ujju-ju-huudoin 

(kahdeksan huudon toistoja).

716. hantit kutsuvat pyhänä pidettyä 5-kielistä soitinta sanoilla

naras-yukh (vrt. naras-joki).

717. mansit huutavat laulujen välissä "kajajujin, kajajujin" 

(huudoilla siirrytään näkyvästä maailmasta laulun maailmaan).

718. mansien karhulaulut esitetään omasta näkökulmasta 

(naaraskarhu kertoo elämäntarinaansa).

719. hantien soittimiin kuuluu sangultap eli soiva puu (veneen

hahmoinen, koppa männystä, 5-6 poronjänteistä viritettyä kieltä, 

kielien kiinnittimet puusta tai linnunluusta).

720. hantit soittavat sangultappia polvilla (molemman käden 

sormilla).

721. hantit soittavat sangultappia haltijoita kutsuessaan 

("eivät ymmärrä tavallista puhetta").

722. hantit esittävät haltijoiden lauluja kielisoittimen tai 

kannuksen säestyksellä (erikseen kutsulaulut ja haltijoiden 

omat laulut).

723. hantien kielisoittimiin kuuluu sangultap, shangur ja 

naresh-yuh.

724. hantit soittavat kielisoittimia karhupäivillä ja haltijoihin 

liittyvissä menoissa (soittimiin ei kajota arkena).

725. hantien mukaan kielisoittimet voivat toteuttaa toiveita 

(vrt. soitettaessa ajateltuja).

726. hantinoidat käyttävät kannusta henkien herättämiseen 

ja kutsumiseen (uskotaan nukkuvan päivällä, nurinkurinen 

henkien maailma).

727. hantit laativat kannuksen kalvon hirven tai poron nahasta. 

728. hantit laativat kannuksen kehyksen sukupyhäkössä 

kasvavasta männystä (halkaisija 40-60cm, kädensija y:n 

tai x:sän muotoinen).

729. hantit kiinnittävät kannukseen riipuksia, sormuksia, ketjuja 

ja kirjavia nauhoja (riipusten määrä kertoo noidan voimista).

730. hantit päällystävät kannuksen kapulan karhun tai poron 

korvanahalla (kapulaan voidaan kiinnittää helistimiä ja sormuksia).

731. hantit kuumentavat kannuksen kalvon ennen soiton aloittamista 

("jotta henget ilahtuisivat äänen kuullessaan ja saapuisivat maan 

päälle kertomaan tahtonsa").

732. hantit ripustavat revenneen kannuksen kalvon puuhun 

(paikalle missä repesi).

733. hantinoidat ennustavat pyyntionnea kirveen, veitsen tai pyhän 

vakan keralla.

734. hantien soittimet ovat soittajien laatimia (luo yhteyden 

soittajan ja soittimen välille).

735. hantien soittimiin kuuluu 9-13 kielinen kurkea muistuttava soitin 

(soitetaan eläimistä ja ihmisistä kertovien laulujen ja tanssien taustalla).

736. hantit pitävät "soivaa kurkea" kannusta ja sangultappia 

vähäisempänä soittimena (vrt. nuorempana).

737. hantit pitävät soittimia haltija-aitoissa kankain peitettyinä 

(soitetaan pyhissä tilaisuuksissa, muulloin kajoaminen 

"vaarallista").

738. hantit kertovat pyhiä taruja päivän laskettua (päivänvalossa 

kertovalta "tippuu hiukset ja katoaa muisti").

739. hantien mukaan kannusta voivat soittaa miehet ja naiset 

(kielisoittimia vain miehet, vrt. myöhäisempi / eteläisempi

alkuperä).

740. mansinaisten soittama tumran / vargan laaditaan hirven 

tai poron sääriluusta ja luuhun kiinnitetystä jänteestä (soitetaan 

laittamalla kieli luuta vasten ja vetämällä jänteestä).

741. hantit aloittavat sadun sanoin imiyon-ikiyon (akka ja ukko) 

tai imiyon-ikiyon waoyon (akka ja ukko elävät yhessä).

742. hantit kutsuvat miesnoitaa sanoilla tsherty-ko.

743. hantit kutsuvat kannusta sanalla koip.

744. hantien karhupäivillä esittämiä lauluja jaetaan karhulauluihin 

(hantin voi-are, mansin ui-eryg), näyteltyihin lauluihin (hantin 

tangetep, mansin tulyglap) ja haltijoiden kutsu ja esittelylauluihin 

(mansin kaastan eeryg, pupyg eeryg).

745. mansien karhulaulut (ui-eryg) kertovat karhun taivaallisesta 

alkuperästä, karhun elämästä metsässä, metsästäjän saapumisesta 

ja karhun kaatamisesta. 

746. mansit esittävät karhulauluja karhupäivien ensimmäisenä päivänä.

747. mansien karhulaulut esitetään rivissä seisoen, sormista kiinni 

pitäen ja laulun tahdissa kumartaen (esittäjillä erityiset päähineet, 

käsineet ja puvut).

748. hantien kutsulaulut esitetään yksinlauluina karhulaulujen jälkeen 

(esittäjän kasvot peitetään osittain). 

749. hantien kutsulaulut kertovat tapahtumaan kutsutun haltijan 

suorittamista valmisteluista (pukeutuu, valjastaa porot), paikalle 

saapumisesta ja tekemisistä paikan päällä.

750. hantien näyteltyihin lauluihin kuuluu "kaksikasvoisen

-metsänhengen-laulu", "kuolleiden elävöittämislaulu", 

"kehuskeleva metsästäjä ja nuori menkvi" ja "kolme metsästäjää 

ja Mis-nainen".

751. hantit esittävät näyteltyjä lauluja karhupäivien keskivaiheilla 

(lauluihin kuuluu elein ja tanssein esitettyjä vuoropuheluita, 

esittäjillä tuohinaamarit). 

752. mansit kutsuvat haltijoita pyhänä pidetyllä 5-kielisellä soittimella 

(alin kieli kutsuu "siivekkäitä-haltijoita-jotka-ovat-joka-paikassa", 

ylin kieli kutsuu "jalan-liikkuvia-haltijoita-jotka-ovat-joka-paikassa").

753. hantinoidan tärkeimmän apuhengen uskotaan elävän kannuksen 

kädensijan alla (sijaan kiedotaan kankaita ja riipuksia).

754. hantien soittimiin kuuluu 4-kielinen narkas-yukh (soitetaan 

noitien istunnoissa ja uhripäivillä).

755. hantit laativat narkas-yukhin kielet hirvenjänteistä (poikkipuut 

joihin kielet kiinnitetään teerenluista, omat ainekset).

756. udmurttien mukaan noidat voivat olla miehiä ja naisia 

(hengistä puolet naispuolisia, vrt. jälleensyntymisusko, 

noitasielujen uudesti syntyminen).

757. udmurtit kutsuvat noitia sanoin tuno (tietäjä), pellaskis 

(parantaja) ja vedon (loitsija).

758. hantilapset oppivat heimonsa pyhät tanssit karhupäivillä 

(tytöt naisilta, pojat miehiltä).

759. hantien naisten tanssit eroavat miesten tansseista (naisilla 

tarkemmat ja kevyemmät liikkeet ja käännökset).

760. hantien naisten tansseihin kuuluu taukoja ja rytmitettyä polkemista 

(yhistettynä käsien ja ylävartalon liikkeisiin).

761. hantien naisten tanssit kertovat naisten elämästä, jokapäiväisistä 

askareista ja luonnon pyhyydestä.

762. hantinaiset esittävät karhupäivillä erityisen huivi-tanssin 

(ylävartalo huiviin verhottuna).

763. hantien karhupäivien lauluja jaetaan kertoviin lauluihin 

ja tanssien aikana esitettyihin lauluihin.

764. hantinaisten karhupäivillä käyttämään pukuun kuuluu 

siperianmännyn kuoresta laadittu mekko, koivuntuohesta 

laadittu esiliina (heimojen syntypuita), hopeisia koruja, 

helmin koristellut jalkineet ja lintujen kuvin kirjailtu huivi ja paita 

(tanssiessa huivi "pyörii ja pyörii").

765. hantien karhupäivien tanssijat astuvat suureen majaan 

"kevyin askelin" (liikkeitä verrataan karhuun).

766. hantinaiset tanssivat laulun säveltä tarkasti mukaillen 

(liikkeet "siroja ja pyöriviä").

767. hantinaiset laulavat tanssiessaan naisten ja lasten omia lauluja 

("on kuin orava, nopea ja viisas liikkeissään").

768. hantit opettavat heimonsa pyhät tanssit karhupäivillä 

lapsenlapsille (lapsi toistaa isovanhemman sanat ja liikkeet, 

opetetaan helpotetussa muodossa).

769. hantit saavat tanssien ja tanssien aikana esitettyjen 

laulujen aiheet luonnosta ("ovelasti käännymme päät paljaina 

kuin kotkanpesät", "ovelasti käännymme selät taipuneina kuin 

lumisilla puilla").

770. hantinaisten tanssit ja tanssiessa käyttämät vaatteet 

ylistävät naisten hyveitä (viisaus, nokkeluus, kätevyys, 

taitavuus). 

771. hantinaiset pyrkivät tanssimaan "pienin askelin, pienellä 

alueella, pienin liikkein".

772. hantinaisten tansseja voidaan pitää henkilökohtaisina 

(jokaisella omat käsien liikkeet). 

773. hantinaiset toistavat tarkasti harjoittelemansa käsien 

liikkeet vartalon molemmin puolin (käsiä liikutetaan 

ensin ylöspäin pään tasalle, sitten alaspäin alaselän taakse).

774. hantinaisten tanssit kuvastavat esittäjänsä luonnetta 

(toinen sisaruksista toistaa emolta oppimansa liikkeet 

hitaammin, toinen nopeammin).

775. hantinaisten tansseihin kuuluu "kalastajanaisen-tanssi" 

ja "tuomenmarjoja-poimivan-naisen-tanssi".

776. hantien mukaan tanssijoiden liikkeet kuvastavat laulun 

sanojen tapahtumia (kädet ylhäällä=poimii marjoja, 

kävelee paikallaan=matkaa paikasta toiseen).

777. hantinaiset tanssivat "omassa tilassaan" tai 

"näkymättömän kumppanin kanssa" (karhupäivillä laillansa 

huiviin puetun karhun kanssa).

778. hantit pitävät tansseissa käytettyä isokokoista huivia 

yhtenä naisen tunnuksista (yhistetään naisten tanssien 

jatkumiseen ja pyhyyteen). 

779. mansitytöt perivät tansseja äidiltä ja äidin äideiltä.

780. mansinaisten tanssit monimutkaistuvat iän myötä 

(vrt. omien laulujen tapaan).

781. hantit kutsuvat miesnoitaa sanoilla jolta qu.

782. hantinoidan tehtäviin kuuluu ennustaminen, pyyntionnen 

tiedusteleminen, parantaminen, henkien kanssa keskusteleminen, 

sairaiden sielujen takaisin noutaminen, tulevan tiedusteleminen, 

pyyntimatkojen suunnitteleminen ja tautien karkottaminen.

783. hantit kutsuvat tanssia sanalla jak.

784. hantien sajleti jak-tanssissa kuljetaan piirissä käsien liikkeet 

vasemmalle ja oikealle toistaen (tanssijoilla käsissään koivunoksa

-kuvioin (nuw) koristellut kintaat, pidetään suojelevana tanssina).

785. hantit kutsuvat tanssin askelia ja tanssijoiden vaatteissa 

olevia koristeluja sanalla nuw (oksa).

786. hantit kutsuvat metsänhenkien (mis) esittämiä lauluja 

sanoilla mis ar (kuvaavat karhupäiville saapumista mis-sä 

esittävät "onnea tuovan tanssinsa").

787. hantien haltijalaulut koostuvat esittelyistä ja tervehdyksistä, 

haltijan alueen ja elämän kuvaamisesta ("tekevät samoja asioita 

kuin ihmisetkin"), kutsun saamisesta ("varis tuo tiedon"), 

matkaan valmistautumisesta, karhupäiville saapumisesta ja 

haltijan esittämästä tanssista ("pyörähtää kolmasti karhun 

edessä").

788. hantit kutsuvat karhupäivillä käytettyä majaa sanoilla

woj hot (pedon maja).

789. hantilaulujen sanat perustuvat toistojen ja vertauskuvien 

käyttöön (toistot puoliksi vanhaa, puoliksi uutta).

790. hantit jakavat karhupäivien lauluja vuodenajan mukaan 

(samana päivänä voidaan esittää vain yhden vuodenajan lauluja, 

vrt. sanoissa kuvatun vuodenajan).

791. hantien laulut vievät kuulijan "matkalle pyhiin paikkoihin".

792. hantilaulut esittelevät tärkeisiin tapahtumiin saapuvia haltijoita 

(kutsulaulut, haltijoiden omat laulut).

793. hantit kutsuvat miesnoitaa sanoilla tsirte-ho ja naisnoitaa 

sanoilla tsirte-ne (vrt. volgan tsi, si=päivä).

794. hantinoidan tehtäviin kuuluu terveyden, lapsien, vaurauden 

ja pyyntionnen pyytäminen heimolle.

795. hantien ylisen noitia jaetaan sen mukaan kuinka pitkälle 

yliseen pystyvät matkaamaan (Num-torumin majalle, 

majan kynnyksen taakse, pihapiirin rajalle).

796. hantien ylisen noitiin kuuluu miehiä ja naisia (naiset matkaavat 

naispuolisten henkien luokse, miehet miespuolisten).

797. hantinoita aloittaa istuntonsa ottamalla esiin kannuksen 

ja kutsumalla apuhenkiään (jokaisella oma kutsulaulu).

798. hantinoidat viestivät hengille "muinaisella kielellä" tai pillien 

säestyksellä ("eivät kuuntele tavallista puhetta"). 

799. hantien mukaan henkiä ei voi käskeä ("auttavat jos haluavat").

800. hantinoidan istunnon valmisteluihin kuuluu kannuksen 

lämmittäminen tulen yllä, vahingollisten henkien karkottaminen 

kääpää polttamalla ja haltijoiden mielentilan tiedusteleminen 

("pyhää vakkaa" nostamalla).

801. hantinoita ei käytä kykyjään oman perheensä hyödyksi 

(muuten henkien uskotaan hylkäävän, tarvittaessa kutsutaan 

toinen noita).

802. hantinoitien henkiä jaetaan voimakkaisiin suojelushenkiin 

ja suojelushenkien antamiin apuhenkiin (suojelushenki voi elää 

ylisessä, keskisessä tai alisessa).

803. hantien mukaan suojelushenki valitsee noidan, ohjaa noitaa 

polullaan ja ilmoittaa tehtävistä unissa (hengestä ei puhuta ääneen, 

oikeaa nimeä ei mainita ääneen).

804. hantinoidan apuhenget voivat olla eläin ja ihmishahmoisia 

(osa elää noidan kantamassa vakassa, kirjaviin vaatteisiin puettuja 

akkoja tai ukkoja).

805. hantien mukaan kannuksen henki elää kahvassa tai 

kehyksen sisäpuolelle sidotussa kankaassa (hengelle uhrataan 

ennen  soittamista, pidetään yhtenä noidan apuhengistä).

806. hantinoidilla on oma sävel jokaiselle apuhengelle 

(saadaan vuosien varrella, nuoret noidat voivat kutsua 

henkiään sanoin). 

807. hantien mukaan apuhengen saapuminen riippuu 

kutsupaikan ja hengen asuinpaikan välisestä etäisyydestä 

(vrt. yksityiskohtaiset asuinpaikkojen kuvaukset).

808. hantien mukaan vanhat noidat puhuvat hengille 

"muinaisella kielellä jota muut eivät ymmärrä" (nuoremmat 

pilleillä viheltäen).

809. hantien lauluja jaetaan omasta näkökulmasta esitettyihin 

(haltijalaulut, karhulaulut) ja kertojan äänellä esitettyihin.

810. hantit astuvat karhupäivien suureen majaan 

"metsänhengen-neidon-kolmin-pitkin-askelin, metsänhengen

-neidon-nelin-pitkin-askelin" (karhun / haltijoiden liikkeitä 

jäljitellen).

811. hantit kuvailevat karhupäivillä käytettyä suurta majaa 

sanoin "seitsemän-orsinen, kuusi-orsinen maja, kuin päivä 

seitsemästi kiertää polkunsa, kuin päivä kuudesti kiertää 

polkunsa, lehtikuusinen-ovi, kuusinen-ovi, muinaisen miehen 

pojan laatima, pienten poikien meluisaksi majaksi, pienten 

tyttöjen iloiseksi majaksi" (vrt. päivän liikkeen mukaan 

rakennettu).

812. hantien mukaan 5-kielisen "soivan puun" alin kieli kutsuu 

alisen haltijoita ja ylin kieli ylisen haltijoita (vrt. kolme 

keskimmäistä, keskisen haltijoitako).

813. hantien tansseihin kuuluu "vesikalan-onnen-tanssi" ja 

"villipedon-onnen-tanssi" (miesten tansseja).

814. hantit kuvailevat rukousuhria sanoin "minun pehmeä 

soopelin-kokoinen rukoukseni, minun pehmeä karvaisen-eläimen

-kokoinen rukoukseni" (uhratut nahat sidotaan seitsemän 

tukkuihin).

815. hantit pitävät elämää lauluna ja kertomuksena (huonoa 

onnea toivottaessa sanotaan "loppukoon laulusi, sammukoon 

kertomuksesi").

816. hantien soittimiin kuuluu karhupäivillä soitettu haapapuun 

juuresta laadittu kielisoitin (veistetään uivan hanhen hahmoiseksi).

817. hantien tansseihin kuuluu jalan polkemista ja paikallaan 

pyörimistä.

818. "karhu ja orava elivät yhdessä, karhu kutsui oravaa sisarekseen, 

orava kutsui karhua veljekseen, sisarukset elivät sovussa, yhteisiä 

ruokia syöden, yhteisessä pesässä nukkuen, eräänä iltana kaikki 

muuttui, sisarukset istuivat puron rannalla, karhu pyysi purosta 

kaloja, istuessaan rannalla, kaloja syöden, karhu sanoi oravalle, 

elämme sovussa vaikka emme sovi yhteen, olet pienempi etkä 

osaa kalastaa, joskus hölmöilet ja teet asioita väärin, orava alkoi 

väittää vastaan, luetellen kaikki asiat joita osaa tehdä, he alkoivat 

kiistellä, kiistan lopuksi orava sanoi, turhaan kiistelemme, 

keksitään joku asia josta näemme kumpi on viisaampi, vaikka 

mistä suunnasta päivä nousee, karhu osoitti päivännousun suuntaan, 

orava osoitti vastakkaiseen, kuunnousun suuntaan, kumpi oli 

oikeassa, sisarukset päättivät valvoa yön yli, jotta näkisivät oikean 

suunnan, karhu istuutui päivännousua kohti, orava istuutui 

kuunnousua kohti, siinä he istuivat ja odottivat, tuli pimeä, tuli 

hiljaista, pikkulinnut lopettivat laulunsa, orava alkoi kiusata karhua, 

väittäen että päivä nousee tämän selän takana, karhu ihmetteli oravan 

hölmöilyä, kuu alkoi nousta oravan puolelta metsää, yö oli pilvetön, 

kuu valaisi metsän, orava tokaisi, katso karhu, päivä nousee aivan 

kuten sanoin, karhu kääntyi ympäri, näytti ihan siltä kuin päivä 

nousisi, karhu suuttui ja yritti ottaa oravaa kiinni, orava riistäytyi 

vapaaksi karhun suurista käpälistä, karhun kynnet viilsivät oravan 

selkään viisi viirua.. siitä päivästä lähtien karhu ja orava ovat pysyneet 

kaukana toisistaan, eivätkä ole enää ystäviä" (hantien eläinsatuja, 

orava=viiruselkäinen maaorava).

819. komit kutsuvat noitia sanoilla todis (todni=tietää) ja tun 

(tunawni=ennustaa).

820. kominoidan apuvälineisiin kuuluu mukana kannettu pieni keppi 

(vrt. kannuksen kapula).

821. nenetsinoidan kannuksella säestettyyn sienimatkaan kuuluu 

yhellä jalalla seisominen ja maan koskettaminen sanoin "olemme 

yhellä jalalla seisovia kärpässieniä, ja sinä, Vanha-maan-nainen, 

tule meihin tulen äänessä" (sienten hahmossa matkaaminen, 

Maan emon kutsuminen, tulen äänen kuunteleminen).

822. nenetsinoidat saavat sienimatkoillaan tietoa tulevasta 

(vrt. mennyttä, nykyistä ja koskaan tapahtumatonta sekoittavat unet, 

jälkimmäinen=tulevaa).

823. nenetsien mukaan vahvimmat noidat eivät tarvitse sieniä henkien 

luokse matkatakseen (matkaavat laulun ja soiton voimalla).

824. nganasanit kutsuvat noidan apulaista sanalla tuoptusy.

825. nganasaninoidan apulaisen tehtäviin kuuluu noidan apuhenkien 

kutsuminen (vanhempi noita alkaa laulaa hengen saapuessa, 

hengen omaa laulua laulaen).

826. nganasanit kutsuvat noidan apuhenkeä sanalla dyamada

(vrt. enetsin dya=maa, vrt. tia).

827. nganasaneilla on jokaiselle apuhengelle oma laulunsa 

(lyhyitä 1-3 säkeisiä, esitetään henkien ilmestyessä).

828. nganasanien henkilaulut esitetään "helein ja laskevin sävelin" 

(kannusta eri tahtiin lyöden, jokainen laulu erilainen).

829. nganasaninoitien tärkeimpiin suojelushenkiin kuuluu 

8-jalkainen suurisarvinen villipeura Hotare bia tanu 

(yhistetään taivaalliseen peuraan, vrt. huotari).

830. nganasanien mukaan noidilla on 14 tärkeää suojelushenkeä 

(noidilla yhteensä, vai yhellä noidalla, jos yhteensä voi viitata 

perheiden / sukujen määrään).

831. nganasaninoitien apuhenget voivat olla sokeita, kuuroja 

tai mykkiä (noitien itsensä tavoin, yhen aistin menettäminen 

vahvistaa muita).

832. hantinoidat voivat parantaa oman perheensä jäseniä 

(henkien apua ei voi pyytää omalle perheelle).

833. hantit pitävät eläimille ja linnuille puhumista tärkeänä 

noidan taitona (kertovat asioita, kuljettavat viestejä,
aistivat asioita ihmisiä paremmin).

834. hantinoitien henkiä jaetaan vahvoihin suojelushenkiin 

ja heikompiin apuhenkiin (jokaisella suojelushenki ja yksi 

tai useampia apuhenkiä). 

835. hantinoidat eivät käske apuhenkiään (auttavat halutessaan).

836. mansinoidat (najt) ennustavat pimeässä majassa (turman kol) 

kannuksen (kojpen), kirveen (sarape), veitsen (kasaj) tai kiven 

(asin) avulla.

837. mansit kutsuvat noitien ja vahvimpien haltijoiden välissä 

olevia henkiä sanalla kusaj (välittävät haltijoiden tahtoa noidalle,

vrt. kuus=kuukkeli).

838. mansinoidat pyytävät haltijoilta onnea, suojelusta ja terveyttä.

839. mansinoidilla on jokaiselle haltijalle oma sävelensä 

(soitetaan 5-kielisellä sankueltapilla, eriy sob=laulun aihe, 

kai sob=pyynnön aihe).

840. selkuppinoita kiinnittää pukuunsa ja päähineeseensä lettejä 

(kosy) ja hapsuja (uskotaan kuvaavan noidan henkimatkoilla 

kulkemia paikkoja ja näiden välisiä etäisyyksiä).

841. saamelaiset laativat kannuksia petäjästä (42x36x10cm).

842. saamelaiset maalaavat kannuksen kalvon kuviot punaisella 

lepänkuorinesteellä (jaetaan viivalla kahteen puoliskoon, 

kalvo kovetetusta poronnahasta).

843. saamelaisen kannuksen kuvioihin kuuluu viiden ylisen 

haltijan kuvat (rivissä viivan yläpuolella), tähtien kuvia (ylisen 

haltijoiden yläpuolella), peuran kuva, kolme päivän kuvaa 

(päivän liike), ylempää ja alempaa puoliskoa yhistävät 

päivänsäteet (joista neljä osuu ihmishahmoihin, vrt. säteissä 

matkaavat henkisielut), viivan alapuolella sijaitseva jabme aimo 

(kuolleiden maa, oikeassa alakulmassa), vasemmassa alakulmassa 

elävät akka-haltijat (Sarakka, Juksakka, Saelgeaedne) ja t-kuvio 

jonka ympärille maalattu kaksi ihmishahmoa, kaksi eläinhahmoa 

ja kolme ympyrää. 

844. hantit kutsuvat noitien istuntoja sanalla elta (vrt. ilta).

845. hantit kutsuvat sairaiden sieluja pelastavia noitia sanoilla 

isyl´ta-ku (ku=mies) ja isyl´ta-ni (ni=nainen). 

846. hantit kutsuvat unista ennustavia naisnoitia sanoilla

ulom-verta-ni (erikoistuvat parantamiseen).

847. hantit kutsuvat pyhiä lauluja esittäviä miehiä sanoilla 

arekhta-ku (vrt. ar=syksy).

848. hantit kutsuvat kärpässienten avulla saavutettua tilaa 

sanoilla pokhno piglo.

849. hantinoita voi pyytää apua Pokhn-imiltä (kärpässienten-emo).

850. hantien taruissa Pokhn-imi "kerää kärpässieniä, kuivattaa 

sienet päivänvalossa ja pilkkoo kuivatut sienet pieniksi paloiksi" 

(kostutetaan veteen ennen syömistä, vrt. sienien synnyn 

tunteminen).

851. hantit kutsuvat sienilauluja sanoilla pokhn kary

(vrt. kari, karu, karjaista).

852. hantien mukaan Pokhn-imi elää kärpässienten valkoisissa pilkuissa 

(saa aikaan pyörrytyksen ja sekoilun tunteet).

853. hantit käyttävät kärpässieniä nuorten noitien koettelemiseen 

("alavirtaan" johtava matka=kuolema, "ylävirtaan"=noidaksi 

alkaminen, kuulostaa rajulta alulta).

854. hantien mukaan Pokhn-imi tarjoaa "elämää tai kuolemaa antavan 

juoman" (ensimmäinen laadittu kolmen, viiden ja seitsemän sienen 

perheistä, jälkimmäinen kahden, neljän ja kuuden, jälkimmäisiä syönyt 

"tekee itsemurhan tai hukkuu", ts. sienet kerätään parittomina 

kasvavista).

855. hantit eivät kerää yksinään kasvavia kärpässieniä (pidetään alisen 

henkien (kyn lunkh) ruokana, myöskään yksinään kasvavia marjoja 

ei oteta).

856. hantien soittimiin kuuluu pananiukh-niminen kielisoitin.

857. hantit opettelevat soittamaan menemällä metsään 12 päiväksi 

(opetellaan "maan sointuja", palataan takaisin "soittajana").

858. hantit ennustavat heittämällä nahalla päällystettyä olkaluuta 

(luupuoli, nahkapuoli) ja lyömällä puukkoa puuhun (kuoren 

halkeileminen).

859. hantit kutsuvat kokenutta ylisen noitaa sanoilla siarty kho 

("seitsenpäinen-noita").

860. hantien ylisen noidan varusteisiin kuuluu 7-osainen kannus 

ja seitsemän pukua (pukua vaihdetaan sen mukaan kehen henkeen 

otetaan yhteyttä, vrt. pukujen pitäminen myöhäisenä perinteenä, 

vrt. alasti istuvat inuiitti-noidat).

861. hantien mukaan ylisen ylimpään kerrokseen noussut noita 

ei voi palata enää tavalliseen elämään (viettää noitana lopun ikänsä 

ja tuonilmaisessa eletyn toisen ikänsä, vrt. kerrosten pitäminen noidan 
henkisten kykyjen pylväinä).

862. hantinoidat viettävät metsässä pitkiä aikoja (näkyjä ja unia 

odottaen).

863. hantit kutsuvat pyhien laulujen esittäjiä sanoilla arekhta-ko 

ja monteh-ko.

864. hantien kisoihin kuuluu korotetun nuoran yli hyppiminen, 

rekien yli hyppiminen ja poronnahasta punottujen suopunkien (arkan) 

heittäminen rekien ajamiseen käytettyihin pitkiin sauvoihin.

865. hantit kutsuvat kannuksen säestyksellä laulavaa noitaa sanoilla

chirta-ko (jokaisella omat laulunsa, vrt. apuhenkensä).

866. hantit käyttävät kärpässieniä uhripäivillä ennustamiseen 

(suoritetaan ennen ja jälkeen tapahtuman, sienet kerätään 

edellisenä kesänä, "seitsemän kärpässientä").

867. hantit keräävät ennustamiseen nuoria kärpässieniä 

("vanhat sienet valehtelevat").

868. hantit kutsuvat sienilauluja sanoilla panx arey (jokainen  

laulu erilainen, "sieni antaa sanat").

869. hantit esittävät pyhiä lauluja kielisoitinten säestyksellä 

(narkas-yukh, panan yukh, yukh, juk=puu).

870. hantit pitävät kielisoitinta nuoren miesnoidan soittimena 

(vaihtaa kannukseen (buben) saadessaan nimen chirta-ko).

871. hantit kutsuvat pyhien tarujen esittäjiä sanoilla multeh-ko 

(tuntevat oikeat sanat ja tavat, voivat toimia uhrimenojen ja 

rukousten vetäjinä).

872. hantikertojat osaavat ennustaa, parantaa ja puhua haltijoille 

(kertomiseen erikoistuneita noitia).

873. hantit kutsuvat kokenutta kannusta käyttävää noitaa sanoilla 

chirta-ko ("tietää henkien luokse johtavat sanat, tuntee henkien 

luokse johtavat polut", sanat=polut).

874. hantien mukaan kannuksen lyöminen kuljettaa noidan 

laulamat sanat haltijoille.

875. hantit kutsuvat sieninoitaa sanoilla pankal-ko (juo vettä jossa 

pidetty kärpässieniä, saa vedestä enneunia).

876. mansien tansseihin kuuluu karhupäivillä esitetty tiukutanssi 

(esittäjällä ranteissa pieniä tiukuja, ravistaa tiukuja laulun 

lopussa).

877. mansit kutsuvat noitaa sanoilla nah ja nait (vrt. nai-nen,

vrt. tulen nimet, tulinaista palvova noita, vrt. nahka).

878. mansinoidan tehtäviin kuuluu ennustaminen, parantaminen, 

uhrimenoihin osallistuminen ja pyyntionnen tiedusteleminen.

879. mansit kutsuvat polvella soitettua kielisoitinta sanoilla nyrne jiv 

(soitetaan jousella, jiv=puu).

880. udmurttien lauluja (gur, sävel) jaetaan morsiamen ja sulhasen 

suvun lauluihin (shyuan gur, börysh gur), hyvästelylauluihin (lecrut 

gur) ja uhripäivillä esitettyihin rukouslauluihin (vösh nerge gur, 

omga-vyl suvulla 15-44 säveltä).

881. mordvalaiset kutsuvat yhteisrukouksia sanalla ozks 

(vel ozks=kylä rukous, vrt. veli).

882. mordvalaisten tanssit koostuvat "siroista liikkeistä" 

(pieni liike, suuri voima).

883. mordvalaiset kutsuvat rukousten vetäjiä sanoilla ozks-atya 

(rukous-ukko) ja ozks-baba (rukous-akka).

884. mordvalaisiin soittimiin kuuluu torama-torvi 

(ääntä pidetään suojelevana, käytetään vahingollisten henkien 

karkottamiseen).

885. mordvalaiset säestävät rukouslauluja vanhanmallisin 

säkkipillein (ozks puvama, laadittu uhrieläinten rakoista 

ja sarvista).

886. marisoittajat kiipeävät puihin "ollakseen lähempänä henkiä" 

(joille soittavat, vrt. ihmisille soittaminen).

887. mordvalaiset nostavat soittajat ilmaan tai korokkeelle 

(vrt. lähemmäs ylisen henkiä).

888. mordvalaisten lauluja jaetaan puiden ja vesistöjen lauluihin.

889. mordvalaisten lauluja jaetaan haltijoiden elämästä kertoviin 

ja tansseja säestäviin.

890. komien lauluissa linnut johdattavat juonta häitä tai 

kuolemaa kohti (vrt. alkuperäisiä kertojia).

891. unkarilaiset kutsuvat noitia sanoilla boszorkanyok (noita), 

babak (kätilö), bübajosok (tietäjä), javasok (rohdoilla parantava 

nainen) ja kuruzslok (parantaja). 

892. komit kutsuvat parantavia noitia sielujen etsijiksi ja suojelijoiksi 

(nim vidzys, vrt. nimisielu, vrt. viitsiä).

893. udmurtit käyttävät kisoja sukujen välisten kiistojen 

sovittelemiseen.

894. mansinoitien tehtäviin kuuluu pyhien aittojen ja rekien 

hoitaminen, yhteisuhrien vetäminen, haltijoille osoitettujen 

pyyntöjen laulaminen, haltijoiden kuvien syöttäminen, 

tautien syiden selvittäminen ja parantaminen, ennustaminen 

ja pyyntionnen tiedusteleminen (vahvimmat noidat pystyvät 

tekemään kaikkia, useimmat vain yhtä tehtävää).

895. mansien kielisoittimiin kuuluu sangultap ja shangur 

(laaditaan männystä, käytetään haltijoiden kutsumiseen).

896. mansien kielisoittimiin kuuluu naresh-yuh eli soiva-puu 

(uskotaan omaavan taikavoimia ja pystyvän toteuttamaan 

toivomuksia).

897. mansit laativat sangultapin veneen hahmoiseksi 

(pidetään kulkuvälineenä henkien maailmaan, 

vrt. linnunhahmoiset soittimet).

898. mansien mukaan haltijat ymmärtävät vain kannuksen 

tai kielisoittimen säestyksellä esitettyjä lauluja (jokaisella 

oma sävelensä).

899. hantinoitien päähineisiin kuuluu kirjava nokkaa 

muistuttava lakki.

900. hantit voivat laatia kannuksen kalvon koirannahasta 

(vrt. koirannahkavaatteet, vrt. koiran pitäminen 

alisen eläimenä).

901. hantit laativat kannuksen kalvon venyttämällä 

kehyksen päälle hirven tai peuran nahan, ompelemalla reunat 

ja antamalla kalvon kuivua kireäksi. 

902. hantit laativat kannuksen kehyksen (40-60cm) 

sukupyhäkössä kasvavasta siperianmännystä (kehykseen 

ripustetaan helistimiä, sormuksia, ketjuja ja kirjavia nauhoja).

903. hantit pitävät kannuksen ääntä "haltijoita miellyttävänä".

904. hantit käyttävät karhupäivien menoihin erityistä

tanssimajaa (vrt. suuri maja, alkujaan jokaisella heimolla 

omat päivänsä, "varisten päivät", "repojen päivät").

905. hantit esittävät haltijoiden kutsulaulut ulkona 

(vrt. kodassa laulaminen).

906. hantit pitävät kannusta miesten ja naisten soittimena 

(kielisoittimia vain miesten).

907. udmurtit säestävät kyläpyhäköissä (byddzym kuala) 

pidettyjä yhteisrukouksia kielisoittimilla (soittajana tuno 

eli tietäjä).

908. marit kutsuvat parantavaa noitaa sanalla yuzo

(yu=tarkoittaa ihmisissä elämän polun (ilysh korno) ajan 

virtaavaa alkuvoimaa, yu=ju, vrt. juuso).

909. marinoidat saavat tiedon yu-voimasta unissa.

910. marien mukaan yu-voimaan liittyy suvun sisällä 

periytyvää tietoa (vrt. ju-puu, sukujen syntypuut,

vrt. juputtaa).

911. marit sanovat yu-voimasta "yumo dech yu patyr" 

(yu on jumalia voimakkaampaa, vrt. vanhempaa).

912. vepsäläiset kutsuvat noitia sanoilla noid ja tedai.

913. vepsäläisnoidan tehtäviin kuuluu kadonneiden etsiminen, 

parantaminen, ennustaminen ja lemmen nostattaminen.

914. vepsäläisnoidat käyttävät taioissaan "neljää kymmentä kiveä".

915. udmurttien taruissa noidat ottavat mittaa toisistaan kysymyksiä 

esittämällä (toistensa nimistä ja unista udellen).

916. udmurtit kutsuvat haltijoille osoitettuja rukouslauluja sanoilla 

kuris´kons (vrt. konsti, konstailla).

917. udmurttien rukouslauluissa käytetään haltijoita miellyttäviä 

puhtaita sanoja (shuit-ebit (lämmin-pehmeä), shudisa-serekjasa 

(leikkii-nauraa), sarni-azves (kulta-hopea)).

918. udmurtit kutsuvat rukouslaulujen esittäjiä sanoilla kuris´kis

(vrt. kisa, kissa).

919. udmurtit pitävät rukouslauluja elävinä olentoina (sanat muuttuvat 

jokaisella kerralla).

920. udmurttien rukouslauluissa kuvaillaan haltijoilta toivottua 

"hyvää elämää".

921. nenetsien taruissa ihmiset, porot ja reet muuttuvat kiviksi 

(pidetään tarujen vanhempina osuuksina joille löytyy vastineet 

saamelaisten taruista).

922. nenetsien laulut kertovat sukujen välisistä kahnauksista, 

kostoretkistä, metsästysretkistä, poronhoidosta, puolison etsinnästä, 

erikoisista perhesuhteista ja nukkejen kanssa elävistä orpotytöistä.

923. nenetsit kutsuvat henkeä tervehtivää laulua sanoilla khekh 

tevrampada (teram, teura, vrt. tere).

924. nenetsinoidat valvovat apulaisensa laulua (ei saa laulaa 

vanhemman noidan edellä, ei saa tehdä virheitä toistossaan).

925. nenetsien omat laulut (yabe syo) esitetään kuuden tavun 

säkeinä (pituus vaihtelee parista säkeestä 40 säkeeseen).

926. nenetsit eivät esitä toisen omaa laulua laulun omistajan 

tai tämän perheen läsnäollessa (laulujen henkilökohtaisesta 

luonteesta, osa ihmistä).

927. nenetsien lauluihin kuuluu eläinsukujen omat laulut 

(tyulise syo=viklon laulu, khalev syo=kajavan laulu,

vrt. kale, kalevi).

928. nenetsien lauluissa kuvaillaan samojedejä edeltäneitä 

kantauralilaisia heimoja (maanalaisissa majoissa eläneet lempeät 

sikhirtyo-ihmiset ja tuoheen pukeutuneet kookkaat lumimiehet 

tungut).

929. nenetsien tungu-lauluihin kuuluu tungokana ilevy ne syo 

(tungun kanssa eläneen naisen laulu, kertoo kansojen 

sekoittumisesta).

930. nenetsit kutsuvat sikhirtyo-väen lauluja sanoilla

sikhirtyan syo.

931. nenetsien mukaan sikhirtyo-väen laulut vaikuttavat säähän 

(uskotaan muuttavan poudan myrskyksi ja myrskyn poudaksi).

932. mansit kertovat taruja (mojtyt) vuoden pimeään aikaan 

(marraskuusta maaliskuun puoliväliin, vrt. lumen aikaan,

päivän poissa ollessa).

933. mansit kertovat taruja "korpin aikaan" (lopetetaan korpin 

lähtiessä pesimään, kesällä kertovalta "sotkee korppi pään").

934. mansit palkitsevat hyvän kertojan parhailla lihanpalasilla

(lihapalkkion saaneen odotetaan kertovan "seitsemän tarua").

935. mansit arvostavat hyviä kertojia (sana kertojan saapumisesta 

leviää, kuulemaan keräännytään isoin joukoin).

936. mansit osallistuvat tarujen kertomiseen huutamalla tyj 

(juuri niin) tai jomas tiste (juuri niin hänen pitikin tehdä,

hyväksymällä tai paheksumalla henkilöiden tekoja).

937. mansit eivät esitä pyhiä taruja sukuun kuulumattomien 

läsnäollessa (vrt. eri heimosta tulleet naiset, vrt. tyttöjen 

pitäminen naisen heimoon kuuluvina).

938. mansien pyhien tarujen kertomiseen kuuluu paikan 

varaaminen kunniavieraille (kertojan edessä istuvat vanhimmat 

miehet), tulen laatiminen kertojan avustajan toimesta, kuivatun 

koivunkäävän sytyttäminen kulhoon majan etunurkkaan 

(valmistelut suoritetaan hiljaisuudessa), ensimmäisen tarun 
("maan synty") aloittaminen (naiset saavat kuulla tarusta vain 

puolet, vrt. oman heimonsa osuuden), naisten ja tyttöjen poistuminen 

majan ulkopuolelle ("menemme ulos"), kuuntelun jatkaminen 

majan ulkopuolella ("mitenköhän mahtaa jatkua"), hiljaisuuden 

noudattaminen kerronnan aikana, asennon vaihtaminen tarun 

pitkittyessä (kuulijat seuraavat kertojan esimerkkiä) ja kertomisen 

päättäminen tulen mukaan (annetaan hiipua kunnes ollaan 

kuun valossa).

939. mansien pyhät tarut kertovat maailman synnystä, eläin 

ja kasvisukujen synnystä, ihmissukujen synnystä, sukujen 

perustajien matkoista ja teoista ja sukujen käyttäytymistä 

ohjaavista säännöistä.

940. mansien suulliseen perinteeseen kuuluu opettavaiset 

lastentarinat (esitetään kysymysten ja vastausten muodossa, 

tärkeimpiä sanoja toistetaan useaan kertaan).

941. nenetsien suullista perinnettä jaetaan haltijoista ja maailman synnystä 

kertoviin pyhiin taruihin (khebidya lakhanako), satuina pidettyihin taruihin 

(vadako), kertomalauluihin (syudbats, yarabts, khynabts), runolauluihin 

(syo), omiin lauluihin (yabe syo), hupilauluihin (yorota syo), emojen 

sepittämiin lauluihin (lapsen oma laulu, nyukubts), lasten lauluihin 

(vekolabts), lasten satuihin (natseky lakhanako), noitalauluihin (sambdabts),

vertauskuvallisiin taruihin (va´al), seikkailutaruihin (ile´mya), arvoituksiin 

(khobtso), kerrottuihin uniin (yudero´ma) ja pahasta silmästä kertoviin 

taruihin (taler´ema, sev taler´ema).

942. nenetsien pyhiin taruihin kuuluu Yav-mal ilemya (Yav-malin seikkailut), 

Yav-mal syudbi pirdalemya (kuinka Yav-mal voitti jättiläiset) ja Sidntet

-khavota-pukhutya (kahdeksan-korvainen-akka).

943. nenetsinoidan apuhenkien kerrotaan saapuvan 7-siipisen linnun matkassa 

(vrt. apuhenkiä suovat suojelushenget).

944. nenetsinoitien suojelushenkiin kuuluu 7-sarvinen-pyhä-poro 

(kutsutaan avuksi vaativiin tehtäviin).

945. udmurttien sukulaulujen uskotaan muuttuneen kevätpäivillä 

esitetyiksi akashka-lauluiksi (jokaisella kylällä oma laulunsa jota 

esitetään vain sukulaisten kesken, vieraiden ei anneta kuulla lauluja). 

946. komit kutsuvat urhoista ja jättiläisistä kertovia taruja sanalla mojd.

947. komit kutsuvat lauluja sanalla vist.

948. komien mojd-tarujen henkilöihin kuuluu urho Yirkap, Yag mort, 

Kört ajka, Yurka, Shipicha, jättiläinen Pera, Kirjan-varjan ja Pedör kirön.

949. komien kuuluisimman noidan Joman uskotaan palvelleen Jeniä ja Omolia 

(luojahenget, vrt. ilma ja vesi).

950. komien puhallinsoittimiin kuuluu chipsan ja pylyan.

951. komien kielisoittimiin kuuluu sigudek.

952. mordvalaiset käyttävät helistimiä vahingollisten henkien karkottamiseen.

953. nenetsinoidat varustavat apuhenkiään pienin jousin, nuolin, kirvein 

ja veitsin (vanhan noidan reessä seitsemän hengen kuvat).

954. nenetsit kutsuvat aliseen suuntautuvaa istuntoa sanalla yanangy 

(ya=ja=maa, henkien kutsujana "musta-yö-noita").

955. hantien mukaan haltijat kuulevat vain laulettuja sanoja (eivät kuuntele 

puhetta, lausuttujen rukousten myöhäisestä alkuperästä).

956. hantit esittävät haltijoiden lauluja päivän laskettua (henkien maassa 

aamu).

957. hantinaisen (28v.) oma laulu kertoo kymmenestä sarvekkaasta porostaan 

ja kahdesta pitkähiuksisesta tyttärestään (laulussa 10 säettä, sävel opittu emon 

emolta).

958. hantinaisen (48v.) oma laulu kertoo naisen piirteistä (vahva-kätinen-nainen), 

kahdesta väkevästä pojastaan, kylmästä talviyöstä jolloin tapahtui jotain tärkeää 

ja isäksi kutsumastaan metsänhaltijasta (laulussa 29 säettä).

959. hantit lopettavat oman laulun sanoihin yo yo wsyo (siinä on loppu) tai 

e kento kentoki (siinä kaikki, voidaan lausua myös säkeistöjen välillä).

960. hantinaisen oma laulu (23 säettä) kertoo laulajan sisarista (kolme sisarusta) 

ja elämästään "Kila-joen hyvällä puolella".

961. hantinaisen oma laulu (11 säettä) kertoo siitä kuinka "nuorempi vävynsä 

ei suostunut rakentamaan naiselle majaa, kuinka keskimmäinen vävynsä suostui 

rakentamaan majan, missä nyt istuu yksin".

962. marit kutsuvat tarua sanalla jomak (jomakam koltem=kertoa taru).

963. marit kutsuvat ääntä sanalla juk.

964. marit kutsuvat puhumista sanalla kalasem (kagkarlem=huutaa, kutsua, 

vrt. kakara, kaakkuri).

965. marit kutsuvat rukoilemista sanalla kumalam (kumaltas=rukousmenot, 

vrt. kuuma, kumma, kumartaa).

966. marit kutsuvat uhraamista sanalla goklem (vrt. kokemäki).

967. marit kutsuvat tanssimista sanalla kustem (vrt. kusti, kuisti).

968. marit kutsuvat sanomista ja kutsumista sanalla manam (vrt. manata).

969. marit kutsuvat kisailemista sanalla modam (moda=leikki, peli).

970. marit kutsuvat laulamista sanalla murem (vrt. murista, murjaista).

971. marit kutsuvat puhumista ja sanomista sanalla ojlem (ojlasem=puhua,

vrt. oili).

972. marit kutsuvat laulamista ja sirkuttamista sanalla sajragem 

(laulu=linnuilta opittua, vrt. sairanen).

973. marit kutsuvat soittamista sanalla soktem.

974. marit kutsuvat viheltämistä sanalla giiskem.

975. marien soittimiin kuuluu kannel (kusle), ruokopilli, säkkipilli 

ja tuohitorvi.

976. marinoidat tekevät matkoja "veen alla elävien laulavien ja 

tanssivien henkien luokse" (saavat hengiltä "kalaa" ja "kaunistavia 

ja parantavia voimia", vrt. miesnoita ja naisnoita).

977. marinoidat matkaavat henkien maailmassa "silmät kiinni, 

haltijoita ajatellen" (vasemman silmän avaamalla voi nähdä haltijat, 

mistä eivät pidä).

978. marien mukaan henkien maassa "vuodet tuntuvat päiviltä".

979. marit pitävät käsien yhteen lyömistä taikaa vahvistavana tekona.

980. marit kutsuvat kannusta sanalla tumyr.

981. udmurtit kutsuvat kannusta sanalla dymbyr.

982. udmurtit kutsuvat noidan vaatteisiin ripustettuja tiukuja 

sanalla chingyli. 

983. udmurtit kutsuvat sateen emoa (Invu mumy) suojelushenkenään 

pitävän noidan laulua sanoilla invu utchan gur (taivaallisen veen 

etsinnän sävel, in=taivas, vu=vesi, sade=taivaallinen vesi).

984. udmurttien soittimiin kuuluu kannelta muistuttava krezh 

(pienempää soitetaan rukousten ja tanssien aikaan, suurempaa 

(bajym krezh) bulda-pyhien aikaan).

985. udmurttien lauluja jaetaan krezeihin (lauluja joissa kerrottuja 

osuuksia, sanat keksitään laulettaessa) ja madeihin (mad´on, 

juonellisia kertomalauluja).

986. udmurtit esittävät pyhiä lauluja talvisin (vozhodyr, 

muutoksen aika).

987. udmurttien pyhät laulut esitetään vuoropuheluina. 

988. udmurttien pyhät laulut kertovat maailman luomisesta, 

alkuhengistä ja tarunomaisista eläimistä ("sadetta juova 

taivaallinen härkä").

989. udmurtit kertovat arvoituksia (vozho mad) talvi-vozhon 

aikaan (joulukuun lopusta tammikuun alkuun, pidetään tavallisia 

arvoituksia voimakkaampina).

990. udmurtit kutsuvat veen hyvästelyyn käytettyä säveltä sanoilla

vu kel´an (krezimäinen sävel jossa kaksi vuorottelevaa sävelkulkua).

991. komien taruja kutsutaan sanoilla nurankyv (juonellinen taru) 

ja moidigmoz nurem (laulettu nurankyv).

992. hantit kutsuvat laulettuja taruja sanoilla mos ar ja arang mos 

(voidaan esittää myös kertoen).

993. sanalla moit tarkoitetaan arvaamista, ratkaisemista, 

loihtimista ja puhumista (udmurtin mad, komin moid, hantin mos, 

vrt. mos-heimo, alkuheimot mos ja por).

994. udmurtit soittavat noidan (tuno) suojelushengen säveltä 

noidan jättäessä voimiaan apulaiselleen (toisen tiedon mukaan 

säveltä vihelletään, soittamista vanhempaa). 

995. udmurttinoita puhuttelee suojelushenkeään uhripaikkaa 

valitessaan, uhrieläintä valitessaan ja ennustaessaan (hengen 

suostumuksen pyytäminen, elämän ottaminen=helppoa 

vain elämän pyhyyden unohtaneille).

996. udmurttinoidan tehtäviin kuuluu yhteyden ottaminen 

yliseen ja aliseen, ennustaminen (tunymy), neuvojen antaminen, 

parantaminen, uhrien ajankohdan selvittäminen ja uhrimenojen 

vetäjien (vosyas) valitseminen (saatujen enteiden mukaan).

997. udmurttien mukaan noidan kyvyt voivat periytyä sukulaisille 

tai yhdelle apulaisista.

998. udmurttien soittimiin kuuluu savesta muokattu hanhipilli 

(shulan), pieni kantele (krez), suuri kantele (bydzhym-krez, 

soitetaan rukouslaulujen aikaan) ja säkkipilli (surnay, shuvyr, bys).

999. hantien kielisoittimiin kuuluu panan-yuh ja arehta-khuh 

(yuh=puu, soitetaan parannettaessa ja henkiä kutsuttaessa).

1000. udmurttisoittajien kykyihin kuuluu ennustaminen, taikominen 

ja vahingollisten henkien karkottaminen (soittamiseen erikoistuneita 

noitia).

1001. komien todi-noidat hakevat voimaa veen alla kasvavilta heiniltä 

("joita vartioi pöllö", veen alisen pitäminen henkien maana, 

vrt. maan alisen).

1002. kominoita kerää taikoihin koivunlehviä, katajanhavuja, 

sivujoen suulta otettua vettä, lastuja ja hämähäkinverkkoja 

(kerätään yöllä).

1003. kominoita Oshlapejin kerrotaan liikkuneen hauen ja karhun 

hahmossa (lauluissa piiloutuu jokeen haukena).

1004. komien lauluissa Oshlapej ottaa karhun hahmon riisumalla 

vaatteensa ja kääntymällä kolmasti päivää vastakarvaan

(shondi gon panyd).

1005. komien lauluissa Oshlapej palaa ihmishahmoon kääntymällä 

kolmasti päivää myötäkarvaan (shondi gon nylid, vrt. päivän 

pitäminen hirvenä). 

1006. kominoidan tiedetään kertoneen salaisuutensa nuorelle 

pihtakuuselle ennen kuolemaansa (henkien valitseman oppilaansa 

lisäksi, vrt. oppilaattomat noidat).

1007. saamelaisten noitien apuhenkiä jaetaan ihmishahmoisiin 

sukulaisten henkiin (saiva olmai, neuvovat kysyttäessä, asuvat 

pyhillä vaaroilla, koettelevat noidiksi valittuja) ja eläinhahmoisiin 

henkiin (suorittavat noidalta saamiaan tehtäviä, suojelevat noidan 

henkeä matkoilla).

1008. virolaisten suullista perinnettä jaetaan loitsuihin, itkuihin,

lastenlauluihin, paimenhuutoihin, eläinääniin, häälauluihin 

ja regilauluihin.

1009. virolaisia regilauluja esitetään häissä, kisaillessa ja 

työtä tehtäessä.  

1010. virolaisten laulujen sävelet painottavat tavuja 

(kaheksan nuottia kaheksalle tavulle).

1011. virolaiset kuvailevat hyvän laulajan ääntä sanoin hele 

(heleä), kume (kumea) ja hobedane (hopeinen).

1012. virolaiset kutsuvat laulamista sanoilla laksuma, 

kukkuma ja paukuma.

1013. virolaiset kutsuvat lauluja tarkoituksen mukaan 

(kaasitus=häälaulu, leesitus=sadonkorjuulaulu, helletus

=paimenlaulu).

1014. "laulan ma mere mäeksa, merekivi killingaks" 

(meren laulaminen mäeksi).

1015. "ärä ma seieks loo loori, ärä seie kure kurgu, selle mul eks 

mul hääle heledäp, kurk selle kumedap" (söin leivon liverrykset, 

söin kurjen kurkun, siksi on ääneni heleämpi, kurkkuni kumeampi, 

lintujen jäljittelemistä).

1016. "kull om laulu, kui ma lasen, kull viisi, kui veeretan" 

(lasken, vieritän).

1017. "minul on viie valla viisid, kuue valla kuultised, seitsme valla 

seisatused, kull mul laulu, kui laulaksin, kull mul viisi, kui viitsiksin" 

(virolaisten rekilauluja).

1018. "eittaat viis mind pulma, juot mind laulige kabasta, 

pillipuhuja piekerista, sield mina laulule ladusin, sanad viisile 

vedäsin, luud mina luuasta arutin, sanad haui hambaasta" 

(sanat hauen hampaasta, laulujen alkuperää).

1019. "ära mina utlen selle koha, kus ma need lood lugesin, 

kus ma viisid veeretäsin, ja kus motted molgutas, arus eina 

niitessagi, luhas loogu vottessagi, kurus kuhja luuessagi, 

kodo kangasta kudud" (luvut niittäessä ja kudottaessa, 

työlaulut).

1020. nenetsinoita pyytää apuhenkiään heittämään suopunkia 

ja ottamaan kiinni "punertavan yksivuotisen hirvasporon" 

(jonka hahmon ottaa seuraavalle henkimatkalle).

1021. nenetsinoita kuvailee apuhenkiään sanoin "kaksi kertaa 

seitsemän taivaallista nuortani", "kaksi kertaa seitsemän leskeäni" 

ja "kaksi kertaa seitsemän rakastajaani" (vrt. seitsemään 

laskeminen, seitsemän pitäminen taikalukuna).

1022. nenetsien taruissa noita muuttuu taianomaiseksi Minley

-linnuksi (jonka hahmossa kutsuu apuhenkiään).

1023. virolaiset kutsuvat laulamista sanoin huikama, hellatama, 

hoiskama, itkema, lausuma ja sonama.

1024. virolaisten lauluihin kuuluu huudot (paimenten huudot, 

metsästäjien huudot, uhreihin kuuluvat huudot), eläinäänet 

(eläimiä kutsuvat äänet, eläinten lauluihin kuuluvat äänet, 

eläinsatuihin kuuluvat äänet), loitsut (esitetään kuiskaten, 

mutisten, laulaen tai huutaen), itkut (hääitkut, kuolinitkut), 

pyhien tarujen lauletut osuudet (vuoropuheluita) ja lastenlaulut 

(unilaulut, lasta viihdyttävät elehdityt laulut, lasta suojelevat 

loitsut ja lasten laulamat laulut).

1025. saamelaisnoitaa (noaidi) pidetään välittäjänä ihmisten 

maailman ja maan alla sijaitsevan saivojen maailman välillä 

(kaksi olevaisuuden tasoa, vrt. kannuksen kalvon jakaminen 

kahteen).

1026. saamelaisten soittimiin kuuluu fadno-huilu.

1027. saamelaisnoidan tehtäviin kuuluu saivoon matkaaminen, 

henkien kanssa neuvotteleminen, hyvinvoinnin pyytäminen siidalle, 

parantaminen, uhripäivien ajankohdan selvittäminen, pyyntionnen 

tiedusteleminen, sään ennustaminen ja lasten ja porojen suojaaminen.

1028. saamelaisnoidan lintuhenkiä kutsutaan sanoilla saiwo-loddeh 

(saapuvat saivosta, pidetään maanpäällisiä lintuja vahvempina).

1029. saamelaiset kutsuvat noitaa sanoilla guovdi ilmni vazzi 

(kahessa ilmassa matkaaja, voi lähettää vapaan sielunsa 

"pyhään maailmaan").

1030. saamelaiset pitävät noitia henkien valitsemina.

1031. saamelaisnoitien apuhenkiä jaetaan vanhemmilta noidilta 

perittyihin (noajdieh), saivo-henkiin (passe varek olmak ja neitak, 

pyhien vaarojen miehet ja neidot) ja noidan ystävähenkiin 

(noajdie gazze).